Etelämantereelle!

Ms Ocean Endeavour

Ms Ocean Endeavour

Tästä se kaikki lähti, mailiin tulleesta viestistä, joka kuului samalla tavalla kuin Antarctica Ushuaia Turismon samaan aikaan päivittämä Facebook-postaus:

Etelämantereen risteily Facebookissa

Käytiin pikainen mailikeskustelu siitä, mitä hintaan sisältyy ja miten homma toimii. Sitten oltiinkin jo buukattu reissu. Aikaa tuolloin laivan lähtöön oli melko lailla viisi päivää ja matkaa Ushuaiaan, josta laiva lähtee noin 3 500 kilometriä. Odotettiin reissua kuin kuuta nousevaa. Juuri tästä oltiin haaveiltu koko muun reissun ajan. Siitä, että päästään Etelämantereelle vielä tällä reissulla.

Vihdoinkin Ushuaiassa!

Vihdoinkin Ushuaiassa!

Halpaa hupia Etelämantereen risteily ei ole. Kahden hengen hytti pulitti meille 8800 $, mikä tuotti myös haasteita maksamisen suhteen. Kun 8 800 $ oli siirretty monessa erässä vastaanottajayrityksen tilille, ei vieläkään oltu varmoja, onko meidän unelma nyt toteutumassa vai ei. Itse asiassa mietittiin silloin tarkalleenkin sitä, että kenelle me edes siirrettiin tuo valtava rahamäärä. Eihän me edes tarkastettu, että se oli oikea yritys.

Ainut info, joka saatiin maksamisen jälkeen oli, että meidän tulisi olla satamassa klo 4 iltapäivällä. Paikan päällä meitä pyydettiin näyttämään liput, vaan eihän meillä sellasia edes ollut. Ei minkäänlaista todistetta siitä, että oltiin juuri köyhdytty säästötiliemme verran. Onneksi vieressä oli myös muutama muu yhtä toivottoman oloinen matkaaja. Selvisi, että hekin olivat ostaneet matkan Last Minute dealina, kuten täälläpäin on tapana sanoa. Last minute deal on siis yritysten tapa täyttää laivat viime hetkellä ennen matkaan lähtöä. Diili sisältää kaiken saman kuin alkuperäinenkin hinta, lukuun ottamatta ensimmäistä hotelliyötä ja bussikuljetusta hotellilta satamaan. Sen sijaan bussikuljetus satamasta parin sadan metrin päässä laiturin nokassa könöttävään laivaan kyllä kuuluu hintaan. Haha.

Kello 4 sataman eteen ajoi kolme bussia, joista ulos marssi valtava määrä ihmisiä. Kamerat heiluivat niin ahkerasti meidän laivan suuntaan, että ymmärrettiin tutkailevamme nyt kanssamatkustajiamme. Oltiin arvailtu matkustajien ikää ja profiilia etukäteen: Lauri arveli porukan olevan eläkeläisiä kuten muillakin meidän risteilyillä. Mä taas oletin, että suurin osa ihmisistä ois hyvin ansaitsevia nuoria ja keski-ikäisiä. Tämä siksi, että Etelämantereen reissujen hinnat todella ovat suolaisia. Hinta voi olla mitä vain noin 5000 $ ja yli 25 000 $ välillä per nuppi. Jos on valmis jakamaan hyttinsä muiden kanssa pääsee tottakai halvemmalla kuin kahden hengen hytissä. Jos taas haluaa tinkiä ikkunasta, voi myös laskea kustannusten hintaa. Aivan kuten Ruotsin laivalla.

Meidän risteilyalus, MS Ocean Endeavour, on Itämerellä ja Välimerelläkin risteillyt vanha Kristiina Cruisesin Kristina Katarina. Tuntui jotenkin kotoiselta ajatella, että päästään risteilemään suomalaisomistuksessakin olleella laivalla. Vaikka laiva onkin Suomen sijaan rakennettu Puolassa ja on tällä hetkellä Quark Expeditionsin omistuksessa, laivasta löytyvät suomalaiset ohjeistustekstit helpottivat koti-ikävää. Etelämantereella laivat väistelee jäätä, joten jo senkin suhteen oltiin luottavaisia, että Itämeren jäissä matkannut laiva kyllä kestää Etelämantereen tyrskyt. Jälkeenpäin tosin saatiin kuulla, että juurikin meidän alus oli joutunut keskeyttämään viime reissun ja palaamaan takaisin Ushuaiaan, sillä se oli törmännyt jäävuoreen.

