Uudelle vuodelle

Uusi vuosi Singaporessa

Reilu vuosi sitten makasin Filippiineillä Puerto Princesalaisessa hotellissa kuumehoureissa, kun vuosi vaihtui. Raketit sen kun pamahteli taivaalla, ja mä ihmettelin Laurille tuota filippiiniläistä railakasta tapaa viettää yötä. Ei tullu siinä tilanteessa mieleenkään, että ne pamahukset ois voinu olla raketteja, enkä todellakaan muistanu, että kyseinen päivä oli uuden vuoden aatto. Ruokamyrkytys oli alkanut samana päivänä, ja oli vielä iskenyt Lauriinkin ennen iltaa. Siinä me seuraava päiväki vielä katteltiin hotellihuoneen mustavalkosta seinää ja tuuletinta, joka siirty tasasin väliajoin vasemmalta oikealle. Löydettiin me kuitenkin tilanteesta myös positiivisiakin asioita, joista yks ja suurin oli varmasti se, että onneks ei valittu huonetta jaetulla paskiksella.

Tänä vuonna uutta vuotta meinattiin juhlia samoissa merkeissä, mutta pelastuttiin kuitenkin siltä pahimmalta. Tästä ja siihen liittyvistä kommelluksista ehkä toisessa postauksessa tarkemmin. Tärkeintä on kuitenkin, että tällä kertaa me ei maattu kahestaan paikallisessa hotellihuoneessa. Eikä meillä ois kyllä ollu omaa paskistakaan. Juhlittiin uutta vuotta yhdessä Singaporessa ja nautiskeltiin elämämme tähän mennessä massiivisimmasta ja hienoimmasta ilotulituksesta. Tunnelma ei ehkä ollut ihan niin katossa kuin olisi voinut olla. Klo 22 maissa kun meidän ennalta suunniteltu spottipaikka oli jo niin täynnä ihmisiä, ettei sinne enää otettu ketään lisää. Tyydyttiinki sitte kattomaan ilotulitusta sillan takaa, vaikka eihän tuo silta todellisuudessa juur mitään haitannu, kun ilotulitukset räjähteli sen yläpuolella.

Singapore yöllä

Uuden vuoden spotit

5-4-3-2-1 Hyvää uutta vuotta!

Uutta vuotta vastaanottamassa

Punatulkut loistaa

Vihreää vuorossa

Punainen tuli

Tavaraa taivaalla

Singaporen ilotulitukset

Tavoitteita ja unelmia

Vuosi 2014 on ollut monella tavalla hyvin käänteen tekevä meidän elämissä. Jo monia vuosia ollaan asuttu eri osoitteissa ja säädetty viikosta toiseen, mihin millonki mennään, ollaanko tää viikonloppu Tampereella vai Helsingissä vai mennäänkö jonnekin ihan muualle. Autokilometrejä karttui pelkän puolen vuoden aikana jo lukemattoman monia. Mutta viime vuonna me päätettiin, että lopetetaan kyseinen touhu, ja ollaan yhdessä. Samassa paikassa. Samaan aikaan. Se oli merkittävä päätös, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Alkuvuosi oli varsinkin meikäläiselle erittäin rankka, mutta samalla tunnelin päässä näky koko ajan valoa. Siellä se siinsi, pitkäaikainen haave: matka maailman ympäri. Sitä fiilistä on hemmetin vaikea kuvailla. Ja vielä vaikeampi sitä on pukea sanoiks miltä tuntu, kun matka heinäkuun 1. päivä alko. Aluks en tienny pitäiskö itkeä vai nauraa. Lähtö tuntu samalla hetkellä jännittävältä, haikealta ja mielettömän hienolta! Suunnitelmat oli hataria, mutta se oli jo alkuunsa meidän tyyli matkata. Parempaa seuraa meillä ei reissulle vois ollakaan ku toisemme.

