New York pyörän selästä
Katujen kingit
New Yorkiin saapuminen lähti heti vauhdikkaasti käyntiin. Vaikka Manhattanille olikin vielä rutkasti matkaa, kaupunkiin lähestymisestä oli meikäläisellä nauru kaukana. Kyllä veti hiljaseks ja totiseks meikäläisen niin kaistojen kuin myös autojen määrä. Kaikilla tuntu olevan kiire, paitsi meillä. Tosin meidän ensimmäisen yön majoittaja, kolumbialainen Esneider alkoi jo olla meistä hieman huolissaan. Illalle kun oli luvattu kunnon myrskyä. Mies ajeli meitä pyörällä vastaan, ja hyvä niin, muuten ois suunnistamisessa saattanu päästä itku.
Mitä isossa kaupungissa ja jo vähän pienemmissäkin on hyvä ottaa huomioon, on aikataulut. Jokaiseen karttasovelluksen antamaan aika-arvioon on tärkeää lisätä jopa tunti tai pari. Liikenne etenee hitaasti, ja vaikka pyörällä pääseekin paljon autoja ketterämmin etenemään, myös sillä joutuu pysähtelemään. Kun vielä lisää tähän kaikki ihmiset, jotka haluavat tietää, mihin me ollaan menossa, ollaan jo myöhässä aikataulusta.
Vihdoin perillä
Saavuttiin Esneiderin saattelemana miehen kotiovelle ja kannettiin pyörät kapeita portaita pitkin aina kolmanteen kerrokseen. Mun tosin piti ottaa kamat pois pyörän selästä ennen ku pystyin pyörää kantamaan. Sitten vaan huilattiin hetki. Liikenteen seassa sompaileminen väsyttää aina kummasti, varsinkin isoissa kaupungeissa. Voisikin jopa kuvailla, että se on melkosen stressaavaa. Huilaamisen jälkeen lähdettiin illalla vielä tutkimaan Queensin kaupunginosaa, ja mehän rakastuttiin siihen sitten ihan täysin. Alue on hyvin kansainvälinen. Itse asiassa Wikipedian mukaan kaupunginosa on etnisesti maailman monipuolisin. Asukkaista 48 prosenttia on ulkomaalaista alkuperää. Näkymät vaihtuivat tiheään, mutta niin vaihtuivat ihmisetkin. Alueella on paljon porukkaa niin Aasiasta kuin myös Etelä-Amerikasta. Olisikin ollut mielenkiintoista tietää, kuinka monen eri maan kansalaisia me kävelyllä tavattiin.
Queensistä tuli kerralla meidän lempikaupunginosa New Yorkissa. Alueella olevat lukuisat aasialaiset ravintolat saavat nyt kirjottaessakin veden kielelle, vaikkei mulla oo ees nälkä. Ehdottomasti näkemisen, kokemisen ja maistamisen arvoinen paikka. Ehdottomasti.
Lyhyt oppimäärä New Yorkin pyöräilykulttuuriin
Seuraavana päivänä lähdettiin pyöräilemään kaupungille. Vierailtiin Esneiderin kanssa thaimaalaisessa temppelissä ja saatiin sieltä thaimaalainen lounas, nam! Olipas thaimaalainen ruoka yhtä hyvää kuin ennenkin. Lisäksi käytiin intialaisessa temppelissä ja museossa. Queensissa riittää nähtävää.
Esneider antoi meille heti alkuunsa hyvän yhteenvedon New Yorkissa pyöräilystä:
1. Autojen liikennesäännöt koskevat myös pyöräilijöitä. Kukaan ei kuitenkaan niitä noudata, muuten kuin ehkä silloin, jos lähistöllä on poliisi. Katso ympärille, ja anna mennä, vaikka liikennevalo olisi punainenkin.
2. Ole varma itsestäsi ja pyörästäsi. Sinulla on oikeus kulkea kaduilla ja vaatia oma tila. Asenne tulee olla niin kova, että on valmis hyökkäämään ja vetämään turpaan, jos joku muu möhlii. ”Autoilijat haistavat pelon, ja jos ne näkee sen, ne yrittää tappaa.”
3. Varo tien reunalla parkissa olevia autoja. Niiden ovet avautuvat yllättävänkin nopeasti. Ja kun ne aukeavat, ne eivät anna armoa. Kierrä siis parkissa olevat autot riittävän kaukaa.
New Yorkia pidetään epäystävällisenä, rikollisena ja pelottavana kaupunkina, mutta Esneiderin mielestä se on turvallinen ja ihmiset ystävällisiä, kunhan kuplan vaan ensin puhkaisee. Ja kyllä tässä perää on.
