Museot Washingtonin
Luonnontieteelliseen museoon menossa
Viiden päivän autoilureissun jälkeen oli taas hyvä palata ruotuun ja jatkaa rullailemista kohti Washingtonia. Siellä olikin sitten vuorossa seuraava breikki: kolme päivää museovierailuja. Washingtonissa lähes kaikki museot ovat ilmaisia, joten siellä on hyvä paikka tutustua tarkemmin maan historiaan ja tarkastella maailmaa ylipäätänsä amerikkalaisen silmin. Otettiin kerralla suuri harppaus ja käytiin parin päivän aikana yhteensä viidessä museossa.
Saavuttiin Washingtonin Warmshower-hostin Michaelin luo suurin piirtein ajallaan. Meillä piti olla kevyt polkemispäivä, mutta puolivälissä päivää Greenwayn seuraamisen sijaan katsottiin karttaa, ja todettiin, että ollaan menty vikasuuntaan. Oletuksena oli, että tässä vaiheessa vähintään 30 kilsaa ois jo taitettu ja siltä se tuntuikin. Oltiin me sen verran kovaa vauhtia paineltu menemään. Todellisuudessa oltiin kuitenkin edetty oikeeseen suuntaan vaan 10 kilsaa, ja se oli tässä vaiheessa liian vähän. Saatiinkin sitten kiriä aikataulua ihan kunnolla kiinni loppupäivästä. Lämpöäkään ei ollu ku reilu 30 astetta, eikä juurikaan helpottanut se, että saatiin niskaan kunnon myrsky illan pimetessä. Annettiin sateen hetken pauhata, kun itse seisoskeltiin Mäkkärin katoksessa.
Sadetta piisaa
Pyöräily Washingtonissa
Washingtonissa on mahtava ajaa pyörällä: liikennettä ei ole liikaa ja pyörät on katukuvassa otettu hyvin huomioon. Koko keskusta on niin ilmava, että sinne mahtuu hyvin pyöräilijä jos toinenkin. Pyöräilijän ei myöskään tarvitse olla koko ajan tarkkana siitä, missä polkee ja miten. Keskellä tietä voi hyvin välillä polkea, jos siltä tuntuu. Museosta toiseen pääsee ketterästi niin pyörällä kuin myös kävellen. Me valittiin pyörä, jotta päästään myös näppärästi takas kämpille.
Washingtonista löytyy erilaisia alueita, kuten jokaisesta isommasta kaupungista. Michael rajas meille turvallisimmat alueet kartasta ja suttasi epämieluisat alueet. Näyttävästi tultiin sitten kaupunkiin niiden alueiden kautta, jotka on kaupungin vaarallisimpia. Eksyttiin myös alueelle, jossa pizza piti tilata turvalasin takaa ja se ojennettiin pienestä lasissa olevasta aukosta.
Luonnontieteellinen museo
Ensimmäisenä vierailtiin Natural History Museumissa. Elämien esillelaitto oli kyllä ihan omaa luokkaansa. Jokainen eläin näytti niin aidolta, että se ois hyvin voinu olla elävä. Suurin osahan niistä oli täytettyjä, mutta että silmät, hampaat, kieli jne. oli myös saatu todella aidonnäkösiksi. Asennot oli myös upeita. Siinä on saatu eläimiä asetellessa miettiä tarkkaan, miten mikäkin ruumiinosa kyseisessä asennossa asettuu. Eläimiä oli valtava määrä ja ne oli jaettu pääosin maanosittain. Olipa siellä monta meille suomalaisillekin tuttua eläintä. Jokaisesta eläimestä oli myös pieni yhteenveto.
Vaikka eläimet olikin hienosti toteutettu ja koko museo valtavan hieno, mä mietin koko loppureissun mielessäni sitä, kuinka monta kyseisistä eläimistä on tapettu sen vuoksi, että saadaan kyseinen eläin täytettynä museoon… Se tuntu pahalta.
Avaruusmuseo
Yhtenä museona listalla oli myös National Air and Space -museo. Suurin osa museoista sijaitsee ihan kaupungin keskustassa, yhden ja saman tien varrella. Museorakennukset ovat valtavia ja näyttäviä maamerkkejä. Suurimman osan museoista omistaa Smithsomnia, maailman suurin museo- ja tutkimuskompeksi. 1846 perustetulla Smithsomnialla on 19 museota ja galleriaa, 9 tutkimuslaitosta ja National Zoological puisto.
