Perheloma Kuubassa
Vanha ja harmaa
Meidän näkemyksien mukaan perheelliset Kuuban matkaajat ovat erityisen kiinnostuneita muun muassa keskeneräisistä ydinvoimalaprojekteista ja avokadoista, joten keskitytään tässä postauksessa niihin. Aloitetaan tosin hintatasosta, joka suosii lasten kanssa matkaamista. Melkein kaikki on lapsille ilmaista: sisäänpääsyt, majoitukset, aamupalat, taksimatkat, bussiliput jne. Muutenkaan Kuuba ei ole kalliista päästä, vaikkakin hintataso vaihtelee erittäin paljon. Kalleimmillaan maksettiin ruokailusta noin 70 cuccia eli vajaat 70 euroa Havannan turistikusetuspaikassa. Sitten taas paikallispesoissa hinnoitellussa ravintoloissa vastaavasti syötiin koko porukka lounas alle viidellä eurolla, ja ruoka oli yksi reissun parhaista. Myös paikallispesoissa hinnoitellut illallispaikat tarjosivat hinta-laatusuhteeltaan erittäin hyviä vaihtoehtoja ja loistavia aterioita. Fiinin paikan pääruoka kustansi jotain kahden ja neljän euron väliltä.
Pesoja on siis kahdenlaisia. On niin sanottu turistipeso eli vaihdettava peso (1 €= 1,1 CUC). Sitten on paikallinen peso, Peso nationales, lyhenteltään CUP. Yhdellä cucilla saa 25 cuppia. Virallisista vaihtopaikoista ei saa kuin cucceja, joten paikallispesoja on vaihdettava kadulta. Dollareita ei kannata vaihtaa, sillä niistä peritään erillinen 10%:n vaihtomaksu. Vaihdettiin euroja tai höylättiin lisää rahaa automaatista.
Miten asiat ovat?
Vaikka Kuuba on köyhä maa, niin esimerkiksi Aasiasta tai Jenkeistä tuttuja köyhyyden lieveilmiöitä ei ainakaan meidän silmiin sattunut. Kodittomat eivät makaa katuojassa eikä kerjäläisiä juuri näy. Kauppasaarrosta ja köyhyydestään huolimatta valtio pystyy tarjoamaan kaikille terveydenhuollon, koulutuksen, likipitäen täystyöllisyyden ja asunnotkin. Esimerkiksi lukutaitoprosentti on Kuubassa maailman huipputasoa, ja joidenkin lähteiden mukaan tässä asiassa Kuuba menee myös ohi Suomesta. Toisaalta Kuuba ja Suomi ovatkin hyvin samantyyppisiä paikkoja: Autokanta on vanhaa ja korkeista veroista jaksetaan valittaa, mutta moneen muuhun maahan verrattuna perusasiat on kuitenkin kaikilla suhteellisen hyvin. Kauppasaarto näkyy Kuuban päivittäisessä elämässä esimerkiksi kulutustavaroiden heikkona saatavuutena. Valtion tarjoamaa terveydenhuoltoa hankaloittaa paljon se, että lääkkeitä ja sairaalatarvikkeita ei ole kauppasaarron takia Kuubaan tarjolla. Vanhat jenkkiautot kuubalaiset osaavat korjata vaikka millä, mutta esimerkiksi sairaaloiden satojen tuhansien eurojen hintaiset kuvantamislaitteet saattavat lojua käyttökelvottomina yksittäisen piirikortin puuttumisen takia.
Resurssien puutteesta huolimatta valtion takaama toimeentulo pitää huolen siitä, että kodittomuutta tai absoluuttista köyhyyttä ei juurikaan ole. Tämä varmaankin vaikuttaa Kuuban ilmapiiriin, joka on todella turvallinen ja leppoisan oloinen. Atlantin tämän puolisista maista vain Kanada taitaa olla turvallisempi.
Kovin tehokas työllistäjä Kuuba ei ole, sillä tasapalkkajärjestelmä ei juuri kannusta ihmisiä yrittämään tai tekemään muuta kuin palkkaan tarvittavan minimipanoksen. Kouluttautuminen tai töissä ahkeroiminen ei muuta taloudellisesti asemaa. Parhaiten tienaavat turistibisneksessä mukana olevat. Havannan ravintoloissa tarjoilija voi illan tipeillä tienata lääkärin kuukausipalkan, ja vastaavasti lääkärit voivat hankkia lisätuloja esimerkiksi ajamalla taksia. Keskipalkka liikkuu joissain 20-50 euron paikkeilla kuukaudessa.
