Toba-järven taikaa
Toba-järvi
Meidän tarkotuksena oli alun alkaen vaan piipahtaa Toballa. Lauri oli viis vuotta sitten Aasiassa vaihdossa ja sain sillon viestin Sveitsiin, että ”tää on semmonen paikka, jonne haluun sut vielä tuoda”. Kun sitte Singaporessa mietittin, että mitähän hittoa me seuraavaks keksittäis, toin asian esille ja sanoin, että meidän on nyt pakko käydä siellä, ku paikka on niin lähellä. Siispä muutama päivä myöhemmin oltiin jo lautalla kohti Indonesiaa. Ja loppuen lopuks päädyttiin viettämään Toballa kokonaiset 10 päivää, eikä yhtään harmita!
Toba-järvi
Toba on supertulivuori eli kuvaavammin romahtanut kraatteri, jossa sijaitsee maailman suurin vulkaaninen järvi. Järvi on jopa 900 metriä meren pinnan yläpuolella ja syvyydeltään 505 metriä. Alueella on tapahtunut monta tulivuorenpurkausta, joiden seurauksena myös itse kalderassa oleva järvi on muodostunut. Purkautumiset alkoivat n. 1,2 miljoonaa vuotta sitten ja viimeisimmän, 74 000 vuotta sitten tapahtuneen purkauksen jälkeinen kylmyys kutisti ihmispopulaation vain muutamaan tuhanteen yksilöön, joiden jälkeläisiä mekin siis ollaan.
Järvelle ja takaisin
Järvelle pääsee näppärästi Medanista, jossa on kansainvälinen lentokenttä. Kaupunki sijaitsee Indonesian isoimmalla, Sumatran saarella. Medanista voi sitten ottaa Parapatin kaupunkiin joko taksin tai paikallisbussin hintaan 40 000 rupiaa (n. 2,5 €, kesto 5-6 tuntia), ja itse Parapatissa pääseekin jo dippailemaan jalkojaan Toba-järvessä. Me yövyttiin Samosirin saaressa, Tuktukin kylässä, joka on hyvin suosittu yöpymiskohde. Samosirin saari muodostui myös yhden purkauksen seurauksena. Satuttiin paikan päälle vielä offsiisonina, joten saatiin majoituskin ihan kohtuu järkevään hintaan 80 000 rupiaa (n. 5 €) yöltä. Lautta Samosirin saareen Parapatista kustansi 15 000 rupiaa (n. 1 €).
Suomalaisten paratiisi
Ilmasto on Toballa kuin Suomen kesä. Aurinko paistaa ja on mukavan lämmintä. Joskus sataa vähän ja välillä vähän enemmänkin, mutta ei ole liian kuuma. Ainut poikkeus on kuitenkin aurinko, joka on Suomeen verrattuna polttavan kuuma, tuulessa sitä ei vaan huomaa. Ja niin suomalainen polttaa ihonsa… Mutta Toballa on muutenki ku Suomessa, vilposaan järviveteen voi hypätä melkein koska vaan! Toba on muuten suomalaisturistien suuressa suosiossa. Ilmeisesti yksi syy taitaa olla se, että Madventuresin jätkät oli kehunu ohjelmassaan paikkaa joitakin aikoja sitten. Työntekijätkin kiittelivät kyseisiä tyyppejä siitä, että suomalaisia on paikalla niin paljon. Meidän hotellin työntekijä sanoi ihan tuntevansa kaverit ja kerto, että on soittanu heille, että me Laurin kanssa ollaan nyt Toballa. Mahtaa tyypeillä olla kiire vastailla puhelimeen, sillä kuulemma myös kaikkien muidenkin suomalaisten saarelle tulosta oli muistettu ilmoittaa erikseen. Ja suomalaisiahan me sitten tavattiin paikan päällä enemmän ku oltiin nähty viimesen puolen vuoden aikana, mutta hauskaa oli. Se on selvä.
Mopo vuokralle ja menoks!
Päätettiin muutaman päivän käppäilyn ja pienten pyöräilylenkkien jälkeen lähteä kunnolla kiertämään saarta, ja vuokrattiin muutamaks päiväks mopo. Eka päivä näytti todella hyvältä, oli lämmintä ja mukavaa ja maisemat näytti aivan mielettömiltä. Kun sitten lähettiin ajelemaan vuorille ja matkattiin takaspäin kämpille, meidät kuitenkin ”yllätti” sadekuuro. Jo itsessään vuorilla oli kyllä viileämpää, mutta kuvittele siihen vielä päälle monsuunisade. Mukana ei ollu hupparia saatika pitkiä housuja, ainut, minkä löysin kassista oli huivi. Pysähdyttiin pienen mökin terassille pitelemään sadetta, joka ei meinannu loppua millään. Paikan päälle tallusteli paikallinen mies, jonka varpaat oli ku hobittien. Vaikka kuinka toivottiin, mies ei kuitenkaan ollu paikan omistaja. Haaveiltiin jo lämpimästä teekupposesta ja hyvästä seurasta, turhaan. Jonkun ajan päästä kukkulan takaa ilmesty poika kolmen puhvelin kanssa. Nyt tärppää! Poika käveli varmin askelin kohti mökkiä, mutta ohitti sen myös yhtä varmin ottein ja paineli puhveleineen ohi toiselle puolelle taloa. Päällä sillä oli vaan likomärkä t-paita ja shortsit. Sitten tuli nainen, oletettavasti pojan äiti. Oisko nyt teeaika? No ei, nainen hymyili vaan nätisti, jätti kuokkansa talon reunalle ja jatkoi eteenpäin.
Sade ei sitte tuntunu loppuvan millään, joten päätettiin jatkaa matkaa. Aika kylmähän meille sitte tuli. Mun huivi kiedottuna molempien ympärille lämmitti edes hieman, mutta teki ajamisesta aika haastavaa ja pakotti meidät olemaan ihan nipussa. Hytisevinä paineltiin likomärkinä huoneeseen, ja sitten se koitti: kylmä suihku. Seuraava moporeissu meniki sitte vähän paremmin, ja meillä oli ihan hupparitki mukana. Kyllä sitä vaan reissulla oppii!
Muuta aktiviteettia
Mopojen lisäks paikan päällä voi varata erilaisia veneretkiä sekä ajella vesiskoottereilla ja istuskella banaaniveneissä, jos vaan pysyy kyydissä. Toisaalta paikka on myös otollinen rentoutumiselle auringon alla sekä tottakai uiskentelulle. Meidän hotellissa oli ihan ponnahduslauta, josta mäki uskalsin hypätä jopa kerran. Miten sitä ihmisestä voiki tulla näin jänishousu vuosien saatossa. Urheilullisten aktiviteettien lisäks paikan päällä voi käydä vaikka markkinoilla, jos siltä tuntuu tai maistella taikasieniä, joita tarjoaa käytännössä jokainen alueen ravintola, pesula ja mopovuokraamo. Ja tottakai myös syödä. Toban ruokaa kehuttiin meille kovasti etukäteen. Ruoka oli ihan hyvää, mutta ei niin hyvää kuin esim. Malesiassa. Suuri poikkeus oli kuitenkin Popyn ravintolasta bongattu aivan mielettömän hyvä currykala, jota mentiin syömään ekan testauksen jälkeen heti seuraavana päivänä uusiks. Kokki otti huomioon meidän ekan kerran palautteet, joita itse pyysi, ja saatiin aivan täydellistä itsekasvatettua kalaa currylla.
-Mirva