Hyvää joulua!

Joulu tullut on ja paketit on aukaistu. Tämä tapahtui Banda Acehin Pulau Wehillä, joka on niin kaukana luoteessa kuin Indonesiaa vaan riittää. Jouluruuaksi syötiin eksoottista ruokaa, eli kanaa ja riisiä. Oli Olalaan terassilla tarjolla muitakin herkkuja, ja ateria kruunattiin vielä överikalliilla salakuljetetulla jouluoluella, koska sharia-lain alaisessa Acehin maakunnassa ei moisia paheita julkisesti suvaita. Joulusaunaan ei päästy, mutta aattoillan hämyssä avattiin joulupukin toimittamat paketit bungalowissa sateen rymistellessä kattoon. Arja Koriseva lauloi ”tule joulu kultainen”, ja samalla lauseella koristeltu lahjapaperi kruunasi aattoillan. Omaksi joululahjaksi suoritettiin aattona loppuun sukelluskurssit. Mirva on nyt virallinen Open water diver ja mie sen sijaan oon advanced.

Seuraavaksi pitäisi siirtyä varmaan lähemmäs Australiaa, jos sinne aiotaan ilman lentoja hankkiutua. Blogissa ollaan vielä Kambodzassa, joten otetaan välipäivitys sieltä tähän päivään.

Vaihe 1 Siirtyminen bussilla Bangkokiin ja tutustuminen paikalliseen fine dining -kulttuuriin. Pröystäitiin oikein huolella, kun hankittiin hieno hotelli ja syötiin sellainen ateria, jonka hinnalla olisi samassa kaupungissa saanut toista sataa erinomaista ateriaa. Mutta oli se kyllä hyvääkin, suorastaan loistavaa ruokaa. Table de Tee oli paikan nimi ja kokki oli käynyt Euroopassa harjoittelemassa jonkun rengasfirman tähdittämässä ravintolassa ennen oman paikan avaamista.

Vaihe 2 Junalla Penangille ja suoraan Kapitanin herkkujen ääreen. Reissun ja elämän parhaita ravintolakokemuksia löytyy Penangin saarelta ja Kapitanin pöydästä. Tässä kohtaa voi sanoa, että läksijäislahjaksi saadut ringitit tuli sijoitettua paremmin kuin hyvin. Garlic naan, butter chicken ja teh tarik. Siinä on niin kova kombo, että Bangkokin fine diningilla on tekemistä pärjätä näin kovassa seurassa.

Vaihe 3 Paluu Sunnyvilleen, jossa mie jo aiemmin asustelin vaihtoaikoina puolisen vuotta 2009-2010 vaihteessa. Paikka on sama, mutta meininki on eri. Vietettiin hieno nostalgian täytteinen viikko Penangilla tutuissa ympäristöissä ja vanhoja kavereitakin tuli nähtyä. Keskityttiin lähinnä syömiseen, joka on Penangin harrastuksista parhaasta päästä. Toiselle sijalle yltää reilu 40 kilometrin yöjuoksu pitkin Penangin uutta siltaa.

Vaihe 4 Siirtyminen Langkawille lautalla ja lomailua sukuloiden. Velimies perheineen tuli lomareissulle Malesiaan ja vietettiin hauska viikko Langkawilla. Ohjelmaan kuului mm. saarikierros ja kukkulan huiputusta köysiradalla, mutta enimmäkseen aika kului hotellin altaalla polskien ja lähiseutuja koluten. Mein hotellilla ei allasta ollut, mutta velimiehen buukkaamalta hotellilta niitä löytyi onneksi useampia.

Vaihe 5 Paluu Penangille Kapitanin pöytään ja Proton vuokralle. Malesian ylpeys Proton on menettänyt jalansijaa Myville, mutta vankan Proton-fanin iloksi saatiin onneksi vuokraamosta Protoni alle. Protonilla paineltiin katsomaan mm. Malesian tunnetuinta vesiputoista, yösafaria ja Cameronin ylämaita. Cameron highlands on tunnettu tee- ja mansikkaviljelmistään, ja saatiinkin hankittua matkaevääksi pussillinen tuoreita mansikoita. Protonilla jatkettiin kohti Kuala Lumpuria tutustuen matkalla myös epämääräisiin aavekaupunkeihin.

Vaihe 6 Suunnitelmista poiketen palautettiin Proton Kuala Lumpurin lentokentälle, jonne myös laskeutui lento Langkawilta samoihin aikoihin. Jatkettiin Langkawilta tutulla kokoonpanolla kohti Taman Negaran sademetsää taksilla. Taksikuski kehui Tongkat Alia ja vaati miuta ehdottomasta juomaan yhen tölkin omista eväistään. Kyseessä on paikallinen luomuviagra. Päätin kuitenkin säästää tölkin kuskille, että vaimo olisi edes johonkin tyytyväinen. Kaveri ei nimittäin uskaltanut kertoa vaimolle, että tulikin normaalin tunnin keikan sijasta kuuden tunnin ajo, yhteen suuntaan. Ihan perille asti ei kuitenkaan päästy, koska tiellä öisin vaanivat norsut saattaisivat laittaa pikkubussin nippuun. Kuski hoiti meille hotellin Jerantutista ja lähti ajelemaan kohti kotia.