Ydinvoimalalla
Tehotonta on ainakin ollut työskentely ydinvoimalan rakennustyömaalla, joka on edennyt hitaammin kuin toinen saman alan projekti Olkiluodolla. Käytiin tutustumassa ydinvoimalaan ja päästiinkin yllättävän lähelle ennen edellisessä postauksessa esille tullutta viranomaiskontaktia. Ilmeisesti täälläkin pelätään teollisuusvakoilua, joten Neuvostoliiton kaatumisen seurauksena kesken jäänyttä projektia ei pääse kuka tahansa pälyilemään. Tosin Raulilla ja Putinilla on ollut suunnitelmia projektin jatkamisesta. Mikäs olisikaan sen parempi jatko Putinin urotöille kuin rakentaa pari vuosikymmentä säiden armoilla rapistunut rakennustyömaa toimivaksi ydinvoimalaksi. Paikalle voisi saapua vaikka Kuuban kansallislintujen Flamingojen auran johtajana. Onneksi tiukasta valvonnasta huolimatta päästiin lähelle, sillä kauniinmpaa näkyä kuin ydinvoimala ilta-auringossa saa hakea.
Hakemalla se kauniimpi näky sitten löytyikin yllättävän läheltä, kun mentiin ihailemaan itse Juraguan kaupunkia. Ydinvoimalan työntekijöille rakennettu kaupunki oli sekin jäänyt hieman vaiheeseen, mutta kesken jääneistä elementtitaloistaan huolimatta kaupunki oli erittäin eloisa. Kaupungin toreilla oli ihan markkinameininkiä, ja leikkiviä lapsia juoksenteli kaduilla väisteltäväksi asti. Ihasteltiin kaupungissa arkkitehtuurin ja elämänmenon lisäksi erityisesti julkisen liikenteen kalustoa. Kaiken kukkuraksi pitäjästä löytyi myös hieno ydinvoima-aiheinen baari.
Hauskaa kuin hautausmaalla
Kuulemma lomailla voisi vaikka huvipuistossa, mutta tällä kertaa päädyttiin viettämään aikaa hautausmaalla. Lapsia hautausmaalla pyöriminen kolmenkymmen asteen lämmöissä suoraan auringon alla ei kauaa jaksanut viihdyttää, mutta muille kuubalaisissa hautausmaissa riitti ihasteltavaa. Isoimmat haudat olivat melkein pienkerrostalon kokoisia.
Batabano
Batabanoon päädyttiin puhtaasti Lonely Planetin ansiosta. Kirjassa luki, että Batabanoon ei ole mitään syytä mennä: kaupunki on ankea ja pystyyn kuollut. Jos lauttaa joutuu odottamaan, niin sekin olisi syytä tehdä jossain muualla kuin Batabanon pitäjässä. Kuvaus kuulosti niin lupaavalta, että päätettiin lähteä sinne suorinta tietä. Ja paikkahan oli todellisuudessa vaikka kuinka hieno. Niin hieno, että siinä kalpenee monet länkkärielokuvan lavasteet mennen tullen. Löydettiin Batabanosta pimeä casa majoitusta varten, mutta ravintolaa ei meinannut löytyä millään. Illan pimetessä koluttiin läpi jo lähialueet diskoteettejä myöten, kunnes löydettiin lähes aito italialainen pastaravintola. Vedettiin kymmenen paikallispeson (0,4€) annokset kitusiin ja jatkettiin casalle pötköttämään. Sen verran epämääräisestä kaupungista oli kyse, että autolle hommattiin erikseen vartioitu parkkis.
Avokadot
Niin ne avokadot. Avokadoja oli tarjolla melkein jokaisella aterialla, sillä satuttiin olemaan liikenteessä juuri sopivasti satokaudella. Avokadoja syötiin kokonaisena, pilkottuna ja guacamoleksi survottuna. Tienvarsimyyjältä ostettiin mukaan kolme päänkokoista avokadoa yhteishintaan yhdeksän paikallispesoa eli noin 30 eurosenttiä. Mukana matkannut Ikea-kassi piti lahjoittaa avokadojen kantamista varten, mutta se unohtui sillä kertaa. Loppupeleissä vaihdettiin kassi neljään Mojitoon Vinjalesissa.
-Lauri