Ensi vaikutelma laivasta oli hyvä. Tunnelma oli korkealla katossa ja työntekijät erittäin miellyttäviä, iloisia ja mukavia. Kilisteltiin ensin kaikessa rauhassa lasilliset skumppaa, kunnes haettiin hyttiavaimet ja lähdettiin katsastamaan omaa hyttiä yhden työntekijän johdolla. Ja meidän hyttihän oli ihan Ruotsin laivalta tuttu: sisähytti neljällä sängyllä! Neljän hengen sijaan meitä tosin oli tällä kertaa vain kaksi.

Kippis!

Kippis!

Siitä se sitten alkoi, tiivis kymmenen päivän ohjelma. Ensimmäisenä päivänä ohjelmaa riitti aina ilta yhteentoista saakka. Niin että tällainen kympiltä nukkumaan menevä unikeko koki jo vaikeuksia pysyä hereillä ja kuunnella ohjeistuksia. Ensin oli tervetuliaspuhe ja työntekijöiden esittely. Hyttihenkilökunnan, teknisen henkilökunnan ja ruokapuolen henkilökunnan lisäksi laivalla oli myös työlleen tosissaan antautuneet oppaat, joita olikin melkoisen monta. Seinillä oli jokaisesta esittelyt, ja kyllä oli tyypeillä vaikuttavat ansioluettelot. Suurin osa oppaista oli englantia pääkielenä puhuvista maista, mutta kyllä mukaan mahtui myös yksi pohjoismaalainen, norjalainen työntekijä. Ravintolahenkilökuntana ja hyttisiivoojina oli paljon itäeurooppalaisia ja filippiiniläisiä työntekijöitä, jotka olivat myös todella mukavia.

Esittelyiden jälkeen suunnattiin ensimmäiselle illalliselle, joka oli pitkän kaavan mukaan todellisilla herkuilla. Kyllä taas Finsskituristia tällä reissulla hellitään. Illallinen oli suorastaan juhlallinen ja yllätyttiin suunnattomasti, että ruokailuun kuuluva viinilasi sisälsi lasin täytön säännöllisin väliajoin. Jälkiruokaa syödessä meitä tultiinkin jo hieman hopuuttamaan ja lähdettiin viinilasit kourassa sovittamaan uusia pirtsakan keltaisia parkojamme, jotka sittemmin saatiin myös ihan omaksi. Takki oli todellakin lämmin ja painoi monen monta kiloa. Laurin takin sisällä oli erillinen fleece- ja mulla toppatakki. Lisäksi saatiin risteilyn ajaksi käyttöön myös lämpimät saappaat. Tilanne oli siis meille enemmän kuin täydellinen. Meidän repuissa olevat lenkkarit jalassa ja tuulitakki päällä Etelämantereella ei kyllä varmasti olisi pärjännyt.

Ilta päättyi aktiviteettiluentoon. Etelämantereella tarjolla oli niin hiihtoa, suppailua, kiipeilyä kuin myös kanooteilla melomista. Aktiviteettien lisähinnat olivat kuitenkin niin suolaset (150 – 950 $), että päätettiin jättää ne välistä. Katseltavaa kuitenkin riittäisi ihan muutenkin. Aktiviteettien toteutumista ei myöskään voitu taata. Politiikka oli se, että jos mahdollisuus aktiviteettiin toteutuu, siitä myös maksetaan. Toisaalta jos aktiviteettia on mahdollista harrastaa useamman kuin yhden kerran, hinta on silti sama.

Siitä me sitten lähdettiin matkaan halki upeiden Ushuaian vuonojen. Ilma oli jo vilpoinen lähtiessä, mutta siitä se kylmyys sitten lisääntyi. Ja näin kolme sydäntalvea Suomesta pois olleena semmonen 10 astettakin alkaa jo olla viileä.

Tervetuloa matkaan. Nyt valloitetaan Etelämanner!

-Mirva