100.

Antofagasta ja suomalainen porkkanalaatikko

Reissu se vaan etenee ja postauksia senkun tulee (varsinkin lähiaikana tiheämpäänkin tahtiin), mutta tiedättekö mitä? Tämä postaus on meidän sadas kirjoitus tänne blogiin. Mitääh? Eiks me just vasta lähetty reissuun ja alotettu blogin päivittäminen?

Antofagasta eilisiltana

Antofagasta jouluaamuna

Tönöjä riittää

Sadannen postauksen myötä halutaaan toivottaa teille kaikille lukijoille erinomaisen hyvää joulua. Syökää, saunokaa ja nauttikaa! Me ollaan jouluks pysähdytty Chilen Antofagastaan, 300 000 asukkaan aavikkokaupunkiin. Täällä ei oo jouluhypetys aivan valtoimenaan, mutta kyllä meidän 15. kerroksisessa kerrostalossa näytti kuudella perheellä olevan jouluvalot. Eilen käytiin jouluostoksilla ja lähettiin kaupasta pois juuri sopivasti kaupan mentyä kiinni. Ostettiin ainekset rosolliin ja porkkanalaatikkoon. Kinkku maksoi sata euroa, joten se sai jäädä kauppaan. Päädyttiin argentiinalaiseen nautaan, joka maustettiin jo eilen. Kyllä nyt kelpaa! Paras suomalainen joulu sitten kolmen vuoden. Saatiin jo vähän jännitystä tähänkin aamuun, kun sähköt katkes hetkeks. Mutta kyllä meitä nyt onni suosii, kun saatiin ne takaisinkin.

Iltateen keittelyä jouluaaton aattona

Pippuria pintaan

Valkosipulia myös

Ja sisään vaan

Liha maustettuna

Porkkanat ja punajuuret keittyy

Blogijuttuja

Tarinaa on tullut reissusta ja sen vierestä. Moni on kysellyt meiltä, miten nää postaukset valmistuu. Millä me ne tehdään? Ollaan monta kertaa valitettu huonoista neteistä. Koneen kortinlukuasemakin tässä matkan varrella jo sanoi itsensä irti. Joka tapauksessa, me kirjotetaan kaikki postaukset omalla koneella. Kannetaan sitä ja kovalevyä mukana lähes joka paikkaan. Kovalevy on mun suurin aarre kameran muistikorttien lisäks täällä reissun päällä. Kuvia on otettu matkan varrella noin 10 000 ja ne kaikki on säilöttynä meidän kovalevylle ja toivottavasti pian myös Googlen pilvipalveluun.

Perinteisesti blogikirjoitus valmistuu iltasella teekupillisen ääressä tai sitten baarissa tai kahvilassa jonkun evään kerä. Blogia kirjoitellaan yömyöhään, ja kun kirjoitus on valmis, valitaan kuvat. Moneen blogikirjoitukseen tekis mieli laittaa kaikki siihen vähänkään liittyvät kuvat ja vielä pari lisää. Loppuen lopuksi kirjoituksen yhteyteen päätyy vain pienen pieni osa kaikista kuvista.

Blogipäivityksiä Argentiinasta

Välillä blogin kirjoittamiseen menee muutama päivä. Sen eteen onkin tehty paljon uhrauksia. Tongalla oltiin 3 päivää humalassa blogia päivittäessä. Saaren ainut hyvä netti oli baarissa/yökerhossa, jossa netin käyttösopimukseen kuului bissen ostaminen kerran puolessa tunnissa. Me viivyttiin paikan päällä päivittäin monta tuntia. Viimesenä päivänä baarissa alko jo kunnon bileet, kun vielä väännettiin päivityksiä kasaan. Muut skoolaili innoissaan, ja me harkittiin vakavissaan nukkumaanmenoa.

Pyörämatkalla päivitettiin blogia milloin kenenkin makuuhuoneissa. Välillä asento oli hyvinkin ergonominen, jotta saatiin tietokoneeseen myös virtaa. Eri makuuasennot onkin hyvin käyty läpi, ja niiden myötä myös blogia kirjoittaessa on tullu nukahdettua muutamankin kerran.

