Kirsikankukat Japanin

Hanami eli kukkivat kukat

Hanami eli kukkivat kukat

Jos jokin asia voi mennä nappiin, niin meidän Japanin reissun aikataulutus. Ihan spontaanistihan me tääki hoidettiin. Japanilaiselle kaverille laitettiin viestiä vissiin pari viikkoa ennen saapumista, hyi meitä. Vähän siinä piti aikatauluja venkslata, mutta lopulta päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että nähdään kaverimme Sho viikonloppuna, vaikka saavuttiin Japaniin jo viikolla. Sho ollaan tavattu vuonna 2010 Berliinissä, ja mies uskaltautui Suomeenkin vuosi tapaamisen jälkeen, keskellä talvipakkasia. Sholla oli siis jo valmiiksi tiedossa meikäläisten tavat sekä miltä tuntuu, kun juo liikaa salmaria, näin suomalaisittain.

Mutta nyt siihen aikataulutukseen, nimittäin… Satuttiin Japaniin juuri kirsikan kukkien kukinta-aikaan. Kyseistä aikaahan voi seurata ihan netistä (ja Japanin tv:stä) erinäisten laskurien avulla, mutta meille se tuli ihan yllätyksenä. Ihailtiin jo erilaisia kukkasia Etelä-Korean puolella lautan lähtöä odotellessa, mutta Japanissa mentiin vielä katsomaan kukkasia uudelleen.

Kulttuurit kunniaan

Päädyttiin ottamaan Japaniin lautta Etelä-Koreasta. Kyseisten maiden kansalaisia olikin sitten koko alus täynnä. Ensimmäinen kosketus japanilaisiin saatiin jo satamassa, kun koitettiin löytää istumapaikat porukan keskeltä. Ympärillä oli kova häslinki: ihmiset pyörivät ja poukkoilivat ympäriinsä ja olivat jotenkin stressaantuneen oloisia. Puolisen tuntia ennen porttien avaamista suurin osa ryhmämatkalaisista oli vallannut jo jonotusalueet, mutta kun portit avattiin, päästiin kuitenkin näppärästi ryhmien ohi. Niillä kun tuntui olevan muuta tekemistä.

Busanista jatkettiin aluksella Simonosekiin. Heti matkan alkumetreillä alitettiin hemmetin hieno silta. Näkymät oli muutenkin ilta-aikaan ulkona upeat. Tällä kertaa ihailtiin niitä ilman kameraa. Meillä oli makuupaikkana kuuden hengen hytti tatamilla. Ei muuta ku tatamille petari ja siihen maate. Lautalla valuuttana toimi japanin jeni, jota meillä ei tietenkään vielä ollu takataskussa. Muutenkin ollaan hoidettu nää valuutanvaihdokset hienosti. Koska meillä ois ollu valuuttaa ennen maahan saapumista? Ainoastaan Venäjällä, koska siellä nyt on ahkeraan tullu muutenkin käytyä. Indonesiaan ja Malesiaan saatiin myös muutaman euron arvosta taskurahaa ystäviltä ennen lähtöä. Yleensä valuuttakurssi on kuitenkin paras itse kohdemaassa, joten ei se aina hölmöäkään näin oo tehdä.

Tuosta Japanin valuutan käytöstä lautalla meillä ei etukäteen ollut tietoa, mutta osattiin kuitenkin varautua. Ostettiin nimittäin eväiksi purkkinuudelit, keksejä ja teetä. Kuumaa vettä purkkinuudeleihin saa niin Etelä-Koreasta kuin myös Japanista ihan kioskeistakin. Miksei siis myös lautalta. Matka meni rattoisasti, mulla lähinnä Korean univelkoja kiinni ottaen. Lauri sentään kävi kylpemässä ja katteli tunnelmaa. Taxfree-kauppaan ei ees keretty. Tosin vahva epäilys on, ettei se edes missään vaiheessa ollut auki. Ja eihän me sieltä mitään oltais saatukaan korealaisella rahalla.

