Pakkaaminen

Meille on ennen reissua, reissun aikana ja sen jälkeen tullut monen monia kysymyksiä siitä, mitä kaikkea meillä maailman ympäri reissulla oli mukana. Nyt onkin siis korkea aika aukaista vetoketju ja näyttää, mitä me mukanamme kannoimme.

Ensin kuitenkin hitusen reissun taustasta ja tavoitteista. Kierrettiin maailmaa kahdessa erässä: ensimmäisenä koluttiin Aasia, Australia ja Oseaania ja toisella laskeuduttiin Pohjois-Amerikasta Etelä-Amerikkaan ja lennettiin edelleen Afrikkaan. Tavoitteena oli vierailla jokaisessa maassa silloin, kun siellä on lämmintä. Suurin piirteinhän tuo tavoite täyttyikin. Pääosin saatiin reissata pelkässä auringonpaisteessa. Haasteita tuotti Mongolian iltapesujoet, vuoristot ja Etelämantere. Vaikka pahimmillaan lämpötila oli Etelämantereella vain muutaman asteen nollan alapuolella, reissupakettiin kuuluneelle parkalle oli kyllä käyttöä.

Ei isolle rinkalle ja repulle

Ensimmäisen reissun reppututkailua ei nyt tehdä muuten kuin repun ulkopuolelta. Meillä kun oli ekalla reissulla aivan liian isot pakaasit mukana. Ei haluttu ostaa rinkkoja, vaan päätettiin pärjätä ihan repuilla. Niitähän ei ollut tarkoitus tuupata täyteen, mutta niin ne vaan sitten täyttyivät. Ensimmäinen ohje voisikin olla se, että älä hanki liian isoa reppua tai rinkkaa. Mielummin hieman liian pieni, jolloin tarvittavia tavaroita ja vaatteita joutuu todella punnitsemaan. Näin tavaraa ei ainakaan tule matkan aikana merkittävästi lisää.  Ihminen kun ei oikeasti tarvitse paljoa.

Iso osa ensimmäisen kassin ulottuvuuksista muodostui makuupussista, teltasta, Trangiasta ja makuualustoista sekä ruokailuvälineistä ja muusta retkeilykamasta. Vaatteita oli käytännössä varsinkin meikäläisellä aivan liikaa, ja repun kantamisesta tulikin vain kipeäksi.

Reppuna meillä oli ekalla reissulla Varustelekasta ostetut Mil-Tecin Assault pack -reput. Hinta ei ollut paha, alle 40 € (39,90 €). Tärkein ostopäätös oli se, että repun sai auki matkalaukkumaiseen tyyliin. Kun jotain siis halusi repun pohjalta, kaikkea muuta ei ensin tarvinnut repiä sieltä ulos. Tällaisia reppuja ei juuri tarjolla ole. Reppu kesti matkan suht hyvin. Laurin repussa tosin alkoi näkyä käytön jälkiä jo puolessa välissä ensimmäistä reissua. Solki petti ja pieniä repeämiä oli havaittavissa. Mulla reppu sen sijaan pysyi kokonaan kasassa loppuun asti, vaikka reput oli kuitenkin meillä suunnilleen samanpainoiset. Laurilla painoa toivat läppäri ja kasa leirintävarusteita. Mulla paino tuli lähinnä vaatteista. Vaikka reppuihin oltiinkin suurimmaksi osaksi ihan tyytyväisiä, ongelmana oli, että niitä oli todella huono kantaa. Parin kilometrin kantamisen jälkeen kädet olivat jo puuduksissa.

Toiselle reissun etapille lähdettiin aikeissa matkata pyörällä ensimmäiset 5 000 kilometriä. Koska Varustelekasta viime etapille ostettu reppu oli valtavan iso ja ergonomisesti surkea kantaa, päätettiin, että ostetaan reput Jenkeistä, kun pyöräilyreissu loppuu. Siperian pyöräreissusta oppineena päätettiin myös, että hankitaan reissulle mukaan vaan pyöräilyyn sopivat pakaasit.

