Potilaan silmin

Tiputuksessa melkein koko porukalla

Kaikki alkoi siitä, kun oltiin matkalla Sotsiin ja itse asiassa päästiinkin sinne. Ehkä joku saattaakin jo olla kuullu tästä, mutta nyt on vielä hyvä vähän avata asiaa tarkemmin. Ihme tauti/ruokamyrkytys/mikä ikinä kaato meidän porukasta 3/4 Sotsissa aika lailla Ladareissun puolessa välissä.

Tommilla kuume ja huonovointisuus alko jo paljon ennen kuin mulla. Sotsissa oltiin kuitenkin molemmat korkeessa kuumeessa ja yöllisten väristelyiden jälkeen päädyttiin siihen, että aamu alkaa sairaalakäynnillä. Sairaalassa kuitenkin vierähtikin sitten tovi jos toinen… Tässä hieman muistiinpanoja sairaala-ajalta päiväkirjan muodossa (välihuomautus: Moni paikallinen on luullu, että kirjotan kirjaa, kun kirjaan muistiinpanoja ylös. Ehkä musta tulee vielä kirjailija):

”Paineltiin Tommin kanssa sairaalaan sisälle ja Tommi totes ensimmäiselle hoitsulle: ”I need a doctor”. Kun sitten vihdoin viimein päästin puheille lääkärin kanssa, meillä oli oikeen toinen lääkäri tulkkina. Päälääkäri ei ollukaan mitään muuta, kun koko tautiosaston ylilääkäri. Mies viittoili meidät mukaansa toiselle puolelle sairaalaa.

klo 12.30 ollaan lääkärin huoneessa ja lääkäri painelee meidän vatsoja. Tommia sattuu, mua ei. Hikoilen, ku pieni sika. Kuume laskee. Otin aamulla Buranan. Lääkäri Alexander valmistelee meille sairaalapaperit ja kirjoittaa ylös testit, jotka pitää tehdä. Niitä on ihan kauhee määrä! Kaikki tehdään manuaalisesti ilman tietokoneita. Paperille kirjoitetaan vaivat: kuumetta, ripulia ja muutenkin heikko olo.

klo 13.00 ystävällinen nainen tulee hakemaan meidät ja vie toiselle puolelle sairaalaa. Saadaan Tommin kanssa kahdestaan oma neljän hengen huone tartuntatautiosastolta. Huoneeseen on iso ikkuna käytävältä. Siitä yks sun toinen lääkäri ja hoitaja kattelee sisään ja ihmettelee meitä. Mitään sairaalakamoja ei laiteta erikseen päälle. Nainen toteaa, että me vietetään täällä nyt sitten enemmänkin aikaa.

klo 13.30 Meille tuodaan lasipurkit, joihin ois tarkotus ilmeisesti pissata. Mulla ei oo hätä. Käyn vessassa, eikä siellä oo ees paperia. Koitan kysyä hoitajalta vessapaperia. Hoitaja ei ymmärrä. Tommi auttaa fraasikirjan avulla. Saan vessapaperin ja kusen purkkiin sen verran, mitä tulee.

klo 13.45 kolmas hoitaja tuo meille satsin lääkkeitä. Neljä keltaista pilleriä, 2 pussia jotain jauhetta ja 3 maitohappobakteeripilleriä. Niistä tehdään coctail, joka on tarkoitus vetää alas. Ensin pillerit ja sitten jauhe sekoitettuna veteen. Koitan kysyä, mitä kyseiset lääkkeet on. Kukaan ei osaa englantia.

Ruokatauko. Soppaa ja leipää sekä todella makeeta teetä. Mietitään Tommin kanssa, että mistäköhän soppa on tehty.

Meille laitetaan tippa. Hienot tippapullot: ihan oikeeta lasia ja kaikki vähän eri muotosia. Samalla otetaan verinäyte. Tippa laitetaan kyynärtaipeeseen, ompa outoa ja hankalaa.

klo 14.00 Tuomo saapuu paikalle. Kuumetta 38,4 astetta. Kaikilta mitataan kuume. Mun ja Tommin kuumeet on laskenu. Laurilla ei oo kuumetta ja se poistuukin paikalta melko nopeesti. Tehdään Laurille juomatilaus, vettä kiitos.

kl0 14.15 Meitä tullaan haastattelemaan. Ensimmäinen nainen, joka todella osaa englantia. Nainen on kotosin Armeniasta, ja kun kerrotaan, että ollaan menossa sinne, nainen on innoissaan. Into tosin lopahtaa, kun aletaan puhumaan naisen synnyinkaupungista Yerevanista. Ilmeisesti nainen on joutunut poistumaan kaupungista jostain muusta kuin omasta tahdostaan. Kysymme, pääseekö Abhasiasta Georgiaan. Nainen soittaa miehelleen. Miehen mielestä kyseistä rajaa ei tule ylittää. Nainen kyselee, mitä ollaan lähiaikoina syöty. Kerran käytiin McDonald’sissa ja muuten ollaan syöty katukeittiöissä. Epäilys Volgogradin McDonaldsista taudin aiheuttajana on kova. Lauri ei edelleenkään ole kipeä.