Pikaruokalat on ollu myös kova hitti kunnon nettiä ettiessä. Haluamattakin ollaan pari kertaa syöty ateria Mäkissä vaan sen takia, että saadaan netti eikä tarvii mennä erikseen syömään jonnekin muualle. Mäkit onki tarjoillu reissun parhaimmat netit. Tosin kyllä niidenkin sekaan on mahtunut todella surkeita tapauksia.

Hostelleissa ollaan yleensä vallattu yksi pöytä yleisistä tiloista (yleensä keittiöstä), ja aloitettu parin päivän urakka blogia päivittäessä. Parhaimmillaan meille on tarjottu päivitysten lomassa pihvi-illallinen punaviinin kera. Eihän siitä voi kieltäytyä, kun se tarjoillaan vieressä olevaan pöytään hyvässä seurassa. Ei muuta ku persus ylös ja toiseen penkkiin! Välillä se palvelu vaan pelaa.

Ikimuistoisin hetki blogia päivittäessä oli varmasti meidän upeassa huoneistossa Meksikon Creelissä. Lauri piti tulipesän kuumana, kun mä istuin viereisessä tuolissa ja kirjoittelin blogia tietokone sylissä. Siinä oli semmoista suomalaista taikaa. Hetken tuntu siltä, että ois ollu mökillä.

Blogipäivityksiä, tulipesä jo hiipunut hetkeksi.

Vaikka blogin päivittäminen onkin vaatinut paljon enemmän aikaa kuin etukäteen osattiin olettaa, se on ollut myös hyvin palkitsevaa. Kun puoli vuotta sitten piipahdettiin välitauolla Suomessa, oli enemmäin kuin hienoa kuulla teistä kovin monelta, kuinka blogi on antanut inspiraatiota ja sitä on kiva lukea. Ollaan myös saatu viestejä niin mailiin, blogikommentteihin kuin myös Facebookiin siitä, kuinka mukavaa meidän touhuja on seurata. Se on tottakai kiva kuulla! Ja sillä voimalla me näitä kirjoituksia tuutataankin ulos. Vaikka blogista jää tottakai meille hieno muisto tarinoineen ja kuvineen, on vielä upeampaa kuulla, että sitä seuraa myös moni muu.

Olisikin erinomaisen hienoa kuulla teistä muistakin lukijoista? Ketkä kaikki tätä meidän blogia kattelee?

Ollaan saatu paljon palautetta blogista myös reissun päällä. Meillä on suuri määrä lukijoita ympäri maailmaa, jotka valittelee sitä, että meidän blogi on vaan suomeks. Se on harmittavaa myös meidän mielestä. Tottakai voitaisiin kirjoittaa myös englanniksi, ja näin voitais saada postaukset myös lyhyemmiksi, mutta uupuneena pitkän päivän jälkeen blogitekstejä kirjoittaessa on jo muutenkin vaikeaa pukea näkemäänsä sanoiksi. Niin vielä sitten se, että kirjoittasi englanniksi ja mietiskelisi kaikkia niitä englannin kielen kielioppikoukeroita? Ehkä jätetään se kuitenkin ensi reissuun.

Salaisuus

Vielä näin lopuksi halutaan kuitenkin paljastaa teille suuren suuri salaisuus. Ollaan koko tämän toisen reissupuolikkaan ajan salaa haaveiltu yhtä tosi siistiä juttua. Maailmassa on nimittäin yksi paikka, jonne me ehdottomasti haluttiin päästä. Koska budjetti on ollut melkoisen tiukka alusta saakka, ollaan jo välillä mietitty, että onko meidän mitenkään mahdollista toteuttaa kyseistä haavetta tällä reissulla. Vaan onnistuihan se! Me ollaan valloitettu seitsemäs manner, Etelämanner. Siitä tulossa siis myös vielä juttua, kunhan blogissa päästään sinne saakka. Kannattaa siis pysyä taajuuksilla.

Näihin mielikuviin ja tunnelmiin on taas hieno päättää yksi postaus. Jatketaan etiäppän, ja vielä kerran: Hienoa, että olette mukana! Juoluhalit toiselta puolelta maapalloa sekä Etelämantereen pingviineiltä.

– Mirva ja Lauri

Hyvää Joulua!