Autiosaariseikkailu
Ja vielä vaikeamman kautta
Matkailu Tyynenmeren autioilla saarilla on ollut mielessä ainakin 20 vuotta, joten nyt oli hyvä aika kokeilla asiaa ihan käytännössäkin. Mielikuvissa autioilla saarilla oli valkoinen hiekkaranta palmupuineen ja laguunissa kalat uiskenteli kirkkaassa vedessä. Aallot löi pikkuhiljaa rantahietikolle ja päivät kului kalastellen ja kookoksia keräillen. Nyt on päästy näistäkin unelmista todellisuuteen, joka oli yllättävän lähellä mielikuvaa. Paikoitellen jopa ylitettiin odotukset. Otetaan tässä unelmoinnin jatkoksi esimerkki siitä, kuinka matkailun autiosaarella voi toteuttaa.
Vaihtoehtoja toteutukseen on monia, ja meillä mielessä oli joko venekyydin järjestäminen joltain kalastajalta saarelle ja takaisin tai vaihtoehtoisesti melominen omatoimisesti. Saatiin onneksi vuokrattua kajakki resortista, joten päästiin retkeilemään ihan omaan tahtiin ja vierailtiikiin yhteensä neljällä autiolla saarella viikon aikana. Huomioitavia seikkoja autiosaariseikkaulua suunnitellessa ovat ainakin nestehuolto, ruokailu, navigointi, majoitus ja yhteys ulkomaailmaan. Mitä pidempi reissu, sitä tarkemmin näitä on syytä suunnitella.
Jo viikon reissulle tarvittavan vesimäärän kantaminen on jo melko hankalaa, joten nesteytys on syytä hoitaa jostain muualta. Nestetarve näissä keleissä oli meillä noin kolme litraa naamaa kohti vuorokaudessa. Näillä saarilla juotavasta ei ollut pulaa, sillä saaret olivat täynnä kookospalmuja. Yhdestä kookospähkinästä saatiin vettä parista desistä reiluun puoleen litraan, joten jokunen niitä pitää päivän aikana puusta pudottaa ja auki veistää. Helpoiten avaaminen onnistuu pistämällä rajamoralla reikä kookoksen kylkeen. Meillä päin kaupassa myytävät kookospähkinät on jo valmiiksi kuorittu esiin paksusta kuitukerroksestaan. Itse pähkinä on siis ikäänkuin kookoshedelmän kivi. Puussa kookokset ovat tuoreena vihreitä, ja väri vaihtelee iän mukaan vihreästä keltaisen kautta ruskeaan. Maku vaihtelee kookoksen iän mukaan, ja parhaassa iässä olevissa kookoksissa neste on hieman hapokasta, hyvää, raikasta ja ravitsevaa.
Ruokahuolto on toinen seikka. Kookosta voi syödä, mutta on sitä muutakin mukava välillä suuhunsa laittaa. Pussinuudelit ja säilykepurkit kulkee vielä viikon reissulle helposti mukana kajakin säilytyslokeroissa. Ainakin näissä vesissä koralliriutat kuhisee kaloja ja rannat rapuja, joten pidemmällä reissulla näistä saisi suhteellisen helposti lisäevästä. Meillä oli lainassa resortin omistajan Kalafin kotikutoinen harppuuna, jonka saaliiksi jäi muutama pienehkö sintti. Paremmalla paneutumisella evästä olisi saanut lisääkin, mutta meillä ruokaa riitti muutenkin viikon tarpeisiin.
Kokkailuvälineenä meillä oli mukana Trangia, johon ei tosin polttonestettä löytynyt. Kuivasta polttopuusta ei ollut saarilla pulaa, joten kokkailut hoidettiin nuotiolla. Nuotion saa muuten ihan todistetusti syttymään suurennuslasin voimin. Jos ei halua käyttää kallisarvoista makeaa vettä kokkailuun, niin nuudelit ja muut makaronit voi kyllä hyvin keittää meriveteen, eikä suolaakaan tarvi erikseen lisäillä.
Navigointiin oli Lensun lahjoittama Suunnon kompassi ja kännykän näytöltä läpi piirretty kartta, johon Kalafi lisäili ulkomuistista muutaman saaren ja riuttojen sijainnit. Veneellä riuttoja pitää kierrellä vähän tarkemmin, mutta kajakilla niistä pääsee helposti yli. Vesi on hyvin kirkasta, joten pintaa lähellä olevat kivet ja korallit näkyy hyvin jo kauempaakin. Näillä navigointivälineillä pärjättiin viikko hienosti. Jos oikein haluaisi hifistellä, niin kannattaisi ehkä panostaa vähän laajempaan karttaan, joka vielä kestäisi vettä. Kompassi on hyvä olla, varsinkin jos joutuu melomaan sateessa tai sumussa.
Majoitusvälineeksi saatiin lainaan Kalafin teltta, joka oli perinteinen kupoliteltta kahdella sisäänkäynnillä. Joillakin saarilla oli itikoita ja kärpäsiä, toisilla taas ei. Ötökkäverkolla varustettu sisäteltta riittää mainiosti, ainakin niinä öinä kun ei satu satamaan. Yhtenä yönä vettä tulikin oikein kunnolla, ja tietysti sille yölle oltiin pystytetty pelkkä sisäteltta. Herättiin ensimmäisiin pisaroihin, ja 20 sekunnin kuluttua vettä tulikin jo ihan kaatamalla. Tuuli oli niin raju, että ei siitä sadekankaan levittämisestä meinannut tulla mitään. Kiilat lenteli maasta tuulen puuskissa sitä mukaa, kun niitä oli ehditty sinne painamaan. Siinä tuulessa yön pimeydessä päällyskangasta viritellessä kangas meni vielä väärinpäin, joten ikkunaukoista jatkui sataminen sisälle telttaan. Onneksi näissä oloissa tarkenee nukkua märässä teltassa märällä peitolla. Makuupusseihinkaan ei tarvi paljon panostaa, kun ulkonakin tarkenee nukkua vaikka alasti.
Yhteys ulkomaailmaan hoidettiin Mirvan vanhalla Samsungilla ja paikallisella prepaid-liittymällä. Lähimmille saarille riittää vielä puhelinverkkoa, joten kännykät pelaa. Tai ainakin pelaa, jos on akkua. Resortissa ei nimittäin sähköjä ollut ja lähdettiin liikenteeseen vajaalla akkukapasiteetilla. Sovittiin joka illaksi kuunteluajat, jolloin Kalafi tiedottaisi meille mahdollisesti lähestyvistä myrskyistä. Ihan hyvin toimi ekana iltana, mutta toisena iltana ei saatu enää puhelinta päälle. Onneksi asiaa kumpaakaan suuntaa ei ollut, sillä loppuviikko mentiin ilman yhteyksiä ulkomaailmaan. No toisaalta täytyy sanoa, ettei ainakaan omaan unelmaan matkailusta autiolla saarella ihan päälimmäisenä kuulu kännykän räplääminen. Joistakin vuokraamoista kanootin mukaan saa VF-radion, jolla voisi hoitaa yhteyksiä. Ainakin myö pärjättiin ihan hyvin ilman mitään yhteyksiä, ja kuulemma tällä suunnalla on eletty jo tuhansia vuosia saarilla ilman kännyköitä ja radioita, joten ei se ihan niin extriimiä oo kuin äkkiseltään luulisi.
Vaikka oltiinkin liikenteessä syklonikaudella, meille sattui ihan uskomattoman hyvät kelit. Meri oli ihan nimensä mukaisesti tyyni ja vettä tuli vain pari kertaa: se yksi yöllinen rankka sade ja sitten yksi tai kaksi mitätöntä päiväkuuroa. Rantautuminen saarille oli helppoa aaltojen ollessa pieniä, eikä tuulikaan vaivannut kanotointia saarten välillä.
Kuivattelua
Uonuken saarella vietettiin neljä yötä ja siellä oleilun aikana meille ehti jo vakiintua normaali päiväohjelma. Heti auringonnousun jälkeen heräiltiin ja avattiin päivä aamu-uinnilla. Uinnin jälkeen kokkailtiin aamupalat ja sen jälkeen oli kookosretken vuoro. Keräiltiin yhdellä reissulla päivän nestetarpeet täyttävä satsi kookoksia, eli yhteensä noin 20 pähkinää. Osa pullotettiin keräyspaikoilla, mutta pullotettuna mehu ei säily kovin kauaa. Toisena päivänä nimittäin tehtiin 3 litraa kookoskiljua, kun mehu ehti jo aloittaa käymisen pulloissa. Hyväksi havaittu tyyli oli juoda mahat täyteen keräyspaikalla, sitten pullottaa päivän juomatarpeet. Illan ja seuraavan aamun pähkinät kannettiin mukana ihan pähkinöinä.
Kookosretken jälkeen olikin yleensä päiväsnorklailun vuoro. Kaikkien saarten ympärillä oli koralliriutat, joten snorklaamaan pääsi heti ihan rannan tuntumasta. Parhaat bongaukset olivat iso rausku, riuttahai ja hemmetin iso hummeri. Snorklailun jälkeen olikin hyvä ottaa välikookokset ja päivälepoa varjossa tai vaihtoehtoisesti lämmin iltapäiväkylpy. Nousu- ja laskuveden vuorotellessa mein telttapaikan viereen muodostui aina iltapäivisin kylpyveden lämpöiseksi lämpenevä vesiallas. Siellä oli hyvä ottaa kylpyä snorklailun päälle. Merivesi ei tähän aikaan vuodesta ole mitenkään tavattoman lämmintä, joten tunnin jälkeen siellä alkaa tulemaan jo vähän viileä polskia. Rantahiekka taas vastaavasti on niin kuumaa, ettei iltapäivällä siinä siedä kävellä.
Iltaa kohti aloitettiin kokkailemaan illallista ja yleensä siinä auringonlaskun aikaan oltiin saatu ruoka valmiiksi. Illalla istuttiin biitsillä ihmettelemässä tähtitaivasta ja täysikuuta. Joinakin iltoina jäätiin makoilemaan rannalle tähtiä ihmetellen ja sitten kun siitä herättiin, mentiin nukkumaan loppuyöksi telttaan. Kelloa ei juuri tullut vilkuiltua, vaikka mie sellaisen meille rakensinkin rannan tuntumaan. Auringon suunnasta näki ajan ihan riittävän tarkasti.
Vaikka viikon reissu oli lähes täydellinen, niin vähän jäi vielä parannettavaa. Tongalla on nimittäin valaita, mutta vain touko-syyskuun välillä. Seuraava reissu Tongalle pitää ajoittaa tälle välille, niin pääsee vielä kanotoimaan ryhävalaiden keskelle. Ehkä vähän veiterämpään harpuunakalastusvälineeseen voisin panostaa, niin saisi pikkusinttien lisäksi helpommin kiinni isompiakin kaloja. Nyt oli kyllä sellanen viikko, että Matti Nykästä lainaten voi todeta elämän olevan ihmisen parasta aikaa.
-Lauri
Maisemia parhaimmillaan
H u i k e e t a !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! 😀