Puolen reissun pähkäilyt

Kaksin aina kaunihimpi

Kaksin aina kaunihimpi

Pintaraapaisu Aasiaan ja Oseaniaan, mitä on jäänyt käteen?

Ensinnäkin ollaan nähty paljon paikkoja, joihin halutaan ehdottomasti matkustaa. Monet ovat kyselleet meidän aikataulusta ja ihmetelleet sitä, että ollaan vietetty korkeintaan kuukausi yhdessä maassa ja taas jatkettu eteenpäin. Tällä reissulla meidän olikin tavoitteena hieman kartoittaa niitä paikkoja, joihin sitten voisi matkustaa ihan ajan kanssa. Niitä paikkoja onkin sitten kertynyt enemmän kuin aikaa on käytettävissä, joten jonkinlaista priorisointia on alettava harrastamaan.

Oman elämän arvostaminen Aasiassa nousee ihan uusiin ulottuvuuksiin, kun etuoikeutettua asemaa ei enää otakaan niin itsestäänselvyytenä. Ollaan kuulemma onnekkaita, kun meillä on ollut mahdollisuus tehä tällainen reissu. Niin ollaankin, mutta monilla asiasta näin ajattelevilla on vähintäänkin yhtä hyvät mahdollisuudet toteuttaa vastaava reissu tai muita unelmiaan. Varsinkin Suomessa asia on monesti näin, mutta monen Aasian maan kohdalla tämä ei enää pidäkään paikkaansa. Ollaan reissussa kohdattu monia ihmisiä, jotka kyllä opiskelevat, yrittävät ja painavat hommia, mutta rahaa ei tahdo riittää edes itsensä saati perheen elättämiseen.

Matkaamiseen ja jatkuvaan ”lomailuun” tottuu yllättävän nopeasti. Kuukauden päästä ei muista edes töissä olleenkaan. Ennen reissua mietittiin, että nyt ei laiteta kelloa soimaan ainakaan puoleen vuoteen. Ensimmäisen puolen vuoden aikana tuli kuitenkin herättyä useasti paljon aikaisemmin kuin Suomessa arkiaamuina. Lomailu ei välttämättä kuvaa parhaiten tätä reissua. Reissulla on ollut niin rankkoja päiviä, että rankimmatkin työpäivät tuntuvat niihin verrattuna pelkältä lomailulta, josta kaiken lisäksi maksetaan vielä rahaa. Sen sijaan kuluneen vuoden aikana on oppinut paljon enemmän kuin vastaavassa ajassa työelämässä. Ongelmanratkaisu on päivittäinen harrastus, ja neuvottelutaitoja tarvitaan huomattavasti enemmän kuin myyntityössä. Silti kaikesta rasittavuudestaan huolimatta reissu on tehnyt pelkkää hyvää. Ehkä se johtuu siitä, että tiukkojen aikataulujen mukaan eläminen on muuttunut luonnollisempaan ja vapaampaan rytmiin. Ulkopuolinen sosiaalinen paine elää tiettyjen normien mukaisesti on vähentynyt. Ennen kaikkea on ollut enemmän aikaa kuin vuosiin liikkua ulkona, katsella virtaavaa vettä, istua iltaa nuotiolla ja lopuksi nukahtaa tähtiä katsellen. Tätä kaikkea voi toki harrastaa normaalin arjen ohella kotimaassakin, mutta jotenkin sitä ei vaan saa aikaiseksi. Varsinkaan jos työpäivien päälle ajelee vielä sinne sun tänne autolla ja yrittää elää samaan aikaan kahdessa kaupungissa.

Hölkyn kölkyn!

Hölkyn kölkyn!

Ihan ehdoton päätös reissun päälle on kyllä keskittyä taas nauttimaan Suomessakin enemmän ulkoilma-aktiviteeteista, sillä täällä on siihen tarkoitukseen olosuhteet parhaasta päästä koko maailmassa. Jos nyt joskus marraskuussa sataakin scheissea taivaalta ja on pimeää, niin oppiipahan paremmin arvostamaan toimivia sähkövaloja ja hanasta tulevaa lämmintä vettä. Suomessa niitä kun on tottunut pitämään lähes itsestäänselvyytenä, eikä aina muista, että suurelle osalla maailman ihmisistä moiset luksukset ovat pelkkää unelmaa. Sitä kukaan ei edes usko, että Suomessa suihkuvesi on juotavaa. Sitä, että Suomessa väännetään paskakin moneen litraan puhdasta juomavettä, ei edes kannata yrittää selittää.

Rauhaa Vietnamissa

Rauhaa Vietnamissa

-Lauri