Kuukauden kulkuneuvo

Reissussa on matkailtu erinäisllä kulkupeleillä maalla ja merellä, ja Indonesian kuvasarjaksi onkin valittu maassa käytetyt kulkupelit.  Kuvasarja kokonaisuudessaan saadaan valmiiksi, kunhan on ensin päästy maasta pois ja saatu kaikki kulkuneuvot kuvattua. Tässä vaiheessa voidaan kuitenkin nostaa esille jo kuukauden kulkupeli. Kuukauden kulkuneuvoksi ei valikoitunut Putra Pelangin uuden karhea mersu, eikä edes hieno jokipaatti, johon oli saatu mahtumaan peräti 6 perämoottoria vierekkäin. Ensin mainitulla matkattiin 12 tuntia Banda Acehista Medaniin ja toisella ylitettiin päiväntasaaja jokea pitkin sellaisella vauhdilla, ettei ehditty edes näkemään koko linjaa.

Kuukauden kulkuneuvoksi nousee nimittäin indonesialainen bussi, jolla oli tarkoitus matkata Jambista Palembangiin. Ostettiin bussiliput samalla kertaa venelippujen kanssa ja päädyttiin maksamaan 7 tunnin matkasta 200 000 rupiaa (n. 15e), joka oli myöskin Putra Pelangin 12 tunnin matkasta maksettu hinta. Jotenkin sitä luuli, että melkein puolet lyhyempi matka samalla rahalla tarkottaisi vastaavaa, ellei jopa hieman parempaa laatua matkanteossa.

Totuus oli kuitenkin toinen, ja se alkoi valkenemaan pikku hiljaa tilanteen edetessä. Ennen bussiasemalle saapumista saatiin jo ensimmäinen tarkentava tieto, ekonomii class. Heti kyytiin hyppäämisen jälkeen selvisi, ettei mahduta millään istumaan omilla paikoilla. Jalkatilasta puuttui noin puolet, kuten aamulla otetuista kuvista voi ihastella. Huomatkaa 1,5 litran pullo mittakaavana jalkatilalle.

Alkuun istuttiin omilla paikoilla sivuttain, mutta hetki lähdön jälkeen ahtauduin jo melko täydelle takapenkille, jossa oli jalkatilaa riittävästi. Takapenkin ongelmana oli kuitenkin se, ettei siellä meinannut kestää keskipaikoilla. Reunalla istuville oli kauhukahvat, mutta keskellä ei oikein saanut otetta mistään. Bussi lähti liikenteeseen illalla, joten nukkuminen oli ollut ajatuksena ennen matkaa. Ensimmäiset tunnit meni vielä hereillä, mutta aamuyön aikana alkoi nuokkuminen. Varsinaista unta ei kuitenkaan saanut, koska nukahtamisen jälkeen penkiltä tuli aina alas sopivissa töyssyissä ja näitä töyssyjä nimittäin riitti. Jossain vaiheessa aamun puolella vaihdettiin Mirvan kanssa paikkoja ja sain horrostettua muutaman tunnin omilla paikoilla.

7 tunnin bussimatka Palembangiin vaihtuikin sitten lennosta 15 tunnin bussimatkaksi Bandar Lampungiin, joka oli bussin pääteasema. 120 000 (n. 8e) saatiin pulittaa lisää tästä lystistä tai toinen vaihtoehto olisi ollut jäädä aamuyöllä Palembangiin, josta ajatus oli kuitenkin jatkaa Lampungiin. Porukkaa tuli ja lähti pitkin matkaa, joten matkavauhti oli hyvinkin nykivää. Aina liikkeellä ollesaan kuski kuitenkin painoi menemään melkoista rallia, mutta taukopaikoilla ei sitten pidetty minkäänlaista kiirettä. Hieno tapa yhdistää jatkuva liian suuri tilannenopeus hitaaseen keskinopeuteen.

