Kiinan muurilla
Kiina, tuo maa, jonne en edes ajatellut koskaan meneväni. Sitten tuli unelma matkasta maailman ympäri ja samalla ajatus siitä, että kyllähän niinkin isossa maassa täytyy ehdottomasti käydä. Ja niinpä minäkin rohkaistuin ja painelin Kiinan maalle. Kiinassa on kyllä hemmetinlaisesti nähtävää, ja ennen kaikkea kuultavaa. Kiinalaiset eivät nimittäin ole maailman hiljaisinta kansaa. Eivätkä myöskään siisteintä. Eivätkä järjestelmällisintä. Eivätkä rauhallisinta. Mutta kiinalaiset osaa nauttia elämästä, on positiivisia ja ennen kaikkea ystävällisiä. Koska Kiina on hieno maa, ja me mennään sinne ehdottomasti uudelleen, meillä on myös siitä paljon sanoja sanottavana. Siispä päätettiin, että jotta säästetään teidät aivan mielettömän pitkältä yhdeltä postaukselta, jaetaan Kiina kolmeen osioon: Kiinan muuri, kaupungit ja maaseutu. Me vietettiin Kiinassa aikaa vaan yks kuukaus, eikä se tietenkään riitä mihinkään. Silti nähtiin paljon enemmän ku osattiin ees odottaa.
Muurille mars!
Alotettiin Kiinan vallottaminen finsskituristille tyypillisellä vaatimattomalla staililla eli yöbussilla. Muutenhan se yöbussi ois ollu oikeen luxusjuttu, mutta meikäläiset tuppaa olemaan hitusen isompia kuin kinkit. Mä mahuin bussin sänkyyn just ja just, Laurilla tilanne oli hieman monimutkaisempi. Yömatkaamise jälkeen minä olin kuitenkin meistä se väsyneempi. Lauri nimittäin sai nukuttua, minä puolestaan en. Hostellille saavuttaessa todettiin heti, että kaupungissa ja jo itsessään hostellilla oli tarjolla kasoittain toureja ympäri Pekingin ympäristöä. Kaikki tosin tuntuivat tarjoavan samantyyppisiä retkiä, samoilla hinnoilla ja samoihin kohteisiin. Päätettiin, että ei mennä järjestetylle tourille, ainakaan muurin suhteen. Ajateltiin kuitenkin vertailla vähän, mitä missäkin tourilla tarjoillaan. Näytti siltä, että muurille tehtiin myös yöreissuja sloganilla ”Nuku Kiinan muurilla”. Siispä ajateltiin, että meidän reissu vois olla myös jotain noin hienoa. Pakattiin reppuun teltta ja makuupussit sekä seitsemän litraa vettä. Muut retkivarusteet laitettiin menemään Pekingistä kohti Australiaa, jossa retkikeitintä, kuoritakkia ja sadehousuja sekä muita vempeleitä tulee sitten taas enemmän käytettyä. Ehdottomana apuna suunnitelmien tekemisessä oli Lonely Planet China. Vaikka tieto oli vuodelta 2008 ja näin ollen jokseenkin vanhaa, tiedettiin noin suurin piirtein, mistä on kyse. Merkit ja puhekieli kun meillä vielä kiinaks ontu. Muurille pääsee Pekingistä esimerkiksi kahden bussin yhdistelmällä.
