Överit Emiraateissa

Kamelimarkkinoilla

Kamelit kovassa huudossa

Otettiin Etihadin lento Emiraattien kautta ja 22 tunnin välilaskun aikana käytiin katsastamassa Abu Dhabia, Dubaita sekä näiden välillä olevaa maaseutua: kamelimarkkinoita, maalaiskyliä ja vielä kaiken kruunaavaa yöllistä rallia rekkatiellä. Tuli vierailtua sekä maailman korkeimmassa rakennuksessa, että sen juurella sijaitsevassa maailman suurimmassa ostoskeskuksessa. Ajeltiin noin 600 kilometriä jonkun lähteen mukaan maailman vaarallisimmassa liikenteessä. Kolareita tai tuoreita kolaritilanteita nähtiin noin 100 kilometrin välein, joten ei se nyt niin vaaralliselta vaikuttanut kuin ennakkoon meitä peloteltiin.

Maailman suurinta

Emiraateissa melkein kaikki on maailman suurinta, ja rahaa käytetään surutta. Muista matkalle sattuneista kohteista esimerkiksi Singaporessa rahaa liikkuu myös, mutta siellä sen käyttö on jotenkin hienostuneempaa ja hallitumpaa kuin Emiraateissa. Ehkä se johtuu siitä, että esimerkiksi Singaporessa ihmiset ovat tehneet rahat kaupankäynnillä, kun taas Emiraattien rahoista suurin osa tulee öljystä ja kaasusta, joista tulevat rahavirrat eivät siis ole millään tavalla alueella asuvien ihmisten ansiota. Tästä kai seuraa myös mieletön kulutus, kun periaatteessa rahaa voidaan pumpata maasta ulos.

Poikkeuksena öljytuloista on Dubai, jonka tuloista pääosa tulee nykyisin turismista, kiinteistöbisneksestä, lentoliikenteestä ja kansainvälisestä kaupasta. Kiinteistöbisnes on varmaan kannattavaa toimintaa, kun rakennusmiehet tuodaan Intiasta, eikä heille makseta palkkaa. Ylivoimaisesti suurin osa ulkomailta tulevista työntekijöistä ei saa oikeuksia kansalaisuuteen, ei palveluita, eikä mainittavaa palkkaakaan työstä. Esimerkiksi Dubain väestöstä kotimaan kansalaiset muodostavat alle 20%. Yli puolet väestöstä on intialaisia, ja seuraavaksi suurimmat ulkomaalaisryhmät ovat pakistanilaiset, bangladeshilaiset ja filippiiniläiset. Tässä on esimerkki siitä, kuinka maahanmuutto saadaan kannattavaksi. Ei kustanneta palveluita, ei makseta palkkaa, mutta teetetään työt. Yksinkertaista, helppoa ja moraalisesti ehkä hivenen kyseenalaista, mutta talouskasvun kannalta erittäin tehokasta.

Lyhyen katsauksen perusteella ehti jo huomaamaan, että Emiraatit on paljon muutakin kuin Dubai tai Abu Dhabi. Ajeltiin välimatka maaseudun kautta ja käytiin tutustumassa pieniin maalaiskyliin ja paikallisiin kamelimarkkinoihin. Vaikka yhteistä kieltä ei löydetty, ihmiset olivat erittäin ystävällisiä, ja heti päästiin istumaan kamelimyyjien rinkiin taukopaikalle. Maalaiskylän parturissa sain elämän tähän asti perusteellisimman ja parhaan parranajon ja hiustenleikkuun. Myöskin tienvarsikuppilassa nautittu ruoka oli loistavaa. Saatiin tilattua leipää, kanaa, riisiä ja jonkinlaista lihakastiketta. Palvelu pelasi ja mausteiden käyttö oli loistavalla tasolla. Rahaa Emiraateissa saa kulumaan varmasti juuri niin paljon kuin haluaa, mutta ei maa yleisesti mikään kallis ole. Aamupala Abu Dhabissa maksoi kahdelta hengeltä pari euroa. Tuoretta leipää ja jonkinlaista kastiketta, dippiä tai tsatsikia saatiin siihen päälle. Lounaasta sai pulittaa noin kolme euroa henkilöä kohti ja ensiluokkainen parranajon ja hiustenleikkuun yhdistelmä hierontoineen kustansi noin 8 euroa. Auton vuokraaminen päiväksi alkaa noin 20 eurosta.

