Tiet erkanevat

Lada lähdössä matkaan

Lada lähdössä matkaan

Niin ne vaan kolme viikkoa meni, että hurahti. Lada jatkoi matkaansa huomattavasti kevyempänä kahden ihmisen voimin, ja me Laurin kanssa jäätiin Toretamiin ihmettelemään tavaran paljoutta. Ja niin sitä ihmetteli kyllä myös majatalon pitäjä, kun rahdattiin kamaa huoneeseen monen hengen edestä. Omistaja katteli touhua silmät pyöreenä ja tarkasti vielä, että onhan meitä jäämässä vaan kaksi, kun kahdesta on puhuttu. Kyllä on.

Ladan maavara kasvoi kerta heitolla, eikä roiskeläpätkään enää laahaa maata. Hyvä jos siis vekottimen tuloa paikan päälle enää kuulee. Tampereen Nekala, olkaa siis kuulolla, kun masiina pärähtelee paikan päälle! Ois itse asiassa ollu meilenkiintosta saada Lada painotestiin, jotta ois nähny, kuinka paljon kamaa sen sisältä ja päältä lähti pois. Luultavasti aika paljon. Nyt pudotettiin pyörät vihdoin pois katolta. Tomminki kapsäkki pääs vihdoin sisälle. Tähän saakka sitä oli pääosin kuljetettu kattokorissa, pressuun peiteltynä. Nyt on pojilla rutkasti tilaa. Ei enää tarvii Tuomonkaan ajaa polvet suussa. Takapenkilläkin saa jopa halutessaan ojennettua jalat, ja molemmilla on käytössä toimiva ikkuna, jota ei oo kiilattu ruuvimeisselillä. Aikamoista luksusta, sanon minä!

Meillä puolestaan luksuksesta ei oo edelleenkään tietoa. En ois uskonu tätä ikinä sanovani (koska en Ladan kestämiseen luottanut, en sitten tippaakaan), mutta sanon kuitenkin ”meidän matkaaminen muuttuu nyt paljon epävarmemmaks”. Ladan kanssa olo alkoi jo tuntumaan varmalta. Kaikki ongelmat saatiin ratkottua ja kone pelas. Vaan empä ollu ainut, joka oli aluksi koko touhusta epävarma, kun matkaan lähdettiin. Laurille lottovoitto oli, että autolla pääsis Moskovaan. Enempää ei osannu ees olettaa. Tuomo ja Tommi puolestaan oli myös jokseenkin skeptisiä. Jo heti Venäjälle siirryttäessä toisteltiin kaatosateessa toisillemme, ettei tässä oo mitään järkeä. Vaan koska finsskituristin touhuissa olis järkeä… Olihan Ladaan jo moottori ja vaihdelaatikko aikasemminki vaihdettu ja ne vissiin ois kuitenkin isoimmat rempat, mitä vois vekottimeen tulla. Tietotaitoa siis löytyi, vaan moottorin jo kerran vaihtaneet jätkät luotti autoon vielä vähemmän ja jäi Tampereelle, kun me paineltiin menemään.

Ladan huoltopäiväkirjaan kertyi kilometrejä yhteiseltä reilun kolmen viikon ajalta melkein 7 500 kilometriä. Se on paljon, kun ottaa huomioon, että Lada on vuosimallia 1990, ja suurin osa meidän kavereista ja varsinkin Venäjällä ja Kazakstanissa tapaamista poliiseista ja paikallisista oli sitä mieltä, että tällä kaunokaisella ei pitkälle pötkitä. Jokaisen tonnin jälkeen ollaan juhlittu ja se näkyy konepelliltä. Täytyyhän jokaisesta juhlajuomasta hieman antaa Ladallekin.

Tässä vielä numeroin yhteenveto Ladamatkasta:

7 381 kilometriä
750 l bensaa
0 € maksettua korruptiorahaa
7 tuhannen kilometrin juhlaa
6 rengasrikkoa
6 yötä teltassa
4 couchsurfing-yötä
10 yötä hotellissa
2 yötä sairaalassa
1 festarit
24 miliisistoppia
0 sakkoa
sekä lukemattomia läheltäpititilanteita

Kiitos Tuomo, kiitos Tommi ja ennen kaikkea kiitos Lada!

-Mirva

//Lisähuomautuksena: Tuomo ja Tommi on nyt jo Pietarissa. Hemmetinmoinen meininki jätkillä meneillään. Painellu yötäpäivää menemään.