10 000 km laivalla

Norwegian Sun Salaverryssä Perussa

Norwegian Sun Salaverryssä Perussa

Meksikosta Etelä-Amerikkaan on kallista lentää. Itse asiassa esimerkiksi Chileen löydettiin lentoja halvemalla Suomesta kuin Meksikosta. Kolumbia on ainut suhteellisen edullisista lentokohteista, mutta siitä eteenpäin lennot maksavat taas yllättävän paljon. Euroopan ja Aasian edullisiin lentoihin tottunutta hinnat hirvittää.

Kokeneina risteilymatkustajina päätettiin tarkistaa myös laivaliikenteen valikoimat ja löydettiinkin sopiva vaihtoehto. Lippujen ostaminen ei kuitenkaan millään onnistunut Meksikon lähdöille, joten piti matkailla bussilla aina lautan lähtöpisteeseen Kaliforniaan asti.

17 päivän risteily San Diegosta Santiagoon (oikeasti Valparaisoon) maksoi noin 700 euroa henkilöltä, joka oli siis samaa hintaa kuin lennot. Lisäksi piti pulittaa pakollisia tippejä 13,5 dollaria matkustajaa kohti päivässä. Tästä kertyi siis vielä varsinaisen risteilyhinnan päälle yhteensä reilut 400 euroa. Hinta piti sisällään merinäkymillä olevan hytin lisäksi ruuat, alkoholittomat juomat ja kaikenlaista oheisohjelmaa. Tällä kertaa paattina oli Norwegian Sun, johon mahtuu reilu pari tuhatta matkustajaa. Kuten nimestä voi melkein arvata, on kyseessä floridalainen risteilyvarustamo, jonka kaikki paatit on rekisteröity Bahamalle.

Matkalla pysähdyttiin pari kertaa Meksikossa, Väliamerikan puolella kerran Guatemalassa ja kerran Costa Ricassa. Etelä-Amerikassa stoppeja oli pari kertaa Perussa ja pari kertaa Chilessä ennen Valparaisoa. Rantapäivinä käyskenneltiin joko sataman lähistöllä tai pyörähdettiin lähikylillä. Pääsääntöisesti jätettiin laivayhtiön rantaohjelmat väliin niiden törkeän hinnoittelun takia. Esimerkiksi pelkkä edestakainen bussikuljetus lähikaupunkiin Perussa maksoi 70 dollaria henkilöltä ja matka Machu Pichulle 1950 dollaria/naama.

Guatemalassa parkissa

Guatemalassa parkissa

Tässä hieman tunnelmia Meksikosta, Costa Ricasta, Perusta ja Chilestä. Rantapäivien rantautumiset kestivät kuudesta kymmeneen tuntiin, joten kovin kauas ei tullut lähdettyä.

Toisella Perun stopilla olisi ollut tarjolla edestakainen kuljetus Limaan 60 dollarin yhteishintaan. Ja tämäkin bussi vei ostoskeskukseen, josta itse kaupungin keskustaan pitäisi ottaa vielä 10 dollarin taksi. Paikallisella pikkubussilla satamasta suoraan kaupungin keskustaan pääsi noin eurolla ja vielä törkyhintaista kuljetusta nopeammin ja varmasti hauskemmin.

Chilen Coquimbossa vietettiin päivää kiiveten korkealla kukkulalla sijaitsevalla Milleniumristille, jonka juurella juotiin pullot viiniä. Katuja kulkiessa päädyttiin sattumalta yliopiston alueelle, jossa vartija ihmetteli meidän palloilua alueella. Kun kerrottiin olevamme liikenteessä ihan vaan turisteina, niin vartija hälyytti kollegansa paikalle pitämään meille opastettua kierrosta. Käytiin esimerkiksi merentutkimuslaitoksen akvaario-osastolla, johon mentiin vartijan opastamana lippuluukun ohi. Opastetun kierroksen jälkeen ihailtiin läheisessä satamassa pelikaaneja. Ne on hienoja, mutta hiton pahanhajuisia lintuja.