Vaihe 7 Perille Taman Negaraan päästiin seuraavana päivänä jokiveneellä ja käytiin parina päivänä tutustumassa maailman vanhimpaan sademetsään. Riippusillat 40 metriä maanpinnan yläpuolella oli hieno kokemus, ja 60-70 metriset puut on upeita. Riippusiltoihin tutustumisen lisäksi tehtiin muutama lyhyt kävelylenkki sademetsässä, mutta sen tarkemmin ei lähetty tällä kertaa metsää koluamaan. Kohokohta oli yöllä tavattu pääskysen kokoinen kärpänen, joka oli ihan oikeasti pääskysen kokoinen. Taman Negarasta palattiin sitten Jerantutiin privaattibussilla ja hypättiin pienen odottelun jälkeen yöjunaan.

Vaihe 8 Juna saapui Singaporeen, jossa käytiin ihastelemassa hemmetin isoa eläintarhaa ja muita kaupungin nähtävyyksiä. Singapore valmistautuu 50-vuotisjuhliin uudenvuoden aattona ja valmisteluja katsellessa tuli sellainen olo, että tätähän pitää tulla kattomaan paikan päälle. Singaporessa käytiin sitten saattamassa lomalaiset lentokentälle, josta lento ei kuitenkaan lähtenyt aikataulun mukaan. Finnair oli 6 tuntia myöhässä, mutta ei ne sitä raaskinut etukäteen ilmoittaa. Lennon sijaan saateltiinkin lomalaiset taksiin, hypättiin ite metroon ja molemmat painuttiin hotelleille omilla tahoillamme. Oli hauskaa reissata porukalla vajaat kolmisen viikkoa. Pari päivää ihmeteltiin Singaporea vielä kaksistaan ja sitten päätettiin lähteä lätkimään kohti Indonesiaa.

Vaihe 9 Indonesiaan saavuttiin Malesian kautta ottamalla Melakasta lautta Dumaihin. Dumaista paineltiin bussilla suoraan Lake Toballe, vaikka meille kyllä tarjottiinkin englanninopettajan virkoja ruokapalkalla paikallisessa yksityiskoulussa. Tarjous on edelleen voimassa, mutta aikataulupaineet painaa päälle liian pahasti. Toba-järvellä vietettiinkin sitten vähän enemmän aikaa, kuin alunperin ajateltiin. 10 päivää meni helposti Samosirin saarella ja olisi siihen saanut menemään paljon enemmänkin. Saarta kierreltiin mopoilla ja Tuk Tukin kylää polkupyörillä. Aamut lähti hyvin käyntiin aamu-uinnilla juuri sopivan lämpöisessä järvessä. Toban ilmasto on kuin Suomen kesä parhaimmillaan, ja varmaankin siitä syystä siellä esintyy Kaakkois-Aasian tihein suomalaispopulaatio.

Vaihe 10 Toballa vaiheilun jälkeen päätettiin ottaa seuraava askel ja lähdettiin Pulau Wehille. Saarella satoi vettä niin, ettei olla ennen sellaista sadetta nähtykään. 5 päivää meni saarella, ja sade taukosi pisimmilläänkin tuskin tunniksi. Vettä tuli niin paljon, että polut oli jokia ja rappuset vesiputouksia. Ekana yönä satoi ihan sisälle asti, mutta majatalon vaihtamisen jälkeen huoneilma vaihtui märästä kosteaan. Kamat ei kuivanut missään välissä, sillä ilmankosteusprosentti oli lähellä sataa koko oleilun ajan. Onneksi valittiin viikon aktiviteetiksi sukelluskurssit, koska siinä hommassa sade ei juurikaan haittaa. Viikon kohokohta oli yösukellus. Oli synkkä ja myrskyinen yö, kun laskeuduttiin kurssin vetäjän ja indonesialaisen muusikon kanssa merenpohjaan. Pohjassa valot sammuksiin ja näkymä oli kyllä hemmetin hieno, erikoinen suorastaan ja mahtava. Pimeässä hehkuvat planktonit reagoivat liikkeeseen, ja käsiä heilutellessa näkyi kuin pieniä sinisiä kipinöitä sinkoilevan ympäriinsä. Oisin voinut olla koko sukellusajan vaan siellä pohjassa ilman valoja. Kurssien suorituksen jälkeen päästiin myös sukeltamaan yhessä Mirvan kanssa pari sukellusta, ennen kuin koitti aika lähteä pois saarelta ja Singaporea kohti.

Nyt ollaan Banda Acehin puolella ja pyörittiin päivä yhen saksalaisen ja riksa-kuskin kanssa ihmetellen tsunamin jälkiä. On mennyt paikat 10 vuotta sitten aika sileeksi täällä, kun aalto on pyyhkäissyt menemään. Vaikea käsittää sitä voimaa mikä vedellä on, varsinkin kun seisoo ison voimalaitoksena toimineen laivan kannella melkein 5 kilometriä sisämaassa sitä pohtimassa. Siinä on 2600 tonnia painanut paatti varmaan vetänyt sileäksi talon jos toisen, ennen kuin on pysähtynyt nykyiselle paikalleen. Sattumalta osuttiin paikalle juuri tapaninpäivänä, jolloin katastrofista tuli tasan 10 vuotta täyteen. Laivoilla ja museossa oli porukkaa tungokseksi asti, ja varsinkin valokuvaajia riesaksi asti. Paikalle tulleet paikalliset pitivät nimittäin meidän porukkaa suurempana nähtävyytenä kuin laivoja, ja päädyttiin varmaan yhteen jos toiseen albumiin ja minne ties muualle.

Hyvin meillä menee ja 10 päivän tauko Toballa teki erittäin hyvää. Suosittelen jokaiselle.

-Lauri