Pyöräillessä meillä oli sivulaukkuina Varustelekasta ostetut NVA Sturmgebäck tetsarireput, ja näitähän ei voi nyt kylliksi kehua. Laukku sopii erinomaisesti pyörän selkään ja on vielä vesitiivis. Tuli sitä vettä sitten taivaalta tihkuen tai koirina ja kissoina, vesi ei koskaan päässyt kassin sisään saakka. Tarvittaessa laukkua pystyi myös kantamaan reppuna, ja meillä olikin itse asiassa tällainen mukana jo ensimmäisellä etapilla kameralaukkuna.

Kun pyöristä luovuttiin, samalla uusille omistajille matkaan lähtivät myös kaikki sivulaukut. Tätä kyllä ollaan harmiteltu jälkeenpäin, varsinkin Suomeen tullessa, kun huomattiin, ettei kyseisiä laukkuja ole ollut saatavilla enää aikoihin. Kun pyörät vaihtoivat omistajaa, hotellin lattialle kasaantui valtava määrä tavaraa. Siinä samassa päätettiin, että nyt tavaraa muuten sitten karsitaan. Tutkailtiin ison ulkoilukaupan valikoimaa, mutta sopivia reppuja ei näkynyt, tarjolla oli vain pikkureppuja ja isoja rinkkoja. Lauri tutkaili pienempiä reppuja, ja mä olin taipumassa jo 50 litraiseen. Valikoiman niukkuuteen kyllästyneenä Lauri päätti ostaa hyvännäköisen 20 litrasen ”juoksurepun”. Mulle ei meinannutkaan sitten tarpeeksi hyvää reppua löytyä, kunnes päädyin kaupan 35 litraseen pakettiin. Seuraava päivä menikin sitten siinä, että koitti saada kamansa mahtumaan reppuunsa. Jälkeenpäin ajateltuna meikäläisen reppu oli juuri sopiva valinta Laurin juoksuun tarkoitetun ”pikku repun” ja suunnitellun 50 litran väliltä. Onni onnettomuudessa, että ei jaksettu shoppailla yhtä kauppaa enempää, ja tyydyttiin ensimmäiseen valikoimaan. Todellisuudessa Laurin reppuunkin meni yli 20 litraa, kun juomapussin tilalle pakattiin läppäri ja vähän muutakin tavaraa.

Koska yleisesti on vallalla ajatus, että naiset pakkaavat reppuihin enemmän tavaraa kuin miehet, päätettiin, että jaetaan tässä nyt mun, Mirvan kassin sisältö. Tässä siis koko paketti:

Majoittuminen ja kokkailu

• makuupussi ja makuualusta + makuualustan pumppu (ei mukana Malesiassa, Vietnamissa, Kambotzassa, Indonesiassa, Etelä-Amerikassa eikä Afrikassa)
• teltta (Laurin repussa, ei mukana Malesiassa, Vietnamissa, Kambotsassa, Indonesiassa, Etelä-Amerikassa eikä Afrikassa)
• riippumatto ja köydet (ostettiin Brasiliasta ja lähetettiin kotiin Saksasta)
• korvatulpat
• niskatuki/tyyny
• Trangia ja polttoaine (mukana alkumatkalla Kiinaan saakka, sitten Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, Tongalla, Japanissa, Koreassa, Jenkeissä ja Kanadassa)
• aterimet ja lautaset, pippuri- ja suolapurkit
• otsalamppu ja fikkari
• kevyt pyyhe
• kestävää narua (hyvä moneen käyttötarkotukseen)
• 3 veden kestävää dry bagia (makuupussille ja -alustalle + kameralle, ostettiin Jenkeistä)

