Kambodzan top 5

Isoja rapuja

Isoja rapuja

Käytiin matkalla tutustumassa parin viikon ajan myös Kambodzaan, josta seuraavat viisi kohokohtaa jäivät erityisesti mieleen.

Kepin pippurirapu

Paras ruoka, mitä on reissulla tähän mennessä syöty, ja yksi parhaita ravintolapöperöltä koko elämän aikana on Kepin pippurirapu. Jos haluaa hyvää ruokaa, niin ottakaa suunnaksi Kambodzan Kep ja siellä Kimleyn rantaravintola rapumarketilla. Menusta kun valitsee viherpippuriravun, niin ei taatusti tarvitse pettyä. Ravut tulevat pöytään tuoreena alle sadan metrin päästä mereltä, mutta pippurikastike kruunaa aterian. Niin hyvää se oli, että ostettiin toisena päivänä kalan kylkeen ylimääräinen kulhollinen ravun kastiketta. Pippuri sai aivan uuden merkityksen, kun se oli pelkän mausteena olemisen sijaan osa ruokaa. Kermassa haudutettuja mehukkaita pippuripalkoja, vai mitä oksia ne nyt olikaan. Kepin alueella tuotetaan myös maailman parhaat pippurit, joita ostettiin muutama pussukallinen mukaan luomupippurifarmilla vierailun jälkeen.

Pippurirapua

Pippurirapua

Majapaikat

Saatiin Vietnamissa vinkit skottipariskunnalta hyvästä kämpästä Kepissä ja suunnattiin sinne. Sveitsiläismiehen pitämä majatalo Bacoma oli kyllä ehdottomasti hintansa väärti. 10 dollarin hintaan sai erittäin siistin ja hienon pyöreän bungalovin. Majoituksen hintaan kuului pyörien lainaaminen ja moponkin sai vuokralle samasta paikasta. Bacoman ravintolassa ruoka oli loistavaa ja iltaisin tiluksilla pyöri myös elokuvia pienessä elokuvateatterissa. Kävin kattomassa Laosilaisen elokuvan, jossa rakennettiin raketteja ammuttavaksi jumalan perseeseen. Hieno elokuva ja hyvät musat. Kepissä törmättiin myös eläköityneeseen suomalaiseen kiekkomieheen, joka nykyään pyörittää majataloa Kampotissa. Tämä kyseli meitä käymään tiluksilla ja suunnitelmissa se olikin. Jänissaaren reissu venähti kuitenkin sen verran, ettei enää Kampotin reissu taipunut aikatauluihin.

Myös Hak’s Houseen Siem Reapissa mentiin skottipariskunnan vinkistä. Erityismaininta tulee hyvän palvelun lisäksi loistavasta aamupalasta. Hakin 7 dollarin huonehintaan sisältyy aamupala, jolla jaksettiin kiertää temppeleitä jokaisena päivänä viiteen tai kuuteen ilman lounastaukoa.

Lisätään vielä listaan 10-lakeside Phnom Penhistä. Bookingcomin kautta varattu majapaikka hintaan 5 dollaria/yö. Tuk tuk -kuski kyseli, että ollaanko nyt ihan varmoja, koska ”everyone there is smoking weed”. Eikä kuski väärässä ollut, mutta ei annettu asian latistaa meitä. Alakerrasta sai hyvää ruokaa parin-kolmen dollarin annoshintaan, ja meininki oli hyvinkin rauhallinen. Kaikki alakerran hengailijat 20-vuotiaasta intialaisesta 70-vuotiaaseen jenkkituristiin keskittyivät lähinnä kuuntelemaan silmät kiinni musiikkia leveä hymy huulilla. Täälläkin palvelu oli loistavaa ja aluksi jopa epäilyttävän hyvää. 5 dollarin huonehintaan kuului kuskaukset bussiasemalle, asiakkaiden nouto jne.