Finni

Simonosekista otettiin samantien juna kohti Hiroshimaa, jossa meidän oli määrä myös tavata Sho. Edessä oli muutama päivä paikallaanoleilua ilman mitään sen suurempia aikatauluja ja suunnitelmia. Vaan kuinkas sitten kävikään? Jo junamatkalla mun leuassa oleva finnin poikanen alkoi tekemään kipeää, kun sitä yritin hieman painella. Painelu, tuo erinomainen konsti poistaa finni ennen kuin se ehtii puhjeta, vai kuinka? Tällä kertaa ei. Painelun seurauksena finni turvotti hetkessä koko leuan ja oli muuten kipeä. Otin särkylääkkeen jos toisenkin, mutta kipu ei hellittänyt. Siitä sitten päästiinkin mukavasti taas vierailemaan sairaalaan, jonne sain ihan oman asiakaskortinkin! Hoitaja kyseli, mikä mun ongelma on. Sattuuko hampaisiin? Kyllä se hampaitakin särki, kun sairaalaan päästyä leuan lisäksi kasvojen vasen puolikin oli jo turvoksissa, mutta kyllä tää nyt oli jotain muuta kuin pelkkää hammassärkyä. Lääkäri määräsi antibiootin, vaikka koitin vaatia, että paise pitäis tyhjentää samantien. Lisäksi sain kokonaiset viisi särkylääkettä. Kyseiset lääkkeet oliki sitte käytetty jo ekan päivän aikana. Finni oli niin kipeä, että en saanu seuraavina öinä nukuttua juuri ollenkaan. Kolmantena yönä sain laskeskeltua särkylääkkeiden oton niin, että sain jo hieman unta. Antibiootit ei sitten purreet eivät ollenkaan, ja paise oli edelleen paikoillaan, kun nähtiin Sho.

Kun illalla istuskeltiin hotellin sängyllä kaikki kolme yhdessä rupatellen, koin aikani tulleen. Finni alkoi vuotamaan jonkun sortin märkää, joten kävelin vessaan ja aloin puristelemaan loppuakin ulos. Kipu hävisi samalla kun paine leuasta purkaantui ja olo helpotti samantien. Parin tunnin puristelun jälkeen päätin hillitä himoni ja hallita haluni ja mennä nukkumaan. Aamulla leuka näytti jo huomattavasti paremmalta, viiden päivän odottelun jälkeen. Sain kuin sainkin myös koko yön nukuttua. Muistona paiseesta leukaan jäi pieni kuoppa, mutta se nyt on pientä. Näitä muistoja kun alkaa olla joka paikassa.

Niin ne kirsikan kukat…

Kirsikankukat olivat kaikkinensa upeita, ja kyllä ne kadut reunustettuna upeilla sävyillä oli hienoja. Tavallaan ymmärrän, miksi ihmiset niitä tulee katsomaankin. Täytyy kuitenkin todeta, etten ihan saa koppia siitä hypetyksestä niiden ympärillä. Kirsikankukkien katselemiseen riittää tunti. Ei ne sen ihmeellisempiä ole. Tai ehkä mä en ole sen ihmeellisempi. Onhan ne kauniita, ei siitä pääse mihinkään, mutta kyllä mielenkiintoisempaa on katsella japanilaisten tapaa viettää kyseistä juhlaa. Kirsikan kukinta-aikaa kun vietetään ihan japanilaistenkin keskuudessa. Itse asiassa tuo ”Hanami” eli ”kukkien katsominen” on vuoden tärkein juhla Japanissa. Kukinta-aikaa juhlitaan meidän vapun tyyliin: kokoonnutaan yhteen, grillaillaan ja ryypätään. Meno äityy välillä villiksikin, mutta ainakin kaikilla näyttää olevan hauskaa. Eväsretkiä vietetään myös työporukalla, jolloin piknikpaikan varaaminen kuuluu yrityksen nuorimmille työntekijöille. Eipä ollut kerta eikä kaksi, kun nähtiinkin joen rannassa kirsikkapuiden alla nuoria miehiä odottelemassa muita juhlijoita. Piknikille istahdetaan maahan leviteltyjen sinisten pressujen päälle, joita kaupungilla näkyy siellä täällä.

Buddhalaisuudessa kirsikankukka symboloi katoavaisuutta. Samuraille kirsikankukka oli soturin elämän vertauskuva: se kypsyy, puhkeaa kukkaan, loistaa hetken ja putoaa. Hanamia vietetään Japanissa maalis-toukokuussa. Ensimmäisenä kukat puhkeavat kukkaan etelässä. Me oltiin Hiroshimassa huhtikuun eka viikko, ja kukinta oli silloin parhaimmillaan. Tosin loppuvaiheessa kukkia näkyi jo paljon myös maassa.

Koska tästä postauksesta on jo tullut melkonen sekasikiö, on hyvä jatkaa tyylilleen uskollisena loppuun saakka. Viimeiseksi esittelemme siis vielä kasan japanilaisia autoja. Tyylikkäitä ne kyllä on, siitä ei pääse mihinkään.

Palaamisiin!

– Mirva