Applethorpen farmari
Farmarit pellossa
Yksi tavoite Australian reissulla oli päästä kokemaan farmarielämää paikalliseen malliin. Ensimmäinen vaihtoehto oli farmer Jimmy Parkerin tila Adelaidesta 200km etelään. Oltiin kuitenkin jo varattu auto Sydneyyn asti, ennen kuin asia meille selvisi. Sydneyn jälkeen päästiin kuitenkin vihdoin asiaan, kun suunnattiin kohti pohjoista. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä Stanthorpeen bussilla, mutta auton vuokraaminen viikoksi oli halvempaa kuin bussiliput. Ja tämä pitää sisällään vielä vuokra-auton yhdensuunnan jättömaksun, joten mitään edullista puuhaa bussimatkustaminen ei Australiassa ole. Lentäminen kaupunkien välillä on selvästi halvempaa, mutta pieniin pitäjiin ei lentämällä pääse. Juuri sellaiseen oltiin suuntaamassa.
Ajomatkalla yövyttiin kerran autossa ja nautittiin lounaaksi yksi reissun parhaista mätöistä. ”Works burger, excellent choice”, kommentoi paikkaa pyörittävä harmaantunut aussiukko. Sämpylän väliin oli saatu mahtumaan kunnon pihvi, sopivan löysäksi paistettu kananmuna ja reilut siivut pekonia ja juustoa sekä kaiken maailman muut lisukeet. Pekonikin on toista kuin mitä Suomessa yleensä myydään ja syödään. Kai siivulla ainakin puol senttiä oli paksuutta. Näillä eväillä jaksoi jatkaa matkaa Stanthorpeen asti. Stanthorpe on maankuulu omenoistaan, mutta alueella kasvatetaan lisäksi ainakin mansikkaa, kurpitsaa ja tomaattia.
Shown kautta farmille
Paikan päälle saavuttiin juuri oikeana päivänä. Kerran vuodessa järjestettävä Stanthorpe-show oli pyörimässä ja suunnattiin heti ekana iltana sinne. Ohjelmaan kuului kaikkea karjanäyttelystä rodeoon ja romuralliin. Nyt oltiin Australian sydämessä. Osa ohjelmasta jäi näkemättä myöhäisen saapumisajan takia, mutta romurallia päästiin katsomaan. Paikalle oli tullut väkeä sadan kilometrin säteeltä ihmettelemään showta. Illalla kaikki sitten kerääntyy pubiin juomaan kaljaa ja sen jälkeen tapellaan. Hienoa!
Ilotulitukset ja kaikki
No tappelussa menestys olisi varmaan ollut sen verran heikkoa, että päätettiin suosiolla sivuuttaa se osuus kokonaan. Seuraavana päivänä päästiin sitten itse asiaan farmilla. Farmin omisti Timo, Mirvan isän kaveri, joka on asunut Australiassa noin 25 vuotta. Farmi oli ostettu vajaa vuosi aiemmin ja sen jälkeen sitä oli laiteltu pikku hiljaa kuntoon. Farmin viimeinen asuja oli ollut mummo, jolla oli ollut paha fetissi vaatteisiin. Yhteensä 48 tonnia vanhoja vaatteita oli roudattu kaatopaikalle mummon jäljiltä. Lisäksi paikalla oli asunut aiemmin jonkinlainen Pelle Peloton, sillä paikalta löytyi omatekoisia ruohonleikkureita, mitä ihmeellisempiä työkaluja ja kesken jäänyt lentokone piirrustuksineen. Vaatteita 48 tonnia ja romurautaa 60 tonnia. On siinä ollut farmilla ryönää. Vieläkin löytyi 10 pesukonetta ja 12 ruohonleikkuria, telkkareita oli joka huoneessa vähintään yksi.
Ekana päivänä järkkäiltiin vähän paikkoja kuntoon ja keskityttiin nauttimaan paikallista talkoojuomaa XXXX:ää eli tuttavallisimmin fourexää. Farmilla oleskelu lisäsi ceeveehen monta kunniallista ammattia. Mm. pienkonekorjaajan, sikapaimenen, moottoripyörän huoltomiehen, traktorikuskin ja lasiseinämateriaalin esivalmistelijan nimikkeet on nyt hallussa. Mirva puolestaan kunnostautui leimaajana, kurpitsan pakkaajana ja tomaattivaijerin vetäjänä. Kyllä tällainen maailaiselämä sopi meille molemmille. Timon tavoitteena on siirtyä pitkälti omavaraistalouteen farmilla ja siinä on kyllä hieno tavoite. Nyt farmilla asusteli sikoja, ankkoja ja vuohi. Uudet kanat ketun viemien tiloille oli tulossa, kunhan perhe pääsisi muuttamaan farmille. Farmielämä vaikutti kyllä niin hienolta, että alettiin harkita jo itsekin maatilan hankintaa jostakin.
”Sikataloudesta puheen ollen, yhtä sikaa vähempää ei kannata pitää.” Tämäkin viisaus opittiin Timolta, samoin kuin monta muuta niksiä sikojen suhteen. Esimerkiksi aita kannattaa rakentaa kunnolla, ettei joudu koko perhe jahtaamaan sikoja pitkin tiluksia vaihtelevalla menestyksellä. Siat olivat nimittäin yhtenä päivänä päättäneet poistua aitauksen nurkasta ja oli siinä ollut hakeminen, että kaikki oli saatu takaisin karsinaan. Yksi toisin oli kiivennyt sinne oma-aloitteisesti. Hienoja nuo sikaeläimet. Ei ihme että Timon suunnitelmiin kuului jääkaapin tuominen sikalan viereen. Siinä sopii sitten viettää kesäiltoja hyvässä seurassa.
Hus sika metsään!
Maaseudun meininkiä
Todellisesta farmarin arjesta meille taisi jäädä hivenen ruusuinen kuva, kun töitä tehtiin vähän, mutta työnantimista nautittiin paljon. Timo on loistava kokki ja saatiin syödä hemmetin hyviä ruokia joka päivä. Timo on myös opettanut vaimonsa Melanien laittamaan kunnollista ruokaa, kuten lihapullia, makaroonilaatikkoa ja läskisoosia. Toinen toistaan parempia ruokia syötiin kyllä koko oleskelun ajan, eikä näin vieraanvaraista isäntää ja emäntää ole vielä tälle reissulle sattunutkaan.
Ettei koko aika menisi ihan farmarina, niin käytiin kylällä tekemässä pubikierros. Otettiin illalla kaljat jokaisessa kylän kapakassa ja tutustuttiin paikalliseen historiaan pubin seinillä olevista kuvista. Täähän oli melkein kuin museossa olis, mutta paljon hauskempaa. Pubeista löytyy myös kaikki kontaktit ja tiedot, mitä vaan alueella tarvitaan. Stanthorpe on hieno kaupunki pubikierrokseen, sillä rundin ehtii tekemään työpäivän päälle, ja silti on illallisaikaan kotona syömässä perunamuussia ja uunimakkaraa.
Vierailu Stanthorpessa oli kyllä ehdottomasti Australian reissun kohokohta. Sydneyn oopperatalo ei paljon tässä sarjassa pärjää. Kyllähän noita tönöjä on nähty, mutta tällaista farmarielämää australialaiseen malliin ei oltu ennen päästy kokemaan. Ehdottomasti kokemisen arvoinen juttu, jota voisi helposti harrastaa pitempäänkin. Kun meille tuli aika jatkaa matkaa, soitti Timo vielä tyttärelleen Emilylle, että ottaako hän meidät vastaan Gold Coastilla. Emilyn kanssa vietettiin hieno päivä, kun käytiin huiputtamassa vuori, tutustumassa Byron Bayn rantameininkiin ja päälle vielä uitiin vesiputouksilla.
Hienoja kokemuksia, jotka nekin olisivat jääneet kaikki kokematta ilman paikalliskontakteja. Kiitokset kaikesta koko porukalle!
-Mirva ja Lauri