Mersumies on eri mies
Se on Mersu
Bushcamperilla pärjää kyllä aroilla, puskassa ja autiomaassa, varsinkin bäckpäckerit ja muut kumppanit. Etenkin, jos ei ole varaa parempaan. Jokainen taaplatkoon tyylillään, mutta Mersumies taaplaa tyylillä.
Suurkaupungin sykkeeseen Mersumiehen valinta on 7 metrinen Sprinter. 5 metriseen camperwagenin varusteisiin kuuluu sänkyjä neljälle ja pienen pieni keittotaso. Kahteen lisämetriin on saatu mahtumaan puolet vähemmän makuupaikkoja, mutta varusteisiin kuuluukin suihkut ja vessat, tauluteeveet ja multimediakeskukset, viinilasit ja porsliinilautaset.
Kiertoajelulleen Mersumies starttaa Adelaidesta, jossa hän on viettänyt aikaansa kuljetinfirman toimitusjohtajan ja hänen rouvansa tiluksilla nautiskellen paikallisesta ylemmän luokan vinetosta ja parhaasta paikallisesta pihvihärästä. Haettuaan autonsa kaartaa Mersumies maantielle ja lähtee matkaamaan kohti etelää. Ajonopeus on hillityn tyylikäs 80km/h, vaikka liikennemerkki osoittaa suurimmaksi sallituksi ajonopeudeksi 110km/h. Jonoa kertyy perään ja hätäisimmät takaa tulijat vilkuttelevat valojaan. Mersumies ei silti hötkyile tai lähde puuttumaan vakionopeussäätimen asetuksiin. Vain köyhillä on kiire, tuumaa Mersumies ja jatkaa omaa rauhallista tahtiaan eteenpäin.
Yöpaikakseen Mersumies valitsee vain parhaimmat arvosanat saaneet camping-alueet, joihin hän hillitystä ajonopeudestaan johtuen saapuu vasta pimeän tultua. Vaikka parhaat paikat näyttäisivät olevan varattuja, niin tietää Mersumies arvonsa ja pakittaa yön pimeydessä auton peruutusääni piipittäen paikalleen, vaikka muut ehkä jo mielellään nukkuisivat. Mersumies tuntee kuitenkin muiden katseissa ja puheissa pahennuksen sijaan arvostuksen, sillä onhan kyseessä autojen Mersu.
Mersumies suuntaa vain reiteille, jossa juuri hänen tarpeensa on otettu huomioon. Mistään pusikosta näitä ei ehkä löydy, mutta Great Ocean roadin tärkeimmiltä nähtävyyksiltä löytyy Mersumiehelle omistettu paikka. ”Long vehicles only” on merkki, josta Mersumies tietää olevansa oikeassa paikassa ja arvolleen sopivassa seurassa.
Siinä mielessä Mersumies on kuitenkin kuin tavallinen mies, että joskus hänkin syö. Kun camperkuski kaivaa esille nakkimakkaransa tai pahimmassa tapauksessa purkkinuudelit, niin Mersumies ottaa esille grillin Mersun kyljestä ja pyöräyttää pannuun puolen kilon pihvin parasta paikallista tuotantoa. Camperin varusteisiin kuuluu muovimukit, mutta Mersumiehen ajoneuvosta löytyy parhaalle paikalliselle viinille sopivat lasit, ja juuri niihin istuvaa täytettä viereisen viinitilan antimista. Aterian ei ole tarkoitus tyydyttää nälkää, vaan osoittaa syöjän asemaa. Tämän tietää myös Mersumies.
Tavalliset ihmiset saattavat kavuta tuntikausia kuumassa ilmastossa hikoillen nähdäkseen vilauksen maisemista väkimassojen takaa, mutta Mersumies ottaa allensa kopterin. Näin samat maisemat näkee paremmasta perspektiivistä ilman, että joutuu kulkemaan hikisen rahvaan seassa. Mersumies on tottunut istumaan etupenkillä, joten kolmannen maailman kansalaiset saavat siirtyä taakse. Muistokseen Mersumies muistaa ottaa aina ajankohtaisen ja tyylikkään selfien.
Melbourneen Mersumies kaartaa siitä huolimatta, että kaupungin parkkiruudut on suunniteltu selkeästi alimittaisille kulkuneuvoille. Mersumies ei anna tämän latistaa tunnelmaa, vaan lähtee tutustumaan paikalliseen kulttuuriin ja luonnollisesti kasinolle. Sijoitettuuan tarpeeksi paikalliseen korkeakulttuuriin ja muihin pallopeleihin Mersumies on valmis jatkamaan matkaansa aina kohti mantereen sykkivää talousveturia Sydneyä. Aina matkalla Mersumies muistaa tutustua paikallisiin luontokohteisiin ja villieläimiin koalista kenguruihin, ainakin jos tämä sopii blue efficiencyn kanssa linjassa olevaan muodikkaan vihreän imagon rakentamiseen.
Mersumies kiertää vielä viimeisen päivän kunniaksi Great Pacificin kiertotiet, ottaa viimeiset suihkunsa ja nauttii viimeisen ehtoollisen ennen auton toimittamista Sydneyn konttorille. Tässä vaiheessa Mersumies ottaa vielä cashbackit vuokrauksesta, sillä raha tulee rahan luokse.
Sitten iskeekin karu totuus vastaan. Mersumies ilman mersua onkin vain tavallinen mies. Tavallinen mies voi olla myös tavallinen finsskiturist, joka huomaakin olevansa yövieraana vieraassa kaupungissa. Todellakin nyt oltiin vieraalla seudulla ja rahoitta. Kolkot oli kivitalot ja lähes routainen oli maa. Majoittuminen Sydneyssä ilman maksettua majapaikkaa on kokemus sinästä. Näin paljon kodittomia ja kovan luokan narkkareita ei näkynyt edes Itä-Berliinissä. Nukkuminen juna-aseman porttikongeissa ja pikaruokaloiden pöydissä onnistuu, mutta ennakkoluulot kanssaeläjiä kohtaan pitävät unen melko pintapuolisena.
Iltaa kohti
Vihdoin kun aamuaurinko lämmittää rantakalliot, on levollinen olo vaipua uneen aamulenkkeilijöiden kiitäessä ohi ennen paikalle saapuvia turistilaumoja. Sydneyn hostellihinnat ovat niin pilvissä, etten suosittelisi maksamaan niitä jo ihan periaatteen vuoksi. Ennemmin kannattaa hankkia kunnollinen hotellihuone, mutta se ei tähän budjettiin taipunut. No pari päivää menee vaikka aidanseipäänä tai kodittomana Sydneyssä. Elämää on monenlaista ja matkaileminen on yksi parhaista tavoista oppia se. Parin Sydney-päivän jälkeen oli hieno, joskin hieman väsynyt, tunne ottaa vuokra-Hyandai alle ja lähteä kohti maaseudun rauhaa.
– entinen mersumies ja nykyinen finsskiturist
Sieltä se aarre löytyy
Mersun arvostus opitaan ilmiselvästi iän karttuessa. Ainakin viisvuotiaan kommentti oli ”kattilankansiauto”.
Joo. Normaalisti se alkaa ilmenemaan vasta elakeian lahestyessa.