Kyseinen vuosi auttoi myös ymmärtämään entistä paremmin, että kaikki on tosissaan meistä kahdesta kiinni. Kukaan ei tee suunnitelmia meidän puolesta, eikä kukaan muu päätä sitä, mitä me elämällä tehdään. Vaikka epäilijöitä oli monia, me uskottiin meidän omaan unelmaan ja juttuun, ja viimonen puol vuotta olikin aikamoista säästämistä. Tarkoituksena kun oli lähteä reissuun vasta vuonna 2015. Me vaan ei jaksettu odottaa sinne saakka, ja täällä me nyt ollaan, maailma, kaverit ja karvakuonot! Ilman teidän ihanien läheisten tsemppausta me ei välttämättä oltais (vielä ainakaan) täällä ❤

Kiitos lukemattomista tsemppausviesteistä, joita ollaan saatu myös nyt reissun aikana. On hienoa kuulla, että meidän tapa toimia on myös laittanut monen muun miettimään sitä, mitä elämältään haluaa. Samalla mallilla eteenpäin, sanon minä 🙂

Vuosi 2015

Vuosi 2015 on tulvillaan uusia jännittäviä asioita ja kokemuksia, joista meillä ei oo vielä minkäänlaista tietoa. Suunnitelmat kehittyy tehdessä. Se on selvä. Maailman ympäri matka jatkuu vielä kevään aikana kohti Australiaa, jonne aiotaan päästä lentämättä. Helppoa se ei ole. Kun mistä tahansa kyytiä sinne kysyy, on vastaus aina: lennoilla pääsee nopeesti ja helposti. Mutta me pysytään päättäväisinä. Luovuttaminen ei oo meidän juttu. Huhtikuussa meillä on luvassa myös ensimmäinen reissun aikana sovittu uudelleentapaaminen korealaisen Tae-Sangin kanssa, joka tavattiin elokuussa Mongoliassa. Mies on luvannu pistää meille pannun kuumaks ja majottaa meidät kotonaan.

Koti-ikävää ei voi estää

Mutta on meillä myös ikävä Suomea. Sukulaisia, ystäviä ja työkavereita, sitä rauhallisuutta, ettei koko ajan olla menossa. Rauhallisuuden ja ihmisten lisäksi ikävöidään myös lunta. On jotenki tosi haikeeta kertoa lumesta ja kylmästä ihmisille, jotka ei voi sietää kylmää. Kyllä kylmä on myös välillä kiva. Mielelläni pukisin monta kerrosta päälle ja menisin nauttimaan suomalaisesta pakkassäästä ulos. Sisään tullessa joisin kupposen kuumaa kaakaota ja kattelisin takkatulta. Uskokaa tai älkää, suomalaista ruokaa on myös ikävä. Ja ennen kaikkea sitä, että hommat toimii ja ihmisiin voi luottaa. Asioista ei tarvii vääntää ja säätää, eikä hinnoittelussa yritetä koko ajan kusettaa. Voi olla välillä vähemmän skarppina, eikä kyseisessä tilanteessa menetä turhaan rahaa. Kyllä Suomi on hieno maa.

Huolimatta ikävästä kyllä täällä maailmallakin kuitenkin viihtyy, eikä täältä millään maitojunalla olla tulossa pois. Melkein joka päivä me kuitenkin puhutaan siitä, kuinka ”sitten kun meillä on oma koti, niin” ja ”sitten kun ollaan takas Suomessa, niin”. Kaiken tän suunnittelun ja haaveilemisen jälkeen vois olettaa, että meidän elämästä tulee huippuhyvää myös kun asettaudutaan aloilleen. Suunnitelmia on myös jo kirjoteltu ylös, jottei ne vaan pääse unohtumaan.

Kauan toivottu korvapuustin korvike Ikeasta

Fazer edustettuna Ikeassa

Tämän postauksen myötä halutaan toivottaa kaikille teille lukijoille unelmien täyteistä vuotta 2015! Kiitos, että teitä on vieläkin todella paljon 🙂 Olemme sanattomia ja pirun kiitollisia. Jatketaan yhdessä tähän vuoteen!

– Mirva