Rantapäivät kun laskee pois, niin vielä jäi melkein kymmenen päivää aikaa olla merellä. Miten siellä sitten saa ajan kulumaan? No ainakin syömällä saa hyvin kulutettua aikaa. Päivän aikana voi kierrellä hintaan kuuluvissa viidessä eri ravintolassa. Lisähinnasta tarjolla oli myös erikoisravintoloita esimerkiksi sushi- ja pihvimenuilla, mutta niihin ei käyty tutustumassa. Aamuviidestä puolille öin oli koko ajan vähintään yksi ravintola auki, joten nälissään ei tarvinnut olla. Keskiyöstä aamuviiteen oli tarjolla snäksejä, ja pahempaan nälkään sai tilata pizzaa suoraan hyttiin.

Syömisen lisäksi ajan saa kulumaan vaikka kirjoja lukemalla. Internetin aikakaudella voi lainata kirjoja kaupunginkirjastosta, vaikka itse olisikin Guatemalassa. Laitettiinkin kirjastokortti vinkumaan ja risteilyn aikana tulikin luettua kymmenkunta kirjaa maailmankaikkeudesta, suomalaisesta ruuantuotannosta, energiatekniikasta, yrittämisestä, taloudesta ja muistakin yhtä mielenkiintoisista aiheista.

Lukemisen lisäksi jäi vielä aikaa muillekin harrastuksille. Tässä sisältö yhdestä päivästä merellä:

6.30 Herätys
6.45 Juoksulenkille jumppasalille. Juoksumatolla juokseminen on kyllä niin tylsää hommaa kuin olla voi, mutta onneksi mereltä sai juoksun aikana bongailla kilpikonnia, lentokaloja ja valaita.
8.00 Aamupalalle ja aamupalan jälkeen lueskelemaan kirjaa aurinkokannelle.
10.15 Cha cha-tunnille hakemaan tanssiaskelten alkeita.
12.45 Espanjan tunnille jatkamaan kielikurssia.
13.30 Espanjantunnilta lounaalle ja lounaan jälkeen kirjojen lueskelua. Tässä välissä käytiin myös heittelemässä koripalloa, pelaamassa pingistä tai uimassa.
17.30 Illalliselle tutkimaan, mitä herkkuja löytyy. Onko intialainen, meksikolainen vai aasialainen teema? Tällä kertaa oli tarjolla kokonaisena paistettua härän jalkaa.
18.30 Varaamaan eturivin paikat showloungesta illan taikuriesitystä varten.
20.00 Takaisin hyttiin shown absolutistivieruskavereilta mukaan saatu shampanjapullo kainalossa.
20.15 Telkkari auki, sopivan elokuvan valinta ja silmät kiinni.
20.45 Herääminen siihen, kun Mirva laittaa telkkarin kiinni törkeästi kesken elokuvan. Telkkari auki ja silmät kiinni.

Välillä tekee ihan hyvää lomailla, sillä olihan tässä reissattu taas jo monta kuukautta seitsämän päivää viikossa ilman taukoja. Saattaa kuulostaa helpolta hommalta, mutta kyllä tää reissaaminen on edelleen huomattavasti normaalia työelämää rankempaa. Toki onhan tämä ollut myös huomattavasti antoisampaa, kehittävämpää ja hauskempaa. Joka tapauksessa 17 päivän loma teki ihan hyvää tälle reissulle. Ei tarvinnut miettiä missä majoitutaan tai missä syödään. Eikä tarvinnut pähkäillä mikä maksaa mitäkin, kun lähes kaikki oli jo maksettu. Ei edes tarvinnut miettiä mitä sitä tekisi, kun seuraavan päivän ohjelma oli jätetty illalla sängylle. Kaikki järjestelyt oli hoidettu, joten huolettomana sitä jäi itselleen vaikka aikaa hyppiä ilmaan!

-Lauri

Hyppää ilmaan!

Hyppää ilmaan!