Avaruusmuseo oli erittäin mielenkiintoinen ja meidän näkökulmasta yllättävänkin puolueeton museo. Näyttelyissä oli paljon asiaa Kylmän sodan aikaisesta kilpavarustelusta sekä erinäisten lentolaitteiden historiasta ja upeita kuvia avaruudesta sekä muutama hieno planetariossa näytettävä leffa. Vaikka jokaisessa museossa olisikin ollut mahdollista erilaisia leffoja nähdä, päätettiin satsata tähän ja mentiin katsomaan avaruudesta kertova pätkä. Kyllä oli hieno! Nähtävillä oli valtava määrä avaruusaluksia ja avaruuteen liittyvää tutkimustietoa ja historiaa. Laurin mielestä museon mielenkiintoisin juttu oli tennispallon kokoinen tähtikarttapallo, jota kosmonautit käyttivät navigoinnissaan. Kaiken kaikkiaan on ällistyttävää, että ihminen on käynyt avaruudessa ja laskeutunut kuuhun laitteilla, joissa on vähemmän laskutehoa kuin nykyaikaisessa monitoimikoneessa. Laitteet ovat siis olleet teknisesti lähes yhtä kehittyneitä kuin meidän reissu-Lada. Voi että meillä onkin ikävä sitä.
Amerikan historiamuseo
Amerikan historiamuseota ei voi muuta kuin ihmetellä. Nyt on kyllä laitettu rahaa palamaan ja paljon. Museossa on esillä niin junanvaunuja, autoja kuin kaikkea muuta mahdollista mitä vaan voi Amerikan historiasta poimia. Museo oli näyttävä ja todella valtava. Mielenkiintoisin osio oli varmasti sotiin liittyvät filmit ja näyttelyt. Filmeissä kuvattiin hautausmaita, jotka ovat täynnä sodissa kuolleita ja haavoittuneita jenkkisotilaita. Se veti hiljaiseksi, nimittäin niitä hautoja riittää, ja lisää tulee.
Amerikan intiaanit
Intiaanimuseo oli ulkonäöltään aivan omannäköisensä, kaikkiaan upea. Rakennuksen reunassa oli vesiputous ja museo oli myös sisältä hieno. Pettymyksen kuitenkin tuotti meille museon epäjärjestelmällinen näyttely. Ei saatu oikeen mistään kiinni ja koko näyttely jätti hyvin pirstaleisen fiiliksen. Käytiin ensimmäisenä myös katsomassa Intiaaneista kertova lyhytelokuva, jonka pääpointti oli ehdottomasti se, että kyseinen ihmisjoukko haluaa olla lähellä luontoa. Harmittavaa kuitenkin oli, ettei leffasta saanut mitään muuta irti.
Holokaustimuseo
Yksi mielenkiintoisimmista museoista oli ehdottomasti Holokaustimuseo. Ei niinkään aiheensa vuoksi, onhan tällaisia vaikka missä, vaan ennemminkin näkökulman puolesta.
Oli mielenkiintoista nähdä jenkkien näkemys Toisen Maailman Sodan Saksasta. Museo oli hienosti toteutettu. Rankatkin videopätkät olivat nähtävissä, eikä asioita peitelty. Ennen kuin museo meni kiinni ja meidän piti poistua, katsottiin vielä hetki videopätkää, jossa puhui keskitysleirillä ollut nainen: ”Toivoisin, että ihmiset, jotka tulevat museoon ottaisivat huomioon, että se, mitä täällä on, on jotain meidän kokemaa. Jokainen tavara, oli se sitten kenkä tai joku muu on ollut meidän, emmekä koskaan ole saaneet sitä takaisin… Olen kasvattanut lapseni rakastamaan, en vihaamaan. En kuitenkaan ikinä unohda, enkä pysty antamaan anteeksi.”
Kyseisen naisen puhe sai karvat nousemaan pystyyn vielä viimeisillä minuuteilla. Se jotenkin palautti ajatukset taas siihen, että kuvat ja kertomukset museossa ovat todella totta. Näyttelyyn rakennettu kaasukammio ja krematoriot, ne ovat todella olleet olemassa ja niihin on laitettu ihmisiä. Vaikka museon flyereissa lukee ”ei koskaan enää”, kyseisiä asioita tapahtuu maailmalla kuitenkin koko ajan. Ja se jos joku on surullista ja kamalaa. Ironista kyllä, niin samainen museo keskittyy myös perustelemaan Israelin valtion toimintaa. Hyvin on mennyt oppi perille, jos vertaa miten natsit kohteli juutalaisia Varsovan ghetossa ja miten Israel kohtelee palestiinalaisia Gazan kaistalla. Ja molemmilla sankareilla ja heidän kannattajillaan on varmasti hyvät perustelut siihen, miksi kyseinen toiminta on oikeutettua. Ei koskaan enää, eipä.
Eli lopuksi vielä yhteenvetona: Mene ja koe: Washingtonin museot ovat näkemisen arvoisia. Jokaisessa museossa on valtava määrä tietoa, joka on koukuttavaa ja avartavaa, ja siksi niiden koluamiseen kannattaakin varata huomattavasti meidän suunnitelmaa enemmän aikaa.
– Mirva&Lauri
I’m so happy that we had the pleasure of meeting you both! 🙂