Ihastuttava Halifax

Peggy's Coven majakka

Peggy’s Coven majakka

Niin se reissu on taas alkanut! Tällä kertaa käsittelyssä tulevat sitten olemaan Pohjois- ja Etelä-Amerikka. Maisema ja ihmiset muuttuvat taas, mutta meikäläiset pysyy tyylilleen uskollisena. Tosin jotain on kuitenkin jo vuoden aikana muuttunut. Kamojen pakkaaminen oli nimittäin huomattavasti edellistä helpompaa ja lähteminen vähemmän stressaavaa, vaikka kamoja päätettiin tälle reissulle ottaa entistä vähemmän.

Muisteloa edellisen reissun alkamisesta

Ladaa ei tosin tällä kertaa otettu mukaan, ja se jos joku harmittaa. Edelliseen reissuun lähteminen oli jotenkin niin nostalgista ja hienoa. Muistan kun Ladaa odoteltiin saapuvaksi Lappeenrantaan. Sitä ennen se kerkesi matkata Tampereelta Tommin ohjaksissa Lahteen, ja sieltä edelleen Tommi ja Tuomo kyydissä meidän luo. Jännitystä riitti ja fiilis oli korkealla. Kun sitten Lada liipaisi lähtöön kohti Venäjää, roiskeläpät viilsivät pitkin asvaltin pintaa. Lähettelin vielä Suomen puolella kasan viestejä ystäville: ”Nyt se on menoa!” Rajanylityksen jälkeen meidät kohtasi kunnon saderintama. Ulkona puhkuvan ukonilman lisäksi saatiin nauttia sateesta myös Ladan sisällä. Kunnollinen kaste kohtasi takapenkkiläiset eli Laurin ja mut. Lauri tosin pääsi nauttimaan vesinorosta enemmän kuin minä.

Nyt ei kuitenkaan liikuttu Ladalla, vaan lentokoneella. Kaikki jutut eivät kuitenkaan ole muuttuneet, edelleenkään. Vaikka Tommi ja Tuomo eivät nyt lähteneetkään samalle reissulle, saatiin kuitenkin sydäntä lämmittävä yllätys puolta tuntia ennen lähtöä. Ovikello soi ja kukas muukaan siellä toivotteli meille hyvää matkaa kuin Tuomo. Voiko parempaa ystävää olla? Tuomon lisäksi matkassa on mukana myös jotain isompaa, jotka viimeksikin pakattiin mukaan. Aluksi ne aseteltiin Ladan perään. Sitten nostettiin ylös katolle. Annetaan vielä yksi vihje: lentokoneeseen kyseiset tavarat pakattiin isoihin kapeisiin pahvilaatikoihin. Joko arvaatte?

Me hullut lähdetään polkemaan Jenkkien halki!

Kun saatiin pyörälaatikot sujautettua Malesiassa 2010 tapaamamme Lauran takakonttiin, alkoi matka Halifaxin sydämeen. Kolme päivää Halifaxissa oli varmasti paras mahdollinen aloitus reissulle. Saatiin hirmuinen määrä vinkkejä sekä Kanadassa että Jenkeissä reissaamiseen, ja ennen kaikkea vietettiin mukavia päiviä ihanien ihmisten kanssa.

Rakastuin Halifaxiin samantien, kun päästiin kaupungille. Pienemmät satamakaupungit on muutenkin yleensä idyllisiä, mutta Halifaxissa muhun teki vaikutuksen talot ja niiden kirkkaat värit ja hieno muotoilu. Osaltaan mieleen tuli Tanska, toisaalta tuntui, että tällaista oo missään muualla. Kun sitten myöhempinä päivinä käytiin kävelemässä, ihastuin myös rantabulevardiin ja siellä oleviin hymyileviin ihmisiin. Kyllä mä täällä voisin asua. Naapurusto oli melkosen hippimäistä, joten nautiskelin kiertelystä kauniisti sisustetuissa ja laitetuissa pikkupuodeissa ja ihmetteltiin maailmaa antikvariaatissa, josta löydettiin meille myös yksi pyöräilylaukku lisää.

Peggy’s Cove

Tutustuttiin aivan ihanaan kalastajakylään Peggy’s Coveen ensimmäisenä kokonaisena päivänä. Voi miten paikka voikaan olla niin suloinen. Paikan sydän on vanha vuonna 1915 rakennettu kaunis majakka, joka seisoo ylväänä kallion päällä. Satamaa värittää värikkäät kalastusverkot ja hummeripyydykset ja ympärillä on suloisia pieniä rakennuksia. Alueella on muuten myös suomalaisen Peggy’s Covesta kuuluisia tauluja maalanneen maalarin William deGarthen vanha kotitalo, josta on sittemmin tehty museo. Peggy’s Cove sijaitsee 43 kilometriä Halifaxista lounaaseen. Tie mutkittelee pääosin luonnon keskellä ja on näin ollen upea.

Matka jatkuu

Nyt on kamat kasassa ja pyörätkin kasattiin jo eilen. Huomenna alkaa meidän ensimmäinen taival pyörillä Halifaxista kohti Yarmouthia, josta sitten jatketaan lautalla Jenkkien puolelle. Kilsoja tästä ensimmäisestä taipaleesta tulee reilut 400, ja suunniteltiin, että jaetaan ne 4-5 ajopäivälle. Tunturin sijaan Laurilla on nyt alla Nopsa. Mä puolestani jatkan samaan malliin kuin ennenkin, vain merkki on mullakin muuttunut. Alla on nyt kiinalaispyörän sijaan ruotsalainen pyörä, Crecent. Pyörä puolestaan on hankittu roskalavalta, kuten tavallaan edellinenkin.

Lähtökuvat napataan vasta huomenna, joten näihin kuviin ja näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa. Paitsi, että vielä loppuun yksi kuva. Laitoin kyseisen julisteen paraatipaikalle lähtiessä ja löysin sen sieltä Suomeen saapuessa. Kyseessä on kortti, jonka sain työkavereilta lähtiessäni reissuun kesäkuussa 2014. Se on edelleenkin ihana ja ennen kaikkea tärkeä. Kiitos Frantic 🙂

– Mirva

Matka maailman ympäri

Matka maailman ympäri