Länsirannikolla

Maisemaa edessä ja maisemaa takana

Maisemaa edessä ja maisemaa takana


Bussisekoilun jälkeen
päädyttiin ehjin nahoin San Diegoon, josta oltiin valmiiksi varattu jo auto. Oltiin melkosen täpinöissämme siitä, että saadaan kuitenkin toteutettua Jenkeissä länsirannikon roadtrip, vaikka pitkän aikaa jo näytti siltä, ettei se tällä reissulla ole mahdollista. Koska päätettiin lentämisen sijaan risteillä Etelä-Amerikan Chileen Jenkkien San Diegosta, saatiin oiva toinen mahdollisuus viettää Jenkeissä vielä muutama lisäpäivä.

Ajeltiin viiden päivän aikana neljässä osavaltiossa: Californiassa, Arizonassa, Nevadassa ja Utahissa. Mentiin pääosin fiiliksen mukaan, ja se jos mikä tuntuikin olevan tässä vaiheessa paras mahdollinen valinta! Päätettiin koota reissusta kohokohtalistaus, kuten tehtiin mm. Kambodzasta toissa syksynä.

Reittikartta

Reittikartta

Hollywood-kyltti

Yksi reissun ennalta päätetyistä tavoitteista oli bongata Hollywood-kyltti. Los Angeles esittäytyi meille hyvin erilaisena kuin osattiin odottaa. Kaupungin keskustan katujen reunamat olivat täynnä vieri viereen rakennettuja telttakyläslummeja, jotka jatkuivat aina pilvenpiirtäjien juurille saakka. Mitenkään loistokasta tunnelmaa ei siis kaupunki meille saanut tarjoiltua. Onneksi Hollywoodiin saavuttaessa tunnelma oli kuitenkin jo parempi. Tuntui taas hetkellisesti siltä kuin oltaisiin Aasiassa. Rakennukset ja ruokapaikat olivat hyvin aasialaistyylisiä ja suunniteltiinkin jo, että kunhan ollaan bongattu Hollywood-kyltti niin tullaan alueelle syömään.

Kun sitten vihdoin löydettiin auton kanssa oikea reitti kuuluisia kirjaimia kohti, iltapäivä oli jo kääntynyt pimeäksi illaksi. Jatkettiin matkaa pitkin hollywoodilaisia pikku kujia, joita reunustivat aasialaistyylisten rakennusten sijaan jo kunnon linnat. Katujen reunustalla kipitteli jos jonkinmoista keppostelijaa aina taaperosta avustavaan aikuisväkeen. Lapset kokoontuivat illan hämärässä yhteen aloittaakseen yöllisen matkansa, olihan nyt Halloween! Huoltoasemalle saavuttaessa meillä kävi tsäkä ja päädyttiin keskelle yhtä keppostelijaporukkaa. Niinpä meillekin annettiin ihan omat tikkarit!

Maisemat

Reissun kohokohtia olivat ehdottomasti maisemat. Ilta-auringon värjäämät jylhät vuoret, kirkkaat järvet, eri väreissä säihkyvät syksyiset puut ja upeat mutkikkaat tiet. Aurinko laski jo viiden maissa iltapäivällä, joten aloitettiin päivät aikaisin. Matkattiin jos jonkinmoisilla teillä. Aluksi pyyhittiin ihan asvalttia, sitten oltiinkin betonilaattatiellä ja välillä poikettiin Nokia mapsin opastamana hiekkateiden lisäksi myös ihan aavikolle. Melkein jäätiin hiekkaankin kerran kiinni.

Yhtenä upeimmista maisemista mieleen jäi Las Vegasiin vievän Veterans Memorial Highwaynakin tunnetun 15-tien reitti halki kanjonin pohjan. Liikenne kulkee tiellä harmittavankin kovaa, joten liikaa kanjonia ei kerkeä ihailla, vaikka sitä jonkin matkaa jatkuukin. Kanjonille pääsee matkatessa 15-tietä St Georgesta kohti Las Vegasia, jolloin kanjoniosuus tulee heti St. Georgesta poistumisen jälkeen.

Kun kerran roadtirpillä oltiin, piipahdettiin myös legendaarisella Route 66:lla. Paahdettiin menemään poukkoilevaa tietä läpi Arizonan erämaan aina Oatman-nimiseen pikkukylään saakka. Siellä meitä tervehti kasa villiintyneitä aaseja, jotka olivat niin nähtävyys turisteille kuin myös riesa paikallisille yrittäjille. 66-tie näytti näillä seuduilla erittäinkin hienolta ja ilma oli kuin morsian, siispä poikettiin erämaassa tiekuppilaan nauttimaan lounas ja terassikalja. Lisäksi myös vierailtiin paikallisella kirppiksellä, jossa oli tavaraa aina kylpyammeista, perämoottoriin ja kahvikuppeihin. Yritettiin löytää meille matkalaukku tulevaa risteilyä varten, mutta se yksi hyvä, joka löydettiin oli valtavankokoinen ja hiekan päällystämä. Jätettiin matkalaukku sitä enemmän tarvitsevalle ja jatkettiin matkaa isommalle tielle jättäen Route 66:lle hyvästit.

Luonnonpuistot ja liftarit

Vierailtiin matkalla kahdessa luonnonpuistossa, joista ensimmäisestä, Yosemitesta, oltiin kuