Korean style!
Koko lähin porukka koolla: Tae-Sang, Kyoung Soo, Lauri, Mirva, Dang-keum, Alle, turkkilainen poika ja Mr. Song
Ladamatkallakin mukana ollut Tuomo tiesi vanhana Korean kävijänä kertoa, että siellä sitten syödään ja juodaan paljon. Myös Malesiassa vaihtoaikoina tuli tutuksi korelaistyttö Jin, joka tyhjensi puolen litran ginipullon ennen baariin lähtöä ilman minkäänlaista ulospäin näkyvää vaikutusta ja sushibuffetissa söi enemmän evästä kuin kaksi kertaa itsensä painoiset suomalaismiehet.
Näillä tiedoilla oli siis odotettavissa, että Koreassa ilmeisesti oikeastikin syödään ja juodaan paljon, mutta ei sitä silti etukäteen osannut olettaa, että mitä todellisuus sitten olikaan. Soulissa tilattiin ensimmäisen lounaan kanssa pari Sojua, paikallista riisiviinaa. Sitä tulikin suoraan pari pullollista. Se oli kuitenkin vasta alkusoittoa sille, mikä meitä odotti Gwangjussa. Siellä nimittäin tutustuttiin johonkin, joka kulkee nimellä Korean style! Tämä kannattaa itse kokea ja nähdä. Yritän kertoa nyt päällimmäiset mielikuvat siitä, mitä viikosta Gwangjussa jäi muistiin. Siellä nimittäin syötiin ja juotiin, mutta tässä postauksessa keskitytään nimenomaan jälkimmäisen käsittelyyn.
Avoimet suunnitelmat
Ensimmäinen kohtaaminen kauan kadoksissa olleen ystävämme Tae-Sangin kanssa oli Gwangjun bussiasemalla, kun mies riensi meitä vastaan puoliksi itkien ja puoliksi nauraen kädet levällään. Oltiin siis nähty kyseinen heppu Irkutskissa samalla reissulla kesällä ja saatu kutsu Koreaan. Heitettiin kamat kaverin kämppään ja saatiin noin metrin korkuinen yläkerta omaan käyttöömme. Siitä lähdettiin kiertelemään kaupunkia ja mentiin perinteiseen korealaiseen taloon syömään perinteistä korealaista ruokaa. Ja ruuan kanssa otettiin tottakai Sojua. Sojun lisäksi otettiin kyytipojaksi paikallista olutta, korealaisittain mekjua. Nämä kaksi yhdistämällä saadaan Somekia, jota sitten viikon aikana litkittiin useampaankin otteeseen erilaisissa tilaisuuksissa. Siitä sitten jatkettiin paikalliseen saksalaiseen baariin, jota pitää tosin korealainen kaveri Mr. Song. Kyseinen mies on opetellut 15 vuotta oluen panemista Baijerissa, joten maukasta vehnäolutta kaveri osasi tehdä. Tae-Sang tuntui tuntevan kaupungilla liikkuvista ihmisistä ainakin puolet, mutta toisaalta jos toivottaa samalla tyylillä kaikki muutkin kuin meidät tervetulleiksi, niin kai sitä tutustuu ihmisiin. Ja tästä se sitten lähti. Meillä oli avoimet suunnitelmat eikä tietoa, minkä aikaa Gwangjussa ollaan, mutta illan mittaan baarikierroksella suunnitelmat alkoivat kehittyä pikkuhiljaa.
Korealainen vieraanvaraisuus
Sunnuntain illallinen nautittiin tandempyöräilyn ja merenrannassa ihaillun auringonlaskun jälkeen Tae-Sangin lapsuuden kotikylässä ja tietysti mekjun, Sojun ja somekin kera. Jatkot oli tietysti German baarissa, mutta tällä kertaa mentiin suhteellisen ajoissa kämpille. Se jäikin sitten ainoaksi kerraksi.
Maanantaina käppäiltiin kaikessa rauhassa torilla, kun satuttiin tapaamaan German baarin omistaja Mr. Song ja yksi alueen tunnetuimmista korealaisen taiteen tekijöistä. Kyseiset herrat halusivat välttämättä tarjota meille illallisen kera Sojun, mekjun ja somekin. Illallisen jälkeen maattiin Mr. Songin pakun kontissa matkalla baariin. Baarissa ei juuri muita ollut, joten Mr. Song työnteli meitä edestakaisin tekemissään puisissa kärryissä, ja päästiin todistamaan korealaista ihmissuhdedraamaa meidän isännän ja baaritytön välillä. Paikallinen ydinfyysikko halusi tietää, missä yrityksessä työskennellään, eikä aiheesta päästy yhteisymmärrykseen. Karaoke raikasi ja olut virtasi.
Raha ei korealaisille kelpaa millään, ei edes väkisin. Kaiken ne tarjoaa, vaikka mitä sanoisi. Parin päivän päästä ei edes yritetty enää maksaa omaa osuutta, vaan tyydyttiin juomaan ja syömään, mitä kukin meille halusi tarjota.
Yksi yö saatiin huilata kahdestaan paikallisessa saunassa, mutta seuraavana yönä jatkui sama ralli. Sunnuntaina auton kuljettajana toiminut Tae-Sangin kaveri Kyoung Soo nimittäin halusi tarjota meille illallisen ja hyvän illallisen tarjosikin. Bulgogi! Nyt löytyi kova haastaja Kapitanin herkuille. Tietysti ruuan kanssa nautittiin perinteiset mekjut, Sojut ja somekit ja illan mittaan taidettiin kiertää useampikin kapakka, vai kierrettiinkö?
Finsskituristina baaritiskin takana
Seuraavan päivän vuoren valloituksen eväänä oli tietysti mekjua, mutta tällä kertaa Sojua ei otettu mukaan. Illalla piti kuitenkin tavata vielä muutama Tae-Sangin tuttava ja German baarin turkkilaisen illan jälkeen jatkettiin vielä seuraavaan paikkaan tapaamaan lisää tuttuja. Finsskituristin reissutyyli oli tehnyt vaikutuksen, nimittäin Mr. Song palkkas miut paikallisille taidefestareille pyörittämään baaria. Perjantai- ja lauantai-illalle tulikin sitten jo päällekäisiä buukkauksia illallisvarauksista. Teatterin johtaja sattui istumaan baaritiskillä torstai-iltana ja lupasi tuoda kaikki tanssijansa ja näyttelijänsä juomaan, jos mie oon baarissa töissä.
Lonkerot lautasella
Perjantai-iltana Gwangjun taidefestareilla taottiin uusi German baarin sivupisteen myyntiennätys, kun esiinnyin vuoroin müncheniläisenä panimomestarina ja vuoroin taas ihan tavallisena Finsskituristina. Teatterin väkikin tuli paikalle, ja saatiin kutsu lauantai-illan näytökseen. Baarimestarina työskentelin kaljapalkalla. Paikalla kävi jos jonkinlaista asiakasta paikallisista hipstereistä liikemiehiin. Tilanne johtikin siihen, että oltiin kohta ravintolan yksityistilaisuudessa paikallisten bisnesmiesten kanssa syömässä elävää mustekalaa. Korean style! Siitä tietysti baariin ja illalla vielä kebabpaikan kautta kotiin.
Maaseudulta kaupungin vilskeeseen
Päivällä käytiin tutustumassa kuvataiteilijan korelaistyyppiseen taloon, johon saatiinkin kutsu tulla yöpymään korealaisella tyylillä. Perinteisissä korealaisissa taloissa on käytössä puulla toimiva lattialämmitys eli ei muuta kun tuli nurkan alle ja sisälle nukkumaan. Kuulostaa luotettavalta. Reissussa maaseudulla oltiin German baarin omistajan autolla, joka jäikin meille pariksi päiväksi käyttöön.
