Päätä pahkaa Ushuaiaan
Maisema muuttuu
Oltiin juuri selviydytty pois laivalta Valparaison satamaan, kun sähköpostia lukiessa aukesi vain kaksikymmentä minuuttia aikaisemmin lähetetty maili. Viiden päivän päästä olevalle Etelämantereen reissulle olisi tarjolla peruutuspaikka alle puoleen hintaan. Kahden hengen normiristeilyn hinta olisi ollut 19 980 dollaria, joten alennysmyynnissäkin reissulle jäisi vielä reippaasti hintaa. Oltiin juuri keskustelu laivalla kaverimme Jamesin kanssa Etelämantereen reissusta. Meillä ja Jamesilla oli sama suunnitelma: vierailla kaikilla seitsemällä mantereella. Nyt mahdollisuus siihen olisi tarjolla, otetaanko vai haetaanko parempaa diiliä? Pähkäiltiin risteilyn kanssa hetki ja pohdittiin vaihtoehtoja. Lähes kaikki saatavilla olevat risteilyt starttaavat Argentiinan eteläkärjen Ushuaista, joka on maailman eteläisin kaupunki. Sieltä tämä tarjolla oleva risteilykin tuota pikaa lähtisi. Ehtiikö paikalle ja miten sinne ehtii? Saisikohan reissuja Ushuaiasta kuitenkin halvemmalla? Pitkällisen reittiselvityksen jälkeen löydettiin lennot Buenos Airesista Ushuaiaan sopuhintaan, joten laitettiin sähköpostilla risteily varaukseen ja lähdettiin samointein kohti Buenos Airesia. Valparaisosta Buenos Airesiin ei löydetty vielä kyytiä, mutta päätettiin järjestää se matkalla.
Ensimmäinen bussiyhteys vei meidät Santiagoon, johon jäätiin yöksi. Ostettiin seuraavalle aamulle jatkoyhteys Buenos Airesiin ja jatkettiin matkaa hotellille. Seuraavana aamuna hotellin maksamisessa tulikin probleema, sillä Visa oli kadoksissa. Koitettiin etsiä korttia ja käännettiin koko huone ylösalaisin. Kortti oli nyt tarpeen ja kovassa käytössä, koska koko risteilyyn ei luottoraja kerralla riittänyt. Kortti piti höylätä tappiin ja maksella nettipankissa luottoa pois. Mietittiin mitä tehdä. Jos korttia ei löytyisi, se täytyisi sulkea. Jos kortti nyt suljettaisiin, ei Etelämantereen reissun maksaminen onnistuisi. Mirvan kortin luottorajalla kymppitonnin ostoksia olisi turha edes yrittää. Hetkessä iloinen Etelämantereen reissun odotus vaihtui hirveään stressiin ja epätietoisuuden tilaan. Muisteltiin kortin käyttöä ja viimeinen muistikuva oli edelliseltä illalta bussiasemalta. Päätettiin tarkistaa vielä bussiasema ennen sulkupalveluun soittamista. Ja siellähän se oli Visa yöpynyt kaikessa rauhassa Santiagon bussiasemalla. Suureksi helpotukseksi kortin illalla koppiinsa jemmannut mies oli paikalla ja antoi kortin takasin. Päästiin siis jatkamaan kaikessa rauhassa kortin höyläämistä risteilyä varten ja matkattiin bussilla yli Andien. Maisemissa riitti ihailemista koko päiväksi. Näkymät vaihtelivat Andien lumihuippuisista vuorista karuihin ja kivisiin rinteisiin sekä Mendozan viiniviljelmiin. El Rapido-bussiyhtiö yllätti iloisesti tarjoamalla matkan lisäksi myös lentokonehenkiset eväsboksit.