Villiä menoa kamelimarkkinoilla

Villiä menoa kamelimarkkinoilla

Maaseudun kautta siirryttiin sitten tosiaan Dubain puolelle ihmettelemään kartasta vahingossa bongattua kartanoa, johon kuului esimerkiksi yksityinen lentokenttä. Valitettavasti itse kämppää ei päästy paljon ihastelemaan, sillä sen verran korkeat muurit oli vedetty tilusten ympärille. Lentokentälle pääsi kuitenkin ajamaan, joten käytiin testaamassa vuokra-Lancerin kiihtyvyys. Siitä jatkettiin läpi omakotitaloalueen, tai ehkä paremminkin omalinna-alueen. Suomessa kun muotia alkaa olemaan omakotitalojen pihoilla trampoliinit, niin kyllä täällä silti on lapsiraukat kaukana siitä, mitä Emiraateissa tarjotaan. Talojen pihoilla oli esimerkiksi täysikokoisia pomppulinnoja, vesiliukumäkiä ja muita vastaavia leikkikaluja.

Autokanta on isoa, nopeaa, ja isoilla moottoreilla varustettua. Polttoaine sen sijaan oli yllättävän kallista. Luulin että Emiraateissa bensa olisi halpaa, mutta se maksoi noin 40 eurosenttiä litralta. Samaa hintatasoa siis kuin esimerkiksi Kazakstanissa ja Malesiassa. Vaihtoaikaan muistan erään bahrainilaisen kaverin kertoneen, että bensa maksaa siellä noin 8 senttiä litralta, ja kyseessä oli dollarisentit. Tästä on tosin jo 5 vuotta aikaa. Eurooppalaisilla autovalmistajilla tuntuu olevan Dubain puolella hyvät markkinat. Esimerkiksi Palmusaarilla ajellessa kolmen kilometrin matkalla vastaan tuleviin mahtui kolme Rolls Roycea, tusinan verran Ferrareita ja karkeasti arvioituna varmaan satakunta Porschea. No joka tapauksessa tämän luokan autoja on siellä meren päälle kasatulla hiekkakakulla enemmän kuin Suomessa.

Yhteenvetona

Melko erikoinen ja mielenkiintoinen matkailukohde nuo Emiraatit, josta ei yhden vuorokauden seikkailulla ehtinyt näkemään kuin pintaraapaisun. Mitään kipinää tulla uudestaan käymään ei kyllä syttynyt. Melkein kaikki, mikä ei ole pelkkää hiekkaa, on keinotekoisesti kasaan väsättyä. Jossain palaa öljy, että jossain pyörisi pumppu, että saataisiin vettä, että saataisiin kasvamaan nurmikko jossain muualla. Kun itse kuitenkin tykkään olla enemmän ulkona kuin kauppakeskuksissa, ja enemmän elävässä luonnossa kuin hietikolla, niin omiin tarpeisiin löytyy muita mielenkiintoisia matkailukohteita. Varmasti Emiraateista löytyy hienoja matkailukohteita ja harrastusmahdollisuuksia on monenlaisia. Kovatasoisia hotellejakin löytyy, jos tykkää viettää lomaa hotelleissa tai jos pari tonnia yöstä ei kaada matkakassaa. Ehkä tuollakin kannattaa mennä käymään, koska siellä jotenkin kiteytyy halvan fossiilisen energian ja halvan tuontityövoiman luoma kehitys ja kulutus, joka ei välttämättä ole enää samanlainen tulevaisuudessa.

-Lauri