Ensimmäisessä bussissa tutustuttiin auttavasti englantia puhuvaan kiinalaiseen poikaan, jolle kerrottiin menevämme kohti muuria. Poika lupas opastaa meitä muurille menevään kulkuneuvoon, kunhan ensin päästään bussin päättärille Miyunin kaupunkiin. Kun mä otin vähän välitorkkuja, Lauri jatko pojan kanssa juttelua. Ennen pääteasemaa havahduin siihen, että bussi pysähty ja aivan randomi nainen tuli kyselemään meitä ulos bussista. Meidän tuli naisen mielestä poistua kyseisellä pysäkillä, jotta päästäis muurille. Paikka ei näyttäny todellakaan miltään bussiasemalta, vaan pieneltä pysäkiltä tien reunassa. Kyseltiin pojalta, että mitäs nyt tapahtuu, ja jäbä oli täysin vakuuttunu siitä, että me ei muurille päästä ilman tätä naista. Koitettiin selittää pojalle, että me ei poistuta bussista ennen ku päätärillä. Poika oli kuitenkin sitä mieltä, että tässä kuuluu poistua ja lähti kävelemään bussista pois. Tiedettiin, että poika oli menossa viettämään viikonloppua vanhempiensa kanssa ja harmiteltiin kahestaan, että hittonen, ku piti se sotkea tähän hommaan. Koska poika niin halus, poistuttiin bussista ja maksettiin matka, 30 yania. Niin pääs muutki jatkamaan matkaa. Poika teki parhaansa ja koitti neuvotella meille muurikyytiä. Me puolestaan yritettiin selittää, että me ei tiedetä minne päin muuria ollaan tarkalleen menossa, eikä näin ollen tarvita ylihintasta kyytiä ainakaan nyt vielä. Poika ja nainen väitti, että busseja ei naisen tarjoamalle muurin osiolle mene. Sitä mieltä oltiin myös me. Meidän tarkotus kun ei ollut edes sinne mennä. Poika oli sitä mieltä, että päättärille oli vielä matkaa kymmenkunta kilometriä. Siispä loppuen lopuks saatiin vielä seuraava bussi kopattua ja poitsu pääs viettämään iltaa perheensä kanssa. Nainen jäi bussipysäkille odottamaan seuraavaa uhria, tyhjin käsin. Hyvin tyypillinen huijausyritys käsittääkseni Kiinan turistialueilla. Harmitti, että poika joutu sekaantumaan kyseiseen hässäkkään. Sillä ei nimittäin ollu mitään tekemistä naisen hommien kanssa.
Loppu hyvin kaikki hyvin. Saatiin lopulta Miyunista toinen bussi ja matkattiin paikallisbussilla sitten kohti muuria. Paikan sijainti meillä oli suunnilleen tiedossa kännykkäkartassa. Muuri muodostuu monista erilaisista haaroista, joten oli vaikea sanoa, kuinka paljon muuria paikan päällä todella ois. Kun ilta alko hämärtyä, bussi pysähty Gubeikoussa, ja me hypättiin ovesta ulos. Samantien paikallinen mies alotti kämpän tarjoamisen, mutta mietittiin, että voitais olla menemättä sen kalliisiin majotuksiin. Paikka ei muuten juuri ollu turistinen. Kun jonkun aikaa siinä pällisteltiin ja ostettiin vettä, päätettiin, että voitais mennä kattomaan muurin tarjonta. Samoihin aikoihin kolmas länkkäri ilmesty paikan päälle, juurikin kyseiseltä muurilta ja totes, että muurin pätkästä riittää iloa noin puoleks tunniks. Siispä siirryttiin kylään, jonka läpi kävelemällä päästiin muurille. Ilta alko pimenemään ja mietittiin, että nyt ois varmaan sitte telttailuyöpymisen paikka. Oishan se hemmetin hienoa yöpyä Kiinan muurilla!
Paikan päällä oli muurin pätkä, jossa oli kolme vartiotornia. Tornien välillä kulki kapea polku. Ilta alko jo pimenemään, joten kivuttiin ensimmäiseen vartiotorniin. Sehän se oli, meidän seuraavan yön majoitus! Jätettiin kamat torniin, minkä jälkeen naposteltiin eväitä ulkosalla ja ihailtiin tähtitaivasta. Järkevämpi porukka ois varmasti siinä vaiheessa pystyttäny teltan, mutta me tehtiin se sitte, ku oli jo ihan säkkipimeetä. Ei siinä muuten mitään, mutta kyseinen touhu ei ehkä oo siitä sallituimmasta päästä Kiinassa. Ei muuta ku otsalamput esille ja virittelemään telttaa paikoilleen torniin. Lisävalo varmasti näky myös tornista muualle, kuten muurin ali menevälle tielle. Heitettiin makuualusta tähystysaukkoa vasten, jottei valo näkyny ihan niin selkeesti tornista ulos. Kun teltta oli pystytetty, paineltiin pesemään hampaat. Onks jollain muuten tietoa, miten sallittua telttailu Kiinassa on?
Puolustautukaa!
Täytyy sanoa, että yö muurilla oli mieletön kokemus. Jokseenkin paikan historia kuitenkin häiritsi unia. Näin unta siitä, miten kiinalaiset töni toisiaan tornissa raskaat varusteet päällä. Näytti siltä, että ne oli paniikissa. Ilmeisesti mongolit oli aikeissa hyökätä ja nyt piti puolustautua. Kun havahduin, tuntu siltä, että joku seisoo aivan meidän teltan oviaukon edessä ja tuijottaa telttaan sisään. Hyi hitto, mikä tunne. Onneks pian tajusin, että kyseisessä paikassa ei aamu viiden maissa todella ollu meidän lisäks ketään. Noustiin sitte kattomaan auringonnousua, joka ei pilvisyyden vuoksi juuri säväyttäny, harmi kyllä. Olikin selvää, että tänään meitä hemmotellaan pilvisellä kelillä, ei täydellä auringon paisteella. Ehkä hyvä niin.
Kohti tuntematonta
Katteltiin kartasta muurirakennelmaa, ja mietittiin, oisko mitenkään mahdollista talsia muuria pitkin pidempiäkin vaellusmatkoja. Yöllä oltiin nähty kaukana meidän muurin pätkästä oleva toinen, valaistu muurin pätkä. Oletettiin, että se on varmasti yks niistä paikoista, jonne niitä toureja järkkäillään. Jonkun verran pähkäiltyä kuitenkin päädyttiin siihen, ettei lähdetä koittamaan kyseistä pidemmän luokan reittiä, vaan kävellään lähialueelle tarkastelemaan toista muurin pätkää.
Kylässä syödyn aamupalan jälkeen jatkettiin eteenpäin joitakin kilometrejä, kunnes päädyttiin Kiinan muurin Gubeikou-osiolle, alueelle, jonne meidän ei ees alun alkaen ollu tarkotus mennä. Paikan päällä oli kyllä muitakin. Tosin pääosin kyseisen maan väestöä. Maksettiin sisäänpääsymaksuks puolet siitä, mitä varsinaisiin tourkohteisiin sisäänpääsyt maksaa ja lähettiin kapuamaan ylös muurille. Rahastuspaikkana oli pieni mökki muurin lähellä. Kaupustelijoita ei onneks alueella ollu. Ensimmäisten joukossa meitä vastaan tuli kasa koululaisia opettajan kanssa. Muurilla ei juuri kaiteita ollu, joten on siinä opettajalla vähän vastuuta.
Upeeta, mahtavaa ja hienoa
Nyt tässä kirjottaessa on se hetki, kun sanat ei riitä. Kun meikäläinen pällistelee siellä muurin päällä ja kattelee maisemaa. Edessä ja takana on jotain niin käsittämättömän hienoa, ettei sitä voi kuvailla, ei edes vierustoverille. Se pitää ite nähä. Ja uskokaa tai älkää, mä olin alun alkaen se tyyppi, joka mietti, että viittiiks muurille ees mennä. Yks turisteja täynnä oleva muuri sinne tai tänne.
Kyseisestä muuripäivästä tuli meidän reissun paras päivä tähän mennessä. Taivallettiin osittain hyvässä ja osittain hyvinkin alkeellisessa kunnossa olevaa muuria kilometrejä, kunnes kunnostettu osio päättyi. Kuten tapoihin kuuluu, koitettiin kyllä mennä siitäkin vielä eteenpäin, mutta piikkilangat ja suuret pudotukset ei oikeen miellyttäny, joten luovutettiin. Sit matkattiin lukematon määrä portaita ylös-alas toiseen suuntaan. Muuri vaan jatku ja jatku silmänkantamattomiin! On aivan superhienoa, miten tollanen on ees saatu kasaan. Muuriahan on alotettu rakentamaan jo ennen ajanlaskun alkua. Ensin pala palalta ja vasta myöhemmin osiot on yhdistetty. Osaltaan myös sen takia varmasti erilaisia haaroja on niin paljon eikä muuri oo täysin yhtenäinen. Nykyisen muodon muuri sai Ming-dynastian aikana 1368–1644. Muurin yhtenevän osan pituudesta on ollu monenlaisia arvioita aina kolmesta yheksään kilometriin. Kokonaisuudessaan muurin pituus kaikki haarat mukaan laskien on 21 196,18 kilometriä.
Muurin oli tarkoitus suojata pohjoisen vaeltajakansoilta. Täytyy kyllä sanoa, että mulle ei ois ikimaailmassa tullu mieleenkään lähteä tarpomaan niitä muurin ympärillä olevia vuoria, vaikkei muuria ois ollukaan. Kyllä ne mongolit aika sitkeitä kavereita on ollu. 1644 eli Qing-dynastian aikaan Kiina ulottu jo muurin pohjoispuolelle, jolloin muurilla ei enää juuri ollu samanlaista puolustuksellista merkitystä. Sen jälkeen muuri alkoki rappeutumaan, ja 1987 se lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon.
Hiljaisuutta, kiitos
Muurilla vallitsi ihana hiljaisuus. Se hiljaisuus, jota oon odottanu pitkään ja hartaasti. Varsinki Kiinassa se on tuntunu pitkälti mahdottomalta. Vaan kylläpä sielläki riitti ääntä. Kiinalaisille tyypillistä on nimittäin päästellä vähän menemään, kun siihen on mahdollisuus. Ilmeisesti sen takia, että elämä muuten on aika rajoitettua kyseisessä valtiossa. Siispä tyypit huuteli muurilla. Siis tyyliin sillä tavalla, että ”Hei maailma, mä oon täällä!” Kyllä meinas palaa aina välillä ihan vaan hetkellisesti pinna, kun niitä tulee vastaan esimerkiks viis ja jokaisen on pakko huutaa. Mutta se sallittakoon. Kuitenkin suurin osa muurillaoloajasta vietettiin ihan kahdestaan. Ensimmäiseen 12 tuntiin muurilla ei nähty ketään muuta.
Sataa, vaan ei haittaa
Koko päivä oli aivan käsittämättömän hieno. Paineltiin portaita ylös ja alas, taiteiltiin kapeimmilla osioilla, kiipeiltiin vartiotorneihin, nautiskeltiin leveistä muurin pätkistä ja ennen kaikkea vaikututtiin makeista näkymistä. Tätä ei voi muuta kun suositella. Kaiken lisäks päästiin loppuen lopuks muuria kävelemällä takasin samaan paikkaan, josta lähdettiin talsimaan kohti muuria aamulla. Tosin monen monta kokemusta rikkaampana. Oli onnellinen ja etuoikeutettu olo painella paikallisbussilla ensin Miyunin ja siitä sitten Pekingiin. Vaikka Pekingissä tuli kunnolla vettä, eikä meillä juuri ollu sadevehkeitä mukana, olin silti tooosi ilonen. Hienoa niin!
PS. Meille on sadellu kyselyä siitä, onko maratonitreenit jo alkaneet. Kyllä ne on ja hyvässä vauhdissa ovat! Kyllä me yks reissumaratoni vedetään Malesiassa. Ajankohta on marraskuun puolvälissä.
– Mirva
Lähteet
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiinan_muuri
http://yle.fi/uutiset/kiinan_muuri_mitattiin_ensi_kertaa_metrilleen/6394854
Täällä aamukahvia juodessa ihasteltiin taas teidän reissua. Ootte te kyllä mahtavia ja niin rohkeita. Ollaan ylpeitä teistä! Haleja syksyisestä Savonlinnasta!