Vaikka monessa asiassa oli säästelty, oli sentään musavehkeisiin panostettu. Tosin ei äänenlaatuun, mutta volyymiin oli kyllä satsattu. Indonesialainen iskelmä tuli tutuksi ja myös paikallisen Aikakoneen tai Movetronin tuotanto. Levyn pyöriessä putkeen 8 kertaa sitä oppii jo erottamaan samalta kuulostavat biisit toistaan. Myöskään röökiä ei bussissa säästelty, vaan savua oli ilmassa lähes jatkuvalla syötöllä. Takapenkillä kaverit molemmilla puolilla kiskoivat röökiä kuin viimeistä päivää, mikä tietysti paikallisessa liikenteessä on ihan perusteltua. Indotekno jumputti taustalla, ja myöskin takapenkillä matkustava perämies huuteli ikkunasta milloin muille tiellä liikkujille ja milloin potentiaalisille kyytiläisille. Bussissa on nimittäin takaosastossa kaveri, jonka tehtäviin kuuluu huudella, mihin ollaan menossa ja koittaa myydä bussi täyteen aina sitä mukaa, kun porukkaa poistuu. Ohitustilanteissa kaverin tehtäviin kuuluu huutaa vieressä olevan rekan ohjaamoon, että ”päästähän meidät tähän väliin, nyt sieltä tulee joku jo vastaan”. Kuskeja oli sentään onneksi kaksi, mutta perämiehen hommassa ei huilaamaan ehtinyt.

Myöskään matka-ajassa ei säästelty, sillä alunperin 7 tunnin bussimatkasta tuli ensin 15 tuntinen ja lopulta perille päästessä oltiin matkattu reilu 19 tuntia. Päivälle saatiin vielä vesisadetta ja hieman vähemmän yllättäen bussi ei ollutkaan vesitiivis. Vettä tuli sisään vähän sieltä täältä, mutta onneksi ei läheskään niin paljon kuin ulkona tuli taivaalta. Matkustajat bussissa olivat avuliaita ja juttutuulella. Eväitä oli jaossa, ja taukopaikalla kanssamatkustajat hoitivat meille teet pöytään. Vaikka yhteistä kieltä ei löytynyt, saatiin paikallisen vihannesmarkkinoille menossa olevan muorin kanssa ihan hyvä keskustelu aikaiseksi. Mistä oltiin tulossa ja mihin menossa, onko lapsia ja mitkä on ammatit. Elekielellä ja parilla sanalla malesiaa pääsi jälleen yllättävän pitkälle.

Videoklipillä pääsee tutustumaan perämiehen huutelun lisäksi yökerhovolyymilla raikaavaan diskomusaan ja paikalliseen ohituskulttuuriin.Video on huono ja syitä on monia. Ensinnäkin tein sen, mihin näillä lahjoilla pystyin ja toisekseen indonesialainen nettiliikenne ei salli millään hyvälaatuisen videon lataamista nettiin. Yrittäkää silti löytää tästä se hieno paikallinen tunnelma, joka on yritetty puoleen minuuttiin mahduttaa.

Heti bussiin ahtautumisen jälkeen arveltiin, että tästä 7 tunnista tulee tuskainen matka. Kuitenkin 19 tuntia myöhemmin matka tuntui menneen kohtuullisen nopeasti, eikä läheskään niin tuskaisesti kuin etukäteen olisi voinut olettaa. Kun viimein päästiin perille Lampungiin, oltiin ihastuttu niin paljon bussimatkaamiseen, että päätettiin ostaa heti samalla kertaa jatkoyhteys Jakartaan parin tunnin vaihtoajalla. Tosin tällä kertaa ilmastoituun bussiin. Ilmastointihan on muuten ihan hanurista, mutta ilmastoidussa bussissa ei saa vetää röökiä sisällä. Jatkoyhteyden bussi oli tosin buukattu melkein täyteen, ja perämies yritti tarjota paikkoja röökikopista. Tässä vaiheessa ilmaistiin mielipide asiasta sen verran selkeästi (Mirva enkuksi ja mie suomeksi), että toiset matkustajat järjestivät meille tilat ihan vapaaehtoisesti keskeltä bussia.

Linjuriauto on maantien ässä, vai mitä olette tästä mieltä?

-Lauri