Killingfieldsit ja Tuol Sleng -vankila

Tutustuminen Kambodzan karuun lähihistoriaan käy helposti vierailemalla ensin Tuol Slengin vankilassa ja sitten jatkumona Killingfieldseillä, eli suomalaisittain kuoleman kentillä. Tuol Sleng on entinen koulu, joka punaisten khmerien hallinnon aikaan muutettiin kuulusteluvankilaksi. Toisin sanoen siellä kidutettiin ”epäiltyjä”, kunnes saatiin tunnustus ja voitiin toimittaa kansakunnan viholliset eliminoitaviksi. Tähän tarkoitukseen oli erilliset killingfieldsit, joissa porukka sitten laitettiin monttuun. Teloittaminen oli ihan manuualityötä ja työkalut vaihtelivat puukosta härkäkärryn akseliin. Killingfieldseillä ei ollut enää jäljellä juuri mitään vanhoista rakennuksista, mutta museo on hyvin toteutettu ja nauhalta tuleva opastus on toimiva. Mukana on haastatteluja sekä telottajilta että entisiltä vangeilta.

Temppeli

Kambodzan tunnetuin nähtävyys on Angkor Watin temppeli, joka on myös ainut valtion lipussa kuvattu rakennus. Ohjeita temppelin näkemiseen riittää opaskirjoissa, ja aikaa kaikkien ohjeiden mukaan tulisi varata vähintään viikko. Päivässä on kuulemma turha edes yrittää. Ostettiin kolmen päivän passi ja tutkailtiin aluetta vuokrapyöriä polkemalla. Hienoin temppeleistä on Ta Prohm, joka on saanut lymyillä rauhassa viidakon suojissa kolme-neljä sataa vuotta. Massiiviset puut kasvavat pitkin temppelin muureja ja rakenteita, mikä ainakin tällaiselle metsien miehelle oli ehdoton huippukohta koko temppelialueella.

Kokonaisuudessaan päivässäkin ehtii näkemään alueen ihan riittävän hyvin, ellei satu olemaan kiinnostunut tuhat vuotta vanhasta Khmer-arkkitehtuurista. Onhan ne temppelit ihan vaikuttavia rakennuksia, mutta esimerkiksi pilvenpiirtäjät Shanghaissa on miun mielestä hemmetin paljon vaikuttavampia. Ne on isompia, hienompia ja niissä on kaiken lisäksi vielä valotkin.

Venekilpailut ja festivaalit

Siem Reapiin päätettiin jäädä katselemaan vielä festareita, joiden teemana oli kilpaveneily kiikkerillä paateilla pitkin jokea. Turnausmenetelmällä käytävässä kilpailussa kaksi venekuntaa otti vuorollaan mittaa toisistaan, ja nopeampi laitettiin jatkoon. Sekaan sattui niin turistipaatteja kuin kovan luokan kilpatiimejäkin. Veneet uivat syvällä ja varsinkin vetojen aikana laita painui joen pinnan tasalle. Osa paatissa istujista keskittyi mättämään vettä pois veneestä, ja vajaa puolet voitoista tuli helposti toisen veneen upottua matkalle. Venekilpailun jälkeen oli festarit, joissa oli tanssiesityksiä, bodausnäytöksiä ja musiikkia. Alueella oli myös erillinen ravintola-alue ja kuuluisa maistiaiskatu. Maistiaiskadulla tarjottiin maistiaisia eksoottisista juomista, kuten Absolut-vodkasta, Jägermaisterista, J.P. Chenetin vinkuista ja muista mystisistä länsimaiden hapatuksista. Viimeksi kun oon ollu festareilla, jekkushotista koeputkessa piti maksaa jotain, mutta täällä niitä tyrkyttämällä tyrkytettiin ottamaan. Tästä rohkaistuneena päädyttiin sitten istumaan paikallisen jätkäporukan kanssa illallisella ja tutustuttiin paikalliseen ruokakulttuuriin ja hieman lisää myös juomakulttuuriin.

-Lauri