Läpi New Yorkin
Seuraavana päivänä jatkettiinkin sitten matkaa kohti Scarsdalea, New Yorkin kaupungin pohjoisosassa sijaitsevaa kylää. Oltiin otettu Esneiderilta opiksi ja pidettiin kunnon asenne päällä loppuun saakka. Jalat saivat kunnolla kyytiä, kun paineltiin pitkin lähiöiden auto- ja pyöräteitä. Iltapäiväajelun aikana saatiin todella hyvä katsaus New Yorkista. Pyöräiltiin niin Keskuspuistossa kuin myös rikkailla ja köyhemmillä kaupunkialueilla. Seurattiin pyöränselästä katufestareita, väittelyitä, leikkipuistojen iloisia lapsia, kotiportailla hengailevia aikuisia ja teinejä, upeita omakotitaloja, koiranulkoiluttajia ja paljon paljon muuta. 30 kilometrin aikana sitä kerkeää bongailla pyörän selästä vaikka ja mitä, kuten esimerkiksi räppäreiden keikan. Naapurusto toisensa jälkeen vaihtui silmän räpäyksessä. Ihmisten ulkonäkö ja tyyli muuttui tuon tuosta. Pyörän selästä tilanteita pääsee myös seuraamaan ihan omalla tavalla. Kuulee keskustelut, näkee paremmin ihmisten tavan käyttäytyä, haistaa naapuruston tuoksun ja kokee teiden epätasaisuudet.
Illalla pimeän tullen saavuttiin pihaan, jonka etupihalla meitä odotti ”Sisu”-rekkarilla varustettu Volvo. Seuraavat päivät vietettiinkin sitten Scarsdalessa ja Manhattanilla. Saatiin kyllä niin viimesen päälle majoitus kaikkine herkkuineen, että tästä on hankala laittaa paremmaksi. Suuri kiitos siitä kuuluu Paulan poppoolle! Viimosena päivänä ennen lautalle menoa kerettiin kiertämään vielä koko ydinkeskusta täyspakatuilla pyörillä. Sillon eteneminen pienillä ja isommillakin teillä sujui jo leikiten. Hiukan enemmän piti vielä vaatia tilaa ympärilleen, ettei sivulaukut raapineet vierellä parkissa olevia autoja.
Manhattanilla piipahdettiin meidän Scarsdale hostin Paulan kanssa myös The View -baarissa Time Squarella. Baari sijaitsee ylimmissä kerroksissa ja sieltä on upeat näkymät kaupunkiin. Kaiken lisäksi baari ja ravintola vielä pyörii, joten iltaa istuessa kerkeää hyvin tarkastelemaan koko näkymän ihan omalta paikaltaan. Aikaa täyteen kierrokseen menee noin tunti. Tavattiin baarissa myös Paulan tutut Ritva ja Amanda. Nyt meillä on sitten yöpaikka Santiagossakin, jos sinne päädytään. Ei paha ollenkaan.
Täällä on pyöräteitä!
Ei tuo New Yorkissa ajaminen nyt mitään tähtitiedettä ole. Kyllä siellä selviää, kun käyttää kaikkia aistejaan ja on röyhkeä. Paikka täytyy ottaa ja pitää, eikä ohikulkevista sadoista autoista saa hermostua. Keskusta-aluetta kiertää sitä paitsi rantaan rakennettu pyörätie, ja joillakin teilläkin on omat pyöräkaistansa. Pyöräilykartta on kuitenkin hyvä olla, kaikkia siltoja kun ei esimerkiksi pysty ylittämään pyörällä. Kartan lukeminen liikenteessä saattaa olla haastavaa, mutta kyllä sieltäkin löytyy tilaa pysähtyä. Summa summarum: New Yorkissa on paljon pyöräilijöitä sekä väisteltäviä kävelijöitä. Kaikkeen kuitenkin tottuu todella nopeasti. Jopa New Yorkissa. Sitä paitsi pyörällä pääsee etenemään kaupungissa suht vikkelästi, ja samalla näkee paljon laajemmin kaupungin tarjontaa. Ei siis muuta kun pyörä alle seuraavalla kerralla New Yorkissa, ja punasia päin! Vai kuinka?
– Mirva
Siiis nykissä on huippua pyöräillä!! Pyöräilijänä oot osa liikennettä. Manhattanin kierros kantsii kokee, reilu 50km muistaakseni.
Kyllä, juuri näin! Me taidettiin osa siitä ajaa ihan huomaamatta. Täytyy ens kerralla heittää koko lenkki 🙂
Vitsi, kuulosta hyvältä, tätä vois kyllä harkita! Ja tutun näköisiä maisemia 🙂
Tuttuja epäilemättä 🙂 Laita ihmeessä harkintalistalle, se kannattaa! Pyöräilyn kautta Nykissä aukeaa varmasti aivan uudenlainen maailma!