Hygienia ja korut

• hammasharja ja -tahna
• deodorantti
• shampoo, hoitoaine, hiusöljy
• ponnareita, pinsetit, pinnejä, kynsiviila, harja
• meikit ja meikkipussukka (tarkempi selvitys kuvasta)
• kaulakoru, käsikoru ja korvakorut
• silmälasit (vanhat kotoa kaapin pohjalta)
• 2 aurinkolasit (näitä ei ois tarvinnu kaksia, mutta löyty niin reteet sen jälkeen, ku olin jo yhet ostanu)
• 2 aurinkolasipussukkaa
• aurinkorasva
• kuminauhoja
• 5 alushousut
• 2 sukat
• ohut vyö
• iso ensiapupussi ja lääkevoiteita

Muistiipanot

• kymmeniä kyniä (olen kynäfriikki)
• 3 muistivihkoa/kalenteria (päiväkirja, budjettikirja, muistiinpanokirja)
• Kindle
• leikekirja, liima, muovitasku (koostin leikekirjaa matkan varrella erilaisilla pääsylipuilla, kuiteilla jne.)

Vaatteet

• pipo, kanskat, putkihuivi
• huppari
• pitkähihainen mekko (ekalla reissulla mukana oli maximekko naruolkaimilla)
• shortsit (toisella reissulla neljät, toisella yhet)
• bikinit
• pitkikset ja kerrastopaita
• farkut (molemmilla reissuilla yhdet farkut, joita tuli käytettyä molempia n. 2 kertaa)
• 2 treenihousut
• 2 kangashousut
• 4 toppia/paitaa (vaihtuivat matkalla muutamaan kertaan)
• urheiluliivit ja tissiliivit

Sadevaatteet

• sadetakki Jenkeistä (ekalla reissulla sadetakki oli Suomesta, mutta ostettiin Jenkeistä tilalle kevyempi versio)
• sadehousut Suomesta (superohuet)
• sadeponcho Niagaran putouksilta (tämä oli hyvä kaupanpäällinen)

Kengät

• lenkkarit (kenkien roskiinheittäminen viimeisenä matkapäivänä oli haikea hetki)
• kangaskengät (näihin tuli vaihdettua pohjalliset muutamaan otteeseen)
• varvassandaalit (ekalla reissulla oli ihan sandaalit mukana, mutta ei ne kauaa kestäny. Varvassandaalit oli kengistä ylivoimaisesti eniten käytössä.)

Elektroniikka ja muut tavarat

• muistitikku
• kovalevy + piuha (kuvat tallennettiin aina kovalevylle ja pilveen)
• kännykkä
• tietokone (tämä tosin sijaitsi yleensä Laurin repussa)
• hiiri
• kameran runko + 2 objektiivia
• kameralaukku (Varustelekan Mil-Tec -laukku, joka hajosi jo ennen reissuun lähtöä), vara-akku, laturi + piuha, 4 muistikorttia
• pokkarikamera

Ja viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä: 2 isoa kalanruokasäkkiä. Näistä tuli matkan aikana meidän ehdottomat suosikit. Varsinkin Afrikassa reissaaminen oli huomattavasti helpompaa, kun repun sai kalasäkkiin katseilta piiloon. Kirkkaat rinkat kun aina herättää huomiota, ja niiden omistajat on helppo tunnistaa. Kun reppu on pakattu kalasäkkiin, säkki näyttää peruselintarvikesäkiltä. Ostettiin säkit Brasiliasta ja Lauri hinkkas niistä kunnon pesulla pois kalanruuan hajun. Oli muute lentokoneeseenki pakatessa helppoa, kun ei tarvinnut ottaa pois kaiken maailman hilavitkuttimia, jotka oli kiinni repussa. Ei muuta ku reppu pussiin ja lentokoneeseen!

Miltä vaikuttaa?

Herättääkö tämä kysymyksiä tai muuten kommentteja? Mielellämme kuulemme teidän mielipiteenne. Alla vielä kuva, jossa näkyy meidän tavaramäärä noin suunnilleen. Kuvassa ollaan siis Frankfurtin kentällä helmikuussa lähettämässä osaa tavaroista Suomeen. Täytyy muuten mainita, että lentokentän pääpostin virkailija ei tiennyt Suomen olevan Euroopassa. Vaan eihän siinä mitään!

– Mirva