Pyöräilijän ravinto

Pyöräilijän superfoodia

Pyöräilijän superfoodia

Pyöräily on kyllä mukavaa, kun voi syödä just niin paljon ku haluaa. Ei tarvii miettiä, mitä suuhunsa laittaa.

Saatiinpa kuulla kyseinen lause monen monta kertaa reissulla, ja tottahan se on. Vaan kyllä Jenkit yllätti finsskituristit. Jenkkiruoka ei nimittäin ole ihan samanlaista kuin suomalainen, vaikka suomalainen ruokakin on (valitettavasti) kovaa vauhtia muuttumassa kyseisenlaiseksi. Jenkeistä kun on hankala löytää ruokaa, jossa ei ole valtavaa määrää kaloreita. Tämän nyt vielä ymmärtää pääosin pyöräilyreitin varrelle pystytetyistä huoltoasemista, mutta että kaupoissakin annos- ja pakkauskoot ovat valtavia. Nyt joku viisas vois todeta, ettei kaikkea tarvitse syödä, eikä tarvitsekaan. Parhaimmillaan otettiin huoltsikalta jaettavaks tortilla, ja silti saatiin molemmat reilu 500 Kcal kyseisestä ateriasta.

Limpparia kitusiin

Hienoin ja samalla äklöttävin juttu Jenkeissä on isot juomat. Kyseisiä juomia myydään joka paikassa. Iso tötsä limpparia, sokerihilejuomia, maustettuja kahveja tai jääteetä maksaa vähemmän, välillä jopa puolet siitä, mitä pieni pullo vettä kustantaa. Juomakoot alkaa vajaasta puolesta litrasta ja päätyy niin isoon kuppiin, ettei siihen oo enää ees kehdattu merkata juoman määrää. Niitä sitten kiskoo naamaansa autossa ja toimistossa koko päivän viettävät aikuiset ja millon mihinkin mukana kuljetettavat lapset. Juomien hinnoissa on selvää kilpailua: parhaimmillaan puolen litran kupin sai 0,69 sentillä ja ”pahimmillaan” niistä pyydettiin 1 dollari. Isoimmalla ”Douple Gulbilla” hintaa oli 1,29 dollaria. Ihmisillä tuntui olevan kuppeja myös omasta takaa. Huoltsikalle pysähdyttiin täyttämään limpparilla kuppi, joka sitten aseteltiin autossa olevaan juomatelineeseen.

Suomalaiset kahvinjuojia?

Kahvikulttuuri oli myös ihan omaa luokkaansa. Kahvilajikkeita on vähintään tusina ja erilaisia makutippoja puolet siitä. Kahvin saa maustettua niin vaniljalla kuin myös hasselpähkinällä ja karamellilla. Sinne voi lisätä niin kermaa kuin myös maitoa, ja kasan erilaisia makeutusaineita. Kyllähän siitä makeaa saa, mutta ei se kyllä kahvilta enää maistu. Sen takia se meni meikäläiselläkin alas kerran. Toista kertaa ei kyllä tarvinnut sitten enää edes kokeilla.

Dinerit kunniaan

Pyöräilyreissun loppusuoralla bongattiin tien varresta Amerikan Dineri, ja tykästyttiin samantien. Kyseiset paikat tarjoaa kotiruokaa, ja se on vielä maistuvaa. Ruoka-annoksessa voi olla niin perunamuussia kuin myös ranskalaisia tai sipsejä, mutta lisäksi siinä on kastiketta ja lihaa sekä jos sattuu tosi hyvä mäihä, saa myös vihanneksia. Lisäksi ruokaan kuuluu alkukeitto. Annoskoot ei kuitenkaan näissäkään paikoissa ole pieniä. Hinta on yleensä ok, samaa luokkaa kuin pikaruokaloissa, mutta ruoka on selkeästi laadukkaampaa ja palvelu mukavampaa. Sitä paitsi dinereissa näkee sitä todellista Amerikan meininkiä.

