Kuubalainen peltikolari

Kaikesta ennakkovaroittelusta huolimatta päätettiin vuokrata auto Kuubasta. Keskustelupalstojen asiantuntijat tiesivät moisen touhun olevan vaaroja täynnä. Tiet on huonoja ja opasteet puuttuu, ja poliisi sakottaa, ja onnettomuustapauksissa sitä jäädään kuukausiksi Kuubaan, ja ei vaan muutenkaan kannata. Kuinkas sitten kävikään?

Tilanne päällä

Auton vuokraaminen Kuubassa ei ole ihan helpoimmasta päästä kaluston niukkuuden vuoksi. Meillekään autoa ei löytynytkään sieltä vuokraamosta, josta sitä yritettiin saada. Toisesta vuokraamosta auto kuitenkin löytyisi ja siihen apuun saatiin myös reissun kaikista härvääjistä ehdottomasti ärsyttävin tapaus. Härvääjät tai riivaajat ovat ihmisryhmä, joka yrittää hyötyä kaikin mahdollisin tavoin turismista tuottamatta kuitenkaan mainittua lisähyötyä turistille. Jos härvääjästä sattuu olemaan jotain hyötyä, niin tästä hyödystä pyydettävä korvaus on aivan älyttömällä tasolla. Tämäkin kaveri koitti pokkana pyytää normaalin palkansaajan puolen kuun palkkaa siitä hyvästä, että lähti mukaan toiselle vuokraamolle hakemaan autoa. Ja tähän hommaan kyseistä heppua ei missään tapauksessa tarvittu, haluttu tai pyydetty. Kun paperit oli tehty, kyseinen sankari halusi vielä kyydin takaisin lähtöpaikkaan. Jostain syystä päätin antaa kyytiin, vaikka ei olisi pitänyt. Niin tehokkaasti tämä härvääjä nimittäin ajon aikana riivasi ja tinkasi money moneya, että jäi edeltä liikkeelle lähteneen Chevroletin äkillinen pysähtyminen huomaamatta. Niinpä Kiinan ihme Geely otti kontaktia Chevroletin takapuskurin kanssa. Jo valmiiksi koholla ollut verenpaine ei ainakaan laskenut. Myöhemmin autoa palautettaessa Mirva pääsi kohtaamaan saman kaverin ja totesi: ”kyllä mä nyt ymmärrän, että miks sä ajoit kolarin”.

Olin siis yksin autoa hakemassa, ja Mirva, Elina ja lapset odotteli majapaikalla. Autonhakureissu vähän venähti. Ei sentään kuukausiksi, kuten internetin asiantuntijat tiesivät kertoa. Kuubalainen 50-luvun amerikanautoilja on siitä poikkeuksellinen, että moisesta peltikolarista se ei saakaan itkuraivareita. Jotenkin veikkaisin, että moni suomalainen 1953-vuoden Chevroletin kuljettaja tuskin kuittaisi peräänajoa olankohautuksella. Ja kuitenkin kuubalaisella kommuuniauton kuljettajalla kyseessä on elinkeino eikä pelkkä harrastus. Detroitin rauta ei paljon muotoa muuttanut, mutta Geely kyllä muutti lookkiaan. Pikkutällin johdosta Geelystä oli umpion kotelot palasina, koko keula vähän sisään painuneena ja valkoisessa puskurissa näkyi hienosti Chevroletin täydellisen pyöreä mustareunainen pakoputken jälki. Vuokraamolta annettiin ohjeistus, että poliisiraportti on ehdoton edellytys vahinkotapauksissa. Ensin oli aika laittaa tekstiviestiraportti kyytiä odottavalle matkaseurueelle ja sitten ottaa suunnaksi Havannan pääpoliisiasema.

Pakoputken jälki keulassa komeilee

Poliiseja tapaus ei kiinnostanut yhtään. Yksi raapusti auton papereihin oman puhelinnumeronsa, johon vuokraamo voisi tarpeen vaatiessa soittaa. Lyhyen poliisiasemavisiitin jälkeen suuntasin takas vuokraamolle, johon reilun tunnin odottelun jälkeen saapui virallinen vahinkotarkastaja. Mitään täyskaskoa ei ollut edes tarjolla, joten vahingot menisi omasta pussista johonkin epämääräiseen ylärajaan asti. Viiksekäs ja möhömahainen mies kaivoi salkun autostaan ja otti esiin Geelyn hinnaston. Oma arvio tässä vaiheessa oli jotain 500-1500 euron paikkeilla. Ensimmäisenä hinnastosta otettiin uusi umpio, 124 dollaria. Molemmista ajovaloista oli kiinnikkeet hajalla, mutta vain yksi päätyi listalle. Sitten mies osoitti puskuria ja alkoi piirtää alemmalle riville kakkosta ja perään nollaa. ”Ohhoh, onpas halpa puskuri, jos se on vaan kakssataajotakin”, oli ensimmäinen ajatus. Nollia ei kuitenkaan tullut lisää. Hetken kirjanpitoaan silmäiltyään vahinkotarkastaja hieroi viiksiään, veti tyytyväisenä viivan alle ja laski paketin yhteen: 124 dollaria umpiosta, 20 dollaria puskurista ja viivan alla ihan oikein yhteenlaskettuna 144 dollaria. Vuokraamon työntekijä kysyi, että haluatko riitauttaa vai maksatko pois. Kovin kauan ei tarvinnut asiaa pohtia, kun löin rahat tiskiin ja maksoin itteni kuiville. Mistä moinen loppusumma syntyi? Ei mitään tietoa, mutta en kyllä käynyt kyselemäänkään.

Geelin keula

Geelyn vuokra oli 55 dollaria päivältä. Paremmaksi luokitellun Pökötin olisi puolestaan saanut 85:n dollarin päivävuokralla. Vuokradiili oltiin tehty 15 päiväksi. Tässä kuvaan astuu budjettivinkki autonvuokraajille. Kun ottaa ensin vuokraamon viimeisen halvan auton ja ruttaa sen, saa tilalle paremman luokan auton samalla vuokrahinnalla. Vielä kun maksaa etukäteen maksetun ensimmäisen bensatankillisen 40 litran mukaan ja ottaa tilalle 50 litraisella tankilla varustetun auton, voi laskea lisäksi 14 dollaria kotiinpäin. Listahinnan mukaan pökötti olisi ollut 450 dollaria Geelyä kalliimpi ja tällä hieman kyseenalaisella ja riskialttiilla keinolla hintaeroksi jäi vain 130 dollaria. En kuitenkaan suosittele kokeilemaan, sillä nyt taisi olla onni onnettomuudessa. Tulipahan koettua tällainenkin tilanne ja samalla havaittua, että kuubalaisesta peltikolarista voi selvitä myös pelkillä henkisillä vaurioilla ja suhteellisen pienillä lisäkuluilla. Onneksi kolarista aiheutunut viive reissussa oli vain tunteja eikä kuukausia.

-Lauri