klo 14.20 hoitaja käy vaihtamassa tippapullon

klo 16.00 kaikki 3 tippapulloa ovat tyhjinä. Tippa otetaan pois. Kuume on laskenut. Olo on ihan ok.

klo 18.30 Uusi, kuudes hoitaja saapuu huoneeseen ja pyytää mua kanssaan vessaan. Vessassa nainen pyytää mua laskemaan alushousut alas ja nostamaan hametta. Mitä hemmettiä?! Mitään tarkemmin kertomatta nainen tunkee jotain muun berberiin ja ottaa sen pois. Sit kuulema saa nostaa housut takas ylös ja poistua vessasta. Ilmeisesti joku sontanäyte, luulisin. Onhan tässä kaikilla ripuliakin ollu. Jollain enemmän, jollain vähemmän.

klo 18.49 Punatukkainen hoitaja saapuu huoneeseen ja juottaa meille 1/3 lasia aivan voimakkaan kusen väristä litkua. Hyi hemmetti! Kamalan makustaki vielä. Tarina ei kerro, mitä se on. Meidän lasiset kusipurkit on edelleen huoneen pöydällä.

klo 20.25 kaikilta mitataan kuume ja se kirjataan ylös. 36.9, jes, ei enää kuumetta!

klo 21.00 iltapalaksi tattaripuuroa runsaalla sokerilla sekä munakasta ja leipää

Lauri saapuu vesien kanssa ja yllärinä tyypillä on mukana myös suolatikkuja, jes! Vihdoin jotain suolasta sokerin sijaan.

klo 21.30 nukkumaan.

Pullot kivasti näkökentässä

Sairaalan tattaripuuroa Sotsissa

Sairaalasoppaa leivällä Sotsissa

Seuraava päivä:

klo 6.25 herätys ja kuumeen mittaus, 36.6 astetta. Kuume on pysyvästi poissa!

klo 9.00 aamupala, tattaripuuroa runsaalla sokerilla. Tätä se edullinen matkustaminen on!

klo 9.25 lääkäri käy paikan päällä ja kyselee vointia. Tulokset on kuulema hyvät, persustuloksia ei vielä oo tullu. Tuomolla on jo parempi olo. Saa kuulemma lähteä. Meidän pitää Tommin kanssa jäädä maanantaihin saakka.

Päivä tuntuu hemmetin pitkältä. Päästään käymään ulkona. Siellä on 32 astetta! Meidät siirretään toiseen huoneeseen, jossa ollaan edelleen kolmistaan. Kyselen pyyhettä. Tautipuolella ei kuulema ole pyyhkeitä, mutta hoitaja on löytänyt meille pari pyyhettä ja tuo lisäks tukun paperia. Pääsen suihkuun, ihanaa!

Päivällä saadaan jo ihan muussia ja kalapullia. Alkaa tylsistyttää elämä täällä. Illalla käyn kysymässä, jos voin lähteä Guest houseen. Lääkäri ei ole enää paikalla ja tulee vasta ylihuomenna, maanantaina. Ilman lääkärin lausuntoa ei voi lähteä. Saadaan yksi potilas tulkiksi. Hoitaja soittaa lääkärille, jonka mielestä voidaan vaikka lähteä kaikki. Meille kirjotetaan poistumislaput. Lähden jo illalla, koska Laurilla on guest housessa kahden hengen huone. Tuomo ja Tommi oottaa aamuun, ja nähdään aamulla kämpillä. Tommi ei oo vielä sataprosenttisen terve.

Maanantaina käydään vielä juttelemassa lääkärin kanssa, joka antaa testitulokset. Testitulokset on kaikilla eri näköset ja eri päiville. Luvut näyttää siltä kuin ne olis heitetty arvalla. Paperista ei selviä mitään muuta kuin hemoglobiini. Herran haltuun siis. Mitään diagnoosia ei saada. Hoitohenkilökunta kiittää ja niin myös me. Tällanen reissaaminen se vasta edullista on. Vakuutusyhtiöhin on ilmoitettu ja he ovat yhteydessä suoraan sairaalaan. Tulkkina toiminut potilas alkaa epäilemään, että yritetään poistua maksamatta. Hoitajia ei kiinnosta. Viimesenä päässä pyörii ajatus: Onneks tultiin kipeiks Sotsissa eikä jossain pikku pitäjässä.”

– Mirva