4639 kilometriä
Floridan aurinkoa
Niin se vaan tuli määränpää saavutettua nytkin. Me ollaan Miamissa! 4639 kilometriä sitten fiilis oli vielä täysin erilainen. Silloin kiskottiin pyörät pois pyörälaatikoista ja aloitettiin pyörien kasaaminen Kanadan Halifaxissa. Silloin oltiin vielä vailla minkäänlaista näkemystä siitä, mitä kaikkea tullaan seuraavien kahden kuukauden aikana kokemaan.
Kartalla 24.9.2015
Melkein 5000 kilometriä pitää sisällään melkoisen määrän erinäköisiä seutuja. Ollaan pyöräilty pikkupitäjissä, sompailtu suurkaupungeissa, samoiltu metsissä, huiputettu kukkuloita, täristy valtavilla silloilla, paineltu menemään nurtsilla, poljettu tyhjää mutaisilla teillä, tasapainoteltu pikkupoluilla, menty satalasissa pyöräteillä, poljettu moottoritien reunassa, taiteiltu huterilla silloilla, poukkoiltu ruuhkaliikenteessä, väistelty valtateillä ja vaikka missä muualla. Majoituttu ollaan niin metsän siimeksessä itikoita vastaan taistellen ja virkavaltaa pakoillen, järven rannalla maisemaa ihastellen, Davisin motellissa telkkaria katsellen, King Superior -huoneessa haavoja parannellen, kartanon Bed and Breakfastissa nukkeja ihaillen kuin myös upeissa Warmshower-majoituksissa paikallisiin tutustuen. Kerettiinpä me yksi yö viettää lutikoidenkin kanssa samassa sängyssä, kiitos motel kutosen. Kanadassa aloitettiin matka vesitihkussa, Nova Scotiassa hytisteltiin sumun keskellä kosteassa makuupussissa ja herättiin kosteisiin aamuihin. Jenkkien rajaylityksen jälkeen meitä hyväili kuuma aurinko monen monta päivää. Pyöräillessä kuumempikin keli on ihan ok, kun ilmavirta toimii hyvänä ilmastointina. Vaan kyllä se paita tarttuu hiestä kiinni ihoon joka tapauksessa. Iltapäivisin ollaan saatu niskaan kunnon kaatosateita, ukkosta ja myrskyä. Hienoin ukkosilta oli varmasti matka Charlestoniin, jolloin saatiin nauttia salamoinnista edessä sekä sivuilla. Lopulta kuitenkin jouduttiin myös kokemaan kyseinen myrsky. Kyllä Crescent ja Nopsa paineli rivakkaan, kun saatiin hetkellisesti myrskyn myötätuuli. Pääosin tuulet ovatkin olleet meidän puolella, mutta kyllä me vastatuulikin ollaan koettu.
4639 kilometriä on aikamoinen matka. Kun sitä vertaa Suomen pituuteen, voidaan matkata Helsingistä Lapin pohjoiskärkeen ja takaisin pari kertaa. Mutta kun lähdetään matkaamaan Helsingistä pitkin Eurooppaa, päästään vielä ylittämään Gibraltarkin ja ohittamaan Marokon Ankara ennen kuin päädytään Casablancaan, johon mennessä kerrytetty kilometrilukema on samaa luokkaa kuin meillä. Vaihdoehtoisesti voidaan matkata Helsingistä kohti Lähi-itää, jolloin kyseisellä kilometrilukemalla päästään aina keskelle Irakia. Eikä siinä vielä kaikki, kyseinen määrä kilometrejä riittää taivaltamaan puoleen väliin Venäjää länsi-itä-suunnassa, ainakin jos suorinta reittiä painelee.
Kyseinen matka kuluttaa karkeasti arvioituna noin 150 000 kilokaloria per nuppi. Siihen määrään saa syödä jokusen hampurilaisen, pitsan tai donitsin, ja on niitä muuten syötykin. Yhdestäkään kilosta ei tarvinnut luopua tälläkään matkalla. Kiitos energiapitoisen ja ravintoköyhän ruokatarjonnan tienvarsikuppiloissa. Urheilijan ravinnosta tulossa vielä oma postauksensa. Toki tähän vastineeksi nautittiin monta hyvää ja terveellistä illallista warmshowermajoituksissa. Kiitos tästä kuuluu asianomasille ja ennen kaikkea internetille.
Miten sitten Nopsa ja Crescent kestivät nämä kaksi kuukautta? Siitä tulossa myös tarkempi mekaanikon raportti suoraan Laurin kynästä. Samalla päivitetään myös ihmiskunta Jenkkien itärannikon tiestöstä ja pyöräilijöiden mahdollisuuksista.
Siihen saakka, näkemiin!
PS. Pyörät ois nyt myytävänä, Miami beachilla, anyone?
– Mirva & Lauri
Ootte te kyllä aikamoisia! Nyt rentouttavaa ja pakauttavaa lomaa teille 😉
CONGRATULATIONS! These pictures are beautiful!!! 🙂