Maaseudulta piti ottaa pikainen paluu kaupunkiin, ja aikataulupaineista johtuen kebabpaikan pitäjä Alle kyyditsi meidät teatterille, jotta ehditään ajoissa näytökseen. Turkkilainen ajotyyli toimi ja saavuttiinkin suunnilleen ajoissa paikalle. Finsskituristin tyyli oli tehnyt vaikutuksen myös kebabpaikan pyörittäjään, joka halusi ehdottomasti tarjota lauantain illallisen. Eikä päästy kebabille, vaan suunnattiin alueen parhaimmistoon kuuluvaan ravintolaan ja saatiin taas kerran ihan uskomattoman maukasta lihaa syötäväksi. Tietysti asiaan kuuluen nautittiin muutamat Sojut, mekjut ja somekit. Sieltä sitten suunnattiin German baariin, josta tosin tällä kertaa poistuttiin suhteellisen aikaisin. Teelinjalla ollut Mirva hyppäs baarin omistajan auton puikkoihin ja suunnattiin vuoren yli maaseudun rauhaan. Ei varmasti mikään helppo pala kuskille. Ja ei tietenkään tiestön takia, vaan nimen omaan kyytiläisten vuoksi.
Ja matka jatkuu
Maaseudulta palattua käytiin viemässä auto takaisin baarin omistajalle ja jäätiinkin sitten istumaan ja odottelemaan meidän kaveria näyttelystään. Tea-Sangilla oli nimittäin buukattu sunnuntaille valokuvanäyttely. Sovittuun aikaan kaveri ei vielä kuulunut ja alettiin suunnitella illallisen järjestämistä. Ennen kuin oltiin ehdittty baaritiskiltä poistua, Mr. Song oli kuitenkin jo tilannut (ja maksanut) kotiin kuljetuksella meille illallisen suoraan baaritiskilleen. Hyvä tapa pitää asiakkaat baarissa, mutta bisneksen kannalta varmaan huono, kun maksu juomista ei tälläkään kertaa kelvannut. Eväitä ei oltu muuten pakattu mihinkään pahvilootiin, vaan ruoka tuotiin ihan kunnon porsliiniastioilla, jotka ravintoloitsija myöhemmin käy keräämässä takaisin. Tae-Sangin saapuessa baariin aloitettiin viimeisen illan vetistelyt ja hyvästelyt. Kaikki uudet tuttavat teatterin johtajasta kebabpaikan pyörittäjiin hälytettiin paikalle. Luultiin jo pääsevämme nukkumaan ennen aamun aikaista lähtöä, mutta edessä olikin vielä illan toinen illallinen. Ja taas Alle tarjosi kierroksen koko porukalle. Ruokaa oli riittävästi ja juomaa ainakin omiin tarpeisiin. Aamuyön puolella Mirva heitettiin tyylikkäästi ulos seurasta, saatettiin taksilla kotiin ja sen jälkeen palattiin pöytään. Kuulemma korealainen tapa, ja lisää Sojua naamariin. Korean style! Parin tunnin yöunilla oli hyvä koittaa pakata kamat ennen aamupalaksi sovittuja treffejä Kyoung Soon kanssa. Kaveri halusi vielä kerran tavata meidät ja tarjota aamiaisen. Aamiainen olikin sitten kokonainen kana, ja jokaiselle tietysti oma. Kyseistä ruokaa ei tosin normaalisti syödä aamupalaksi, mutta se oli suurta paikallista herkkua ja meiltä vielä kokematta. Riisillä ja Ginsen-juurella täytetty kana huuhdottiin alas ginsen-vodkalla. Kyoung Soolta saatiin vielä kyyti bussiasemalle, josta napattiin bussi kohti Busania. Busanista sitten rymyttiin Japaniin lähtevään lauttaan. Viikko Gwangjussa oli takana ja olo sen mukainen. Korean style! Japanissa lienee syytä kierrellä temppeleitä ja yrittää löytää se sisäinen jing ja jang, vai olikohan se kiinalaisten homma. No, ei sillä niin väliä.
– Lauri