Golden Corral

Koska syömiskilpailuita ei löytynyt meidän matkan varrelta yhtäkään, päätettiin piipahtaa ”all you can eat” -paikassa katsastelemassa meininkiä. Samanlainen kulttuurikokemus kyseinen piipahdus ei varmasti ollut, mutta tulipahan koettua. Kyllä sitä pyöräilijän kitusiin aika tavalla mahtuu. Tunnelma oli just semmonen, ku osattiin olettaa. Porukka syö ku viimosta päivää, ja ruuat tarjoillaan buffet-meiningillä. Suomen Raxin ja laivan buffetin paikka pesi niin ruokatarjonnassaan kuin myös juomissaan. Juomakuppi ei pysynyt hetkeäkään vajaana, kun se tultiin täyttämään tuon tuosta. Jälkkäribuffet oli todella laaja ja ruokavaihtoehtojakin oli montia kymmeniä. Laivalla tosin ruuat saattaa olla hitusen terveellisempiä, ja salaatit maistuvampia. Koe ja näe, on siitä jo aikaa, kun meikäläinen on matkannut Suomen risteilijöillä.

Alussa oltiin innostuneita paikallisista herkuista ja vedettiin muutamat muffinssit ja donitsit. Lauri itse asiassa innostu donitseista enemmänkin. Sain ihan välillä toppuutella. Ruokakaupoissakin meni välillä ”hieman” överiksi, kun ostettiin tortillojen päälle ja patonkien väliin niin salaattia, tomaattikastiketta, ranskankermaa, papuja kuin myös kanapaloja. Kun tässä vielä otetaan huomioon paikalliset pakettikoot, voidaan todeta, että överithän ne oli. No, paremmat ne vissiin kuitenkin on ku vajarit. Ainaki joissain piireissä. Kotona moisesta ruokamäärästä ois syöny aika monet tortillat. Ainakin näin suomalaisen mittapuulla.

Suomalaista ruokaa

Eniten kaivattiin Suomesta ruisleipää ja puuroa. Joissain paikoissa päästiinki jopa alottamaan aamu puurolla, mutta valitettavan usein puuroannos oli todella makea. Kyllähän makeakin puuro maistuu, ei siinä mitään, mutta kyllä suomalainen ruis- tai kaurapuuro voisilmällä ja mahdollisella maitotilkalla on se juttu. Jenkeissä valmispuurot oli kuorrutettu kunnon omenakanelitahnalla ja normaalipuuronki sekaan laitettiin usein suklaata. Ostettiin jopa itse ryynejä, mutta kun illalla väsyneenä ja nälkäisenä keiteltiin niistä Trangian kanssa puurot, ei voitu muuta ku pettyä. Puuro oli kamalanmakuista. Eikä meille tähänkään päivään mennessä ole selvinnyt, miksi niin. Ehkä siksi se tuupataan täyteen sokeria? Tarina ei kerro.

Parhaimmat pöperöt saatiin ehdottomasti Warmshowers-paikoissa ja suomalaisten tuttujen luona. Vieläkin haikailen New Yorkissa syödyn aamupalan perään. Silloin maidon sekaan tuli laitettua hedelmiä, mysliä, leseitä, pähkinöitä ja marjoja, eikä maidon maussakaan ollut moittimista. Nam! Ruisleipääkin löytyi Washingtonin ekokaupasta.

Pyöräilijän kiintiöpaikka

Pyöräilymatkalla tuli myös muutaman kerran vierailtua Mäkissä, istumassa lähellä sähköpistoketta. Ei niinkään ruuan vuoksi, kyseisiä mättölöitä, kun on koko maa pullollaan, vaan siksi, että se oli yksi ainoista ravintoloista, joista sai toimivan netin. Kyllä sais varmasti joka ikinen pikaravintola lisää porukkaa, jos hankkis toimivan netin. Mäkkiinkin kun porukkaa tuli ihan vaan meidän tyyliin dataamaan, välillä ostamatta yhtään mitään. Itse asiassa Australiassa Sydneyn yössä luinkin käyttöehdoista, ettei netin käyttäminen velvoita ostamaan ravintolasta mitään. Toisin tosin saattaa olla Jenkkilässä. Koska majoitukset piti aina ”varata” hyvissä ajoin etukäteen, nettiä tuli kyllä kuukausien aikana kulutettua. Ja kun kerran päivän aikana pysähtyy lounaalle, tuli kyseinen ruokailu hoidettua samalla datailun lomassa. Loppuajasta polkeminen hoitu jo kuitenkin onneks niin nopeesti, että kerittiin pysähtymään ensin syömään kunnolla ja sitten datailemaan  jälkkäriteellä ja/tai jädellä Mäkkiin. Kyseistä ravintolaketjua ei ole ikävä. Ei todellakaan. Monen vuoden Mäkkärit on taas koettu.

– Mirva