Tongalaisessa resortissa
Maja
Kyllä elämä on lepposaa Tongalla. Jaa, että miksikö? Täällä on rentouttavaa ja mukavaa eikä kiire minnekään. Täällä ei turhat murheet paina, ja meren äänet sekä luonto rauhottaa mielen. Tiana’s resortilla Uolevan saarella on kaikki, mikä tekee meidät onnelliseks ja kylläseks.
Ensinnäkin, ensimmäistä kertaa koko reissun aikana omista kamoista, varsinkaan arvotavaroista, ei tarvitse huolehtia. Ei sitten ollenkaan. Kamera on millon missäkin ja tietokone ei oo ees mukana, sillä jätettiin se pääsaaren hotelliin. Meidän resorttimökin ulko-ovi on ollu lähes sepposen selällään siitä saakka kun tultiin. Ovi on myös auki, kun kierretään saarta kävellen tai fiilistellään meren elämää snorklaillen lähikoralleilla. Itse asiassa ovessa ei ole edes lukkoa. Ja jos totta puhutaan, meidän resorttimökissä ei ole muuta kuin sänky ja pöytä. Siellä ei itse asiassa ole edes lattiaa. Mökin pohja on sileää rantahiekkaa ja se on vuorattu kaislamatoilla. Ennen sisääntuloa dipataan jalat aina vesisangossa tai pyyhitään hiekka pois. Sitten kömmitään itikkaverkon helman alta sänkyyn, joka on patja hiekalla. Enempää ei tarvita.
Hiekka polttaa jalkojen alla
Vessarakennus sijaitsee n. 50 metriä meidän mökiltä. Päivällä sinne juostaan tai liikutaan varjopaikasta toiseen hypellen, sillä hiekka on polttavan kuumaa. Yöllä sinne näkee suunnistaa kuun valossa. Resortissa on meidän yllätykseksi ihan vesivessat ja kylmä virkistävä suihku, joka tosin välillä voi olla ihan kylpyläveden kuumuusasteissa, kun aurinko on koko päivän sitä lämmittänyt. Käyttövedet pumpataan päivittäin vesitorniin, josta ne on sitten käytettävissä edelleen. Eli jos tarkkoja ollaan, niin kyllä täällä välillä vähän hommaakin riittää, sillä vesipumppu ei oo ihan uusinta mallia. Kuitenkin, uskokaa tai älkää, täällä on ihan oikea kaivo. Kun ei eräänä päivänä suihku toiminu, nostin kaivosta vettä ylös ämpärillä, ja Lauri kaateli sitä pikkuhiljaa mun päälle, kun pesin itteäni. Ihan niin ku Suomessa mökillä! Tällanen resortti sopii meille mökkirakastajille kuin nakuutettu.
Päätettiin jo tullessa, että resortilla eletään täyshoidolla ja syödään sitä, mitä meille tarjoillaan. Aamupalaks on kuivakakkua, muffinsseja, sämpylöitä, munia, pannukakkuja ja hilloa ja illalliseks karrikalaa, kanaa ja tarosipsejä tuoretta kalaa, jamssia ja kastiketta. Arkiruokana tarjoillaan myös juuri merestä pyydystettyä hummeria, ja tottakai saatiin ihan oma hummeri. Täällä ei säästellä. Kun sitten koittaa juhlan aika, tarjoillaan juhlaruokana Uusi-Seelantilaista purkkilihaa. Kyllä, luit oikein. Purkkiliha on tongalaisten herkkua, vaikka meikäläiset arvostaa enemmän ihan tuoretta kalaa ja hummeria. Maassa maan tavalla. Kyllä se purkkilihakin on oikein maistuvaa, kun se valmistetaan paikalliseksi umuksi eli rosvopaistiksi.
”I’m so slow”
Kun ilta alkaa hämärtää, aloitetaan kavailtamat. Kava on tongalaista, tulivuorisaarelta saatavaa kasvin juurta, jolla on kovin rauhoittava ja päihdyttävä vaikutus. Koska jokaisen Tongan kävijän kuuluu tuota ihmeellistä ”väsyttävää ainetta” maistaa, päätettiin mekin tutustua kavaan ihan paikallisen oppaan voimin. Resortin omistaja teki meille kavan valmiiksi, ja meidän naisten tehtäväksi jäi sitten sekoittaa kavaa tuon tuosta sekä tarjoilla sitä. Tsekkinainen veti kuitenkin tässä pidemmän korren ja hoiti hommat kotiin. Mä koitin keskittyä nielemään sitä pahanmakusta kuravettä, mutta en onnistunu. Kun tsekkiläisen miehen toiminta todella alko jo hidastumaan ja kaveri oli valmiina unten maille hyvin nopeesti, Lauri ei huomannu juuri mitään vaikutusta. Omistaja toisteli jatkuvasti ”I’m so slow.” Kavailtamien jälkeen päivä kuuluukin sitten viettää hissukseen ja rauhassa. Kun me heräiltiin aamupalalle klo 8 maissa, omistaja paineli unia aina puoleen päivään saakka, vaikka normaalisti mies oli hereillä jo ennen meitä.
Musteet finaalissa
Päivät kuluu Kindlestä kirjoja lukien, päiväkirjaa kirjoittaen, kookospähkinöitä tyhjentäen, kookospähkinäkuppeja vuollen ja vedessä aikaa viettäen. Itse asiassa nyt kun tähän päiväkirjan kirjoittamiseen päästiin, niin saanen ylpeänä todeta, että oon kirjottanu koko reissun ajan lähes poikkeuksetta joka päivä päiväkirjaa. Ensimmäiset päiväkirjat lähti Suomeen Laurin veljen perheen mukana marraskuussa, ja nyt repussa komeilee kaks hemmetin painavaa täyteen kirjotettua vihkoa kuorrutettuna erilaisilla reissusta saaduilla lipuilla ja lappusilla. Kolmas on työn alla. Ehkä jokunen teistä lukijoista jo tietää, että mä oon kynä- ja paperitavarafriikki. Reissulla on siis myös vierailtu muutamassa paperikaupassa ja arvioisin, että oon kirjottanu n. 25 mustekynästä musteen loppuun. Vielä ois päiviä edessä.
Kajakilla autioille saarille
Täältä resortista voi myös vuokrata kajakin, ja mehän vuokrattiinkin kajakki yks iltapäivä ja kierrettiin tämä pieni Uolevan saari. Päivä oli todella aurinkoinen ja kuuma ja valeltiin tapamme mukaan koko vartalo aurinkorasvalla ennen lähtöä. Se yks kohta, mitä en ilmeisesti rasvannu kunnolla oli huulet. Ai kamala, niihin saattuu ihan simona. Tulipahan kunnon rakot. Seuraavana suunnitelmana on jatkaa kohti Tongan autioita saaria, ja juurikin tuolla kajakilla, jonka päivävuokra on 10 € (todella edullinen täällä). Ei siis muuta kuin ruuat ja snorkkelit kajakkiin ja menoks. Täältä me tulemme taas toteuttamaan unelmiamme. Tällä kertaa vuorossa on Laurin unelma: mennä tyynenmeren autiolle saarelle ja viettää siellä aikaa.
– Mirva