Bussimatka
Herkkuja kaupan
Joskus hommat menee suunnitelmien mukaan, mutta useimmiten ei. Ei varsinkaan etiopialaisessa bussimatkailussa. Tässä on muutama esimerkki matkailun ihanuuksista etiopialaisittain.
Bussiasemalla on syytä olla paikalla hyvissä ajoin ennen auringonnousua. Kun kello on meidän mielestä noin kuusi, lyö etiopialainen kello kahtatoista. Tunti auringonousun jälkeen paikallinen kello on yksi ja kaksi tuntia auringonnousun jälkeen kaksi. Tällä tyylillä jatketaan aina auringonlaskuun, jolloin kello on taas kaksitoista. Sitten lasketaan auringonlaskun jälkeisiä tunteja samaan malliin.
Kunnon busseja
Bussiasema ei kuitenkaan aukea tasalta, vaan se aukeaa vähän miten sattuu. Tätä odotellaan aina porttien ulkopuolella tungoksessa. Porttien auetessa alkaa älytön ryntäys kohti busseja, joihin on myyty paikkaliput. Paikkalipuilla ei kuitenkaan ole mitään virkaa, vaan bussi täyttyy saapumisjärjestyksessä.
Bussiin änkiessä meiltä ensimmäistä kertaa koko reissun aikana kähvellettiin käyttökassa. Oltiin vielä varta vasten vaihdettu rahaa pienemmäksi maaseudun kylillä käytettäväksi. Aikaisemmilla matkoilla jätettiin hankinnat tekemättä, kun sopivan kokoista rahaa ei ollut. Nyt olisi ollut, mutta joku ruoja nyysi ne taskusta. Saakelin saakeli! Taas jäi maaseudun kyläläiset näppejä nuolemaan. Kyläläisillä on nimittäin tapana kaupata kaikenlaista juotavista hedelmiin ja käsitöihin bussimatkustajille. Myynti tapahtuu vauhdissa bussin rinnalla juosten ja korista tavaroita kaupaten. Vaihtorahoja näissä tilanteissa on turha odottaa, joten kannattaa varata paljon pieniä seteleitä matkaan. Ja kannattaa pitää niistä myös huoli, jos niitä mielii kylillä käyttää.
Etiopian tiestö on mutkaista ja maisemat hienoja. Kaikkia matkustajia mutkaisuus ei miellytä ja matkapahoinvointia esiintyy. Tämä saatiin kokea ikävällä tavalla, kun muuan muija bussin takaosassa päätti laatata suoraan lattialle. Sieltä se oksennus sitten oli valunut eteenpäin ja tietysti miun repun alle. Koko tilanne selvisi vasta bussista poistuessa kun sain penkkien alta esiin oksennuksesta märän repun. Matkan aikana oli ollut hyvin aikaa repun vettyä siellä lattialla ja oksennus oli imeytynyt kankaan läpi sisällä oleviin vaatteisiin.
Mitään pesulahommia ei tietenkään ollut enää illalla tarjolla ja meidän piti ottaa seuraavan aamun bussi kohti Danakilia. Etiopialaiseen tyyliin vesikin loppui hotellista. Paikkaa vaihtamalla saatiin huone, jonka suihkusta vettä virtasi ohuena norona. Siinä sitä oli sitten lysti pyykätä koko omaisuus, kun vettä virtaa alle puoli litraa minuutissa. Onneksi mukana oli vielä yhden pesun verran Las Vegasin kolikkopesulasta ostettua pesuainetta. Kyllä kannatti käyttää viimeiset pesulakortin dollarit tähän pakettiin!
Kansanbussit ajaa kaupunkien ja kylien läpi maltillista vauhtia, mutta Selamin luksusbussit eivät paljoa hidasta. Ilmeisesti tämä aiheuttaaa kiistaa kyläläisten ja bussiyhtiöiden välillä ja tähänkin päästiin tutustumaan tarkemmin. Yhdellä kylällä Hiace-kuski nimittäin runnoi väkisin Selamista ohi ja veti pakunsa melkein poikittain tielle. Bussikuskilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pysäyttää, ja samantien pakusta rynni paikalle joukko agressiivisia miehiä. Taaksepäinkään ei päästy ja kohta oli joukko hakkaamassa kuskin ikkunaa ja bussin seinää. Bussin apumies lähti selvittämään tilannetta ja sai heti ovella nyrkin päin näköä. Siinä rytäkässä kaverilta revittiin paitakin päältä.
Tilanne alkoi näyttämään meikäisten makuun vähän huolestuttavalta. Kylänmiehiä kerääntyi paikalle kuokkineen ja kirveineen ja ulkona käytiin melkoista huutokilpailua. Bussista lähti vastaavasti melkein kaikki nostoiässä olevat miehet ulos selvittämään tilannetta. Koko liikenne oli seis ja käräjiä käytiin. Tarkkailtiin sopivia ulospääsyreittejä tilanteesta, jos konflikti näyttäisi lähtevän käsistä. Ainakin bussin viereistä rinnettä kiipeämällä pääsisi hässäkästä poispäin. Kuvia ei otettu, kun tilanne näytti jo valmiiksi räjähdysherkältä.
Jo puolen tunnin jälkeen joku vaivautui selittämään meillekin, että Hiace-kuski hermostui bussin törkeästä ohituksesta. Meikäläiseen malliin verrattuna vähän ronskimpi tapa reagoida moiseen. Ilmeisesti taustalla on myös paljon muutakin kiistaa ja tilanne vain kärjistyi tässä. Koko näytös kesti melkein tunnin ja asia puitiin loppuun lähimmässä kylässä. Poliisitkin saapuivat mopoineen ja Kalashnikoveineen katsomaan tilannetta, mutta eivät ottaneet osaa asian puimiseen.
Olo oli jotenkin huojentunut, kun bussi pääsi viimein jatkamaan matkaa. Kymmenet vihaiset kyläläiset kuokkineen ja kirveineen eivät ole tosiaan mitään miellyttävää seuraa, vaikka ei tilanteeseen meidän osalta mitään varsinaista riskiä tai vaaraa liittynyt.
Siitäkin hommasta selvittiin ja kaikista vastoinkäymisistä huolimatta bussiliikenne on oikein oiva tapa nähdä Etiopiaa. Erinomainen paikka maisemien katseluun on pitkänmatkan bussien etupenkki, jolta tätäkin tilannetta saatiin todistaa. Kuvasarjaksi on valikoitunut kuljetukset tienpäältä kuvattuna. Siitä tulee lisää tarinaa vähän myöhemmin.
-Lauri