Buenos Airesiin saavuttiin 24 tunnin bussimatkan jälkeen ja lähdettiin suunnistamaan kohti lentokenttää. Meillä oli koko päivä aikaa, joten päätettiin kävellä. Lähdettiin sujuvasti kävelemään kohti oletettua etelää, sillä aurinkohan tunnetusti paistaa puolilta päivin etelästä. Näinhän asia tietysti yleensä onkin, ellei sitten satu olemaan päiväntasaajan eteläpuolella. Hetken hortoilun jälkeen suunnattiin oikeaan suuntaan ja päädyttiin vaihtamaan kadulta rahaa. Argentiinassa sai kadulta euroilla tai dollareilla pesoja puolet paremmalla kurssilla virallisiin vaihtopaikkoihin verrattuna, joten korttinostot tai -maksaminen eivät vaikuttaneet järkeviltä vaihtoehdoilta. Tiedettiin tämä toki etukäteen, mutta oltiin silti unohdettu nostaa riittävästi dollareita laivalta. Vaihdettiin kaikki jäljellä olevat eurot ja dollarit pois lukuun ottamatta sadan dollarin hätävaraseteliä. Joulukuussa tilanne muuttui, kun Argentiinan uusi presidentti poisti peson keinotekoisen arvon ja päästi valuutan kellumaan vapaasti. Nyt katuhinta ja virallinen kurssi ovat hyvin lähellä toisiaan.
Päivä Buenos Airesissa kaikkien kamojen kanssa ei ollut mikään miellyttävin kokemus, sillä tarkkana sai olla koko ajan. Monet paikalliset varoittelivat meitä varkaista, jos hetkeksi laskettiin reppu tai kassi maahan. Auringosta suunnistaen taidettiin myös päätyä alueille, joille ehkä muuten ei olisikaan tarvinnut mennä. Eikä se lentokentällekään suunnistaminen ihan putkeen mennyt. Navigaattoriin valittu Ezeiza olikin Ezeizan kaupunginosa eikä lentokenttä. Vähän kuin Helsingissä hakisi kenttää ja painelisi Vantaan keskustaan (jos sillä sellainen olisi). No kuten Tikkurilasta, myös Ezeizasta pääsee lentokentälle bussilla. Bussia tosin ei voi maksaa kuin matkakortilla. Tämän meille kertoi muuan ystävällinen rekkakuski, joka jäi meidän ja matkakorttinsa kanssa odottamaan bussia. Pitkästä ajosta kotiin matkalla oleva mies odotteli bussia yli puoli tuntia, minkä jälkeen leimasi meidät bussiin ja toivotteli hyvät matkat. Iltayö Buenos Airesin lähiössä ei kuulostanut alkuun kovin lupaavalta, mutta vieraanvaraisuus osoitti ainakin tällä kertaa ennakkoluulot turhiksi.
Aamulentoa varten paineltiin yömyöhällä leiriytymään kentälle, josta löydettiinkin sopivat penkkirivistöt nukkumista varten. Aamulla lähdettiin kohti Ushuaiaa Aerolineas Argentiinan siivittämänä. Ushuaiaan saapumista koneella oli hehkutettu netissä, joten tällä kertaa ei yritetty nukkua koko lentoa. Ja kyllä näkymä olikin valvomisen arvoinen. Pilvien alle laskeuduttua nähtiin lumihuippuisia vuoria, laaksoissa virtaavia jokia ja rannikon vuonoja. Laskeutumisen jälkeen kyseltiin bussia keskustaan, mutta infosta ei saatu muuta irti kuin Ushuaian leimat passiin. Julkista liikennettä Ushuaian kentältä keskustaan ei löydy, joten päätettiin taittaa matka kävellen. Navakassa ja raikkaassa tuulessa matkattiin keskustaan ja löydettiin sieltä sopiva hostelli. Satuttiin matkalla vielä sopivasti keskelle mielentosoitusta, joka kuulemma oli järjestetty opettajien palkkakiistan kunniaksi. Nakattiin kamat kämpille ja käytiin ostamassa sukat. Nyt oltiin valmiit hyppäämään laivaan, joka jo odottikin Ushuaian satamassa.
-Lauri
