Kielletty sakon uhalla
Auringonlasku, Sentosa, Singapore
Kun Malesian kuvasarja saatiin uunista ulos jokin aika sitten, on hyvä jatkaa samaan malliin. Singaporen budjetti on vielä laskematta, mutta päätettiin, että tehdään tällä kerralla poikkeus ja postataan kuvasarja erikseen budjetin kanssa. No, fiksuimmat lukijat ehkä jo huomas, ettei Malesian kuvasarjassakaan ollu budjettia. Ei ollut ei, päätettiin yksinkertasesti olla laskematta sitä kokonaisuudessaan. Laurin veljen perhe kun oli paikan päällä kyläilemässä, makseltiin menoja vähän ristiin rastiin. Omista kokonaiskuluista ei sitten siinä pidetty niin tarkkaa kirjaa. Näin oli paljon rennompaa.
Singaporen kuvasarjaan pääs erilaiset kyltit ja ohjeistukset. Singaporehan on siitä tunnettu, että siellä on siistiä ja fiilis on vähän niin ku länsimaissa olis. Ainaki hitosti paikan päällä näkyy länsimaalasia, mutta ei se tietenkään huonokaan asia oo. Hommat toimii vähän eri tavalla kuin muualla Aasiassa, mm. tavaroilla ja vaatteilla on hinnat, ja niistä ei tingitä. Mutta sen lisäks, että tavaroilla ja vaatteilla on hinnat, kaupunki on täynnä erilaisia ohjeistuksia. Moneen kieltomerkkiin on myös määritelty saakkohinta, jos sattuu kyseistä kiellettyä toimintaa harrastamaan. Paikassa saa siis olla tarkkana, ihan esimerkiks julkisella paikalla juominen ja syöminen on usein kiellettyä. Sen ku muistais aina, kun kaivaa juomapulloa esille.
Tässä siis hyvin pieni osa siitä, mitä kaikkea kaduilla näkyy. Fiilis on hiukan semmonen isoveli vahtii tyylinen, mutta muuten kaupunki on kyllä tosi mukava ja rento. Kaupungin väestö koostuu pääasiassa kiinalaisista, malesialaisista ja intialaisista. Melkein puolet maan väestöstä on syntyny maan ulkopuolella. Näinkin monikulttuurinen kaupunki on kuitenkin saatu toimimaan siististi ja järjestelmällisesti, mikä tuskin onnistuisi ilman lukuisia kylttejä ja rikkomuksista jaettavia sakkolappuja.
Kaupungilla näkyy kiinalaisten isojen kaupunkien tapaan hyvin paljon pukukansaa. Singapore onkin hyvin business-henkinen, joten semmonen aasialainen iloinen maalaisfiilis sieltä tottakai puuttuu. Eikai sitä sinne kukaan lähde hakemaankaan. Aasian kaaosliikenteen ja sotkuisuuden jälkeen Singapore oli kuin olikin oikein mukava välistoppi. Kämppien hinnat ei tosin kovinkaan lämmittäny meikäläisten mieltä. Halvin hostelli, joka löydettiin oli Backpacker Cozy Corner, joka oli jo itsessään villi paikka. Siellä majaili kaiken maailman katutaiteilijoita, viittomakieltä puhuvia venäläisiä ja hämärää porukkaa. Iltasin yleiset peilit täytty meikkaavista minihameisiin sonnustautuneista naisista, jotka sitten aamupala-aikaan palasivat hostellille. Mitä lie heilläkin mielessä? Itse asiassa jälkeenpäin mietiskeltiin, että ois ollu tosi mielenkiintosta tehä kyseisestä paikasta dokkari. Tehdä muutama haastattelu ja kuvata yleistä menoa hostellissa. Se nyt kuitenkin jäi.
Ikkunattomalla tuolilla, pöydällä ja kerrossängyllä sisustetulla kopilla oli hintaa 50 Singaporen dollaria (n. 30 €), eikä siihen hintaan vielä kuulunu edes lakanat. Plussaa kuitenkin oli se, että kämppä sijaitsi ihan keskustassa, ja siitä oli hyvät yhteydet myös muille alueille. Aamupala toastit hillolla ja margariinilla kuulu myös hintaan. Kun sitte tultiin pienen paussin jälkeen takas Singaporeen viettämään uutta vuotta, majotuttiin taas samaan hostelliin, mutta saatiin huone parisängyllä ja ikkunalla 5 dollarin (n. 3 €) lisähintaan. Huone oli jo paljon asiallisemman olonen, vaikka ikkuna oliki yleiselle partsille, jossa ihmiset kuivas vaatteitaan. Vaatteiden kuivaaminen koko hostellin tiloissa oli kuitenkin ohjeistusten mukaan luvatonta. Sakkohintaa vaan ei ollu näkyvillä. Tiedä siis häntä.
– Mirva