Vietnamin huippuhetket
Paratiisiluolassa
Vietnamista on hirmu määrä vielä hyvää sanottavaa, joten päätettiin koota muutama viimeinen mainittava asia yhdeksi postaukseksi. Kaupungit jätettiin nyt kokonaan ulkopuolelle. Onhan niissäkin hienoja juttuja, mutta ei ne ihan näille listoille yllä. Niistä voidaan vaihtaa sitten muutama sana ihan privaatisti 🙂
Vietnamin huiput:
Phong Nha
Phong Nha on Vietnamin keskiosassa sijaitseva upeilla maisemilla varustettu luonnonpuisto. Puisto on vielä kohtuullisen uusi turistipaikka, joten sieltä löytää hyvin myös hiljaisia ja rauhallisia paikkoja. Ihmiset puhuvat englantia ja paikan päällä on jo myös länkkäreiden perustamia majoituspaikkoja, jotka tosin on kyllä kahden hengen yöpymiseen naurettavan kalliita. Päädyttiin yöpymään hotelliin, joka oli päätien melko loppupäässä. Tämä siksi, että haluttiin löytää paikan hienoin ikkunamaisema.
Hotellin nimi oli Tanh Tam. Koska meidän ollessa paikan päällä oli low season, majoituksia oli paljon saatavilla ja hinnat neuvoteltavissa. Yleisesti hinnat tuntu olevan melko poikkeuksetta 8 €:n luokkaa (200 000 paikallista). Niin oli alun alkaen tämäkin hotelli. Kyseltiin, että paljon maksais huone aamupalalla kolmeks yöks. Yhden yön hinnaksi tulis tällöin 10 € eli 250 000 dongia. Ehdotettiin hinnaksi 700 000 dongia kolmesta yöstä. Hotellin omistaja ei ilmeisestikään oikeen ymmärtänyt meidän tarjousta, sillä viittoi meille, että ”okei okei, 600 000 (24 €) for 3 nights is okay.” Eihän siinä, kyllähän meille sekin käy! Näkymät ikkunasta oli mielettömät: vuoret ja joki, aah! Huoneessa oli myös ilmastointi, mikä oli aika luksusta. Aamupala oli myös laadultaan aivan omaa luokkaansa. Se oli nimittäin erilainen joka aamu.
Pimeissä luolissa
Phong Nha:n luonnonpuiston suosituimpia vierailukohteita ovat varmasti luolat, joita alueella sijaitsee monen monta. Niihin järjestetään kasoittain erilaisia retkiä, joiden hinta on myös yllättäen melko korkealla. Retkiä järjestää käytännössä vain muutama taho. Paikallisten mukaan hinnat halutaan pitää korkealla, jotta luolat saadaan pidettyä hyvässä kunnossa eikä massaturismi tuhoa niitä. Sinänsä ihan hyvä ajatus. Retkien hinnoittelusta huolimatta lähdettiin kyselemään tarjontaa muutaman päivän reissuille. Valitettavasti me satuttiin olemaan paikan päällä sadekauden aikaan, kun suurin osa luolista on vaikeakulkuisia. Sadekaudella ilma voi muuttua niin nopeasti, että on päätetty, että luoliin ei tehdä retkiä. Vain muutama luola oli siis avoinna. Koska kyseisiin luoliin ei ollut mielenkiintoisia retkiä tarjolla, päädyttiin siihen, että mennään kattomaan pari luolaa ihan omatoimimatkana, jolloin luolaan pääsee tutustumaan järjestettyjä retkiä rajatummalla alueella. Tammi-helmikuun vaihteesta alkaen kaikki luolat ovat jälleen auki ja meidän havittelemat 3-4 päivän vaellusmatkat myös tarjolla.
Valittiin kilometrin siivu Thien Doong -luolaa, joka tunnetaan myös nimellä Paradise Cave. Ensimmäinen kilometri on kävelysilloilla varustettua valaistua aluetta, joten luolan ihastelu on tehty erittäin helpoksi. Vaikuttavinta paikassa oli ehdottomasti luolan ja tippukivien koko. Pituutta luolalla on yli 30 kilometriä, joten lisää koluttavaa riittäisi pidemmällekin vaellukselle. Kyseinen luola oli kyllä ihan vaikuttava, ja tottakai erilaiset valot tuovat paikkaan ihan omanlaistansa syvyyttä. Tällaisia on kuitenkin tullut nähtyä jo myös monessa muussa paikassa. Kooltansa paikka oli kuitenkin meidän mittapuussamme jo melko iso ja näin ollen ihan vaikuttava.
Suunnattiin luolalle aamupäivällä, sillä jostain syystä meidän herääminen hieman venyi. Paikalle kannattaa ehdottomasti mennä aikasin, jopa jo heti, kun paikka aukeaa. Kun aamupäivästä eteenpäin juurikin nuo retkiseurueet tulevat paikan päälle, luolan rauhallisuutta ei voi aistia. High seasonilla kävelysillat ovat kuulemma aivan tupaten täynnä. Meillä tilaa onneks riitti ja päästiin hyvin väistelemään retkiporukoita.
Maailman suurin luola
Phong Nhasta löytyy myös maailman suurin tunnettu luola Son Doong Cave, johon tosin finsskituristin budjetilla ei ole asiaa. Reilun 3000 dollarin hintaan pääsee pyörimään kyseiseen luolaan melko moneksikin päiväksi. Varaus pitää hoitaa jo vuotta tai paria etukäteen. Ilmeisesti paikka kuitenkin on käymisen arvoinen. Esimerkiksi Carsten Peterin mukaan kyseessä on maailman vaikuttavin luontokohde ja sama kaveri on kuitenkin käynyt mm. Mount Everestin ja K2:sen huipuilla.
Uiden kohti suuaukkoa
Ehdottomasti koko reissun hienoin luolakokemus on ollut Phong Nhassa sijaitseva Hang Toi eli Dark Cave, joka on nimensä mukaisesti pimeä. Luolassa virtaa maanalainen joki, joten ainut vaihtoehto päästä paikalle on luonnollisesti uiminen. Aluksi uiminen hoituu pääosin ihan kirkkaassa vedessä. Tämän jälkeen siirrytään pienemmille kulkuväylille. Kulkuväylillä on pieniä ala-ja ylämäkiä sekä lätäköitä, joiden syvyys on aina suuri arvoitus. On siis mahdotonta tietää, mihin jalka osuu seuraavaksi. Kenkien käyttö ei ole sallittua. Eikä mikään ihme. Kengät irtois varmasti jalasta jo ensimmäisten metrien aikana. Jokaisella on päällään pelastusliivit, kypärä ja kypärävalo. Noh, miltäs kuulostaa?
Pienten sivuonkaloiden koluamisen jälkeen päädyttiin mutakylpyyn paksun ja pehmeän mudan peittämällä alueella. Meininki oli kyllä todella… erikoinen. Muta oli pehmeää ja vailla minkäänlaista kiinteää/rakeista/jauhoista/hiekkaista ainesosaa. Siinä sitä oltiin ihan mudan ympäröimänä. Vielä kun valot sammutettiin, tunnelma oli entistä oudompi. Ei makua eikä hajua, ei näköhavaintoja eikä mölyäkään. Pelkkää pehmeässä mudassa mönkimistä/uimista hitaasti eteenpäin. Ehdottomasti kokemisen arvoinen juttu! Porukassa oli meidän ja oppaan lisäksi mukana jenkki ja britti. Varsinkin jenkin mielestä kokemus oli yksi elämän hienoimpia.
Mutakylvyn jälkeen palattiin takaisin joelle peseytymään ja uitiin pidemmälle vuoren uumeniin. Lopetettiin kohtaan, jossa vaihtoehtoina olisi ollut kiivetä hemmetin terävien kivien yli seuraavaan altaaseen tai yrittää sukeltaa jostain onkaloista kivien ali. Takaisinpäin uitaessa luolan suu alkoi jo näkyä: valoa sarasti tunnelin päässä. Taas sammutettiin valot ja kyllä, lähdettiin kohti tunnelin päässä näkyvää valoa. Luolakokemuksen jälkeen puljailtiin vielä joessa vaijeriliukujen ja pomppulinnojen parissa. Päätettiin seikkailu yhteideen lounaaseen, ja samojen kavereiden kanssa vietettiin aikaa vielä uudemman kerran myös parin päivän jälkeen Dong Hoissa. Nyt oli kyllä hemmetin hienosti järkätty reissu. Suuri kiitos siitä kuuluu myös paikan oppaalle, joka teki reissusta tarinoillaan aivan mielettömän kokemuksen!
Pikkutiet ja -kylät mopomatkan varrella
Vietnamin maaseutu on kaunista katseltavaa, kuten kuvista saattaa ehkä huomatakin. Peltotöitä tehdään vielä puhvelivoimalla ja härkävankkurit ovat ihan yleinen arkipäivän kulkuneuvo. Pienet kylät ovat eloisia ja väki on ainakin meidät nähdessään erittäin iloista. Paikalla vallitsee tietynlainen huolettomuuden tunne, vaikka varmasti paikallisilla on vuosittain suuri huoli sadon määrästä. Pyrittiin matkan aikana käyttämään mahdollisimman vähän pääteitä ja nautiskelemaan ennemminkin pienistä maaseututeistä. Tiet mutkittelivat muun muassa vuorien rinteillä ja meren rannassa. Pienet kylät reunustivat vuoriteitä, eikä ikinä voinut tietää, mitä seuraavaksi näkee. Eläimet saivat myös liikkua alueilla kohtuullisen rauhassa. Mitä nyt kanat ja kukot sai välillä vähän kyytiä, kun juoksivat pois mopon alta. Koiria oli yllättävän paljon. Lehmät ja pukit laidunsivat milloin missäkin. Välillä ihan keskellä tietä. Vietnamin maaseudulla sielu lepää.
Banh mi
Vietnamin ehdoton ykkösherkku on täytetty patonki, Banh Mi. Tätä löytyy erikokoisina ja näköisinä versioina ympäri maata, mutta perusidea on aina sama. Yleensä täytteenä on possua tai kananmunaa, kurkkusiivuja ja reilusti tuoreita yrttejä. Herkun kruunaa kuitenkin soossit. Parhaissa paikoissa oli herkulliset omatekoiset tuoreet chilisoossit ja kehnommissakin paikoissa ihan kelvolliset valmissoossit. Hintaa tällä herkulla oli yleensä 10 000 Dongia (n. 40 senttiä) Halvin irtosi hintaan 5000 Dongia ja kalleimmasta maksettiin 30 000 Dongia. Erittäin maukas sapuska, joka toimii aamupalana, välipalana, kevyenä ateriana (tuplana isona ateriana) ja ennen kaikkea baari-illan jälkeisenä huikopalana kotiin hoippuessa. Baari-illan jälkeen tosin ainakin meidän kokemusten mukaan kyseistä herkkua on hankala saada. Muutenkin on tärkeä tiedostaa, että paras Banh Mi aika on aikasin aamulla tai iltapäivällä. Aamupäivällä syöty Banh Mi eli patonki on jo kuiva eikä yhtään niin herkullinen kuin aamulla.
Vietnamilaiset
Ihmiset ovat Vetnamissa aivan ihania. Vaikka kyseisellä maalla ei ole kovin hienoa historiaa esim. jenkkien kanssa, ihmiset suhtautuvat myös jenkkeihin hyvin positiivisesti. Meidät yllättikin myös se, kuinka paljon paikan päällä näkyy jenkkilippuja (lähinnä vaatteissa) sekä muuta jenkkimielisyyttä. Toisaalta oli kuitenkin mukava todeta olevansa suomalainen. Vietnamilaiset olivat käsittämättömän vieraanvaraista sakkia ja osasivat myös yllättävän hyvin englantia. Toisaalta finsskiturist tottakai totutteli myös paikalliseen kieleen. Sen taitamista arvostettiin erittäin paljon. Hyvin tilanteista selvisi myös piirtämällä tai käsimerkeillä.
Kuukausi Vietnamissa oli kaikin puolin positiivinen kokemus. Paikan päällä tuli hymyiltyä enemmän kuin koko reissulla aikasemmin yhteensä. Paikalliset kun hymyilevät jatkuvasti, ainakin meille. Tosin kun miettii, niin oltiinhan me mopon kanssa myös aika huvittava näky. Paikalliset koululaiset toivat myös tilanteeseen iloista tuntua huudellessan meille aina helout. Hello huutelivat myös pienen pienet lapset kotipihoissaan. Tunnelma oli kaikin puolin täydellinen.
-Mirva
Mahtavia maisemia, ja upeita tunnelmia, mutauinti jäi kyllä erityisesti kiehtomaan.. 🙂
Niin me vähän arveltiin, että tommosena extemeuiskentelijana muta vois olla seuraava askel 😉 Aamu-uinniks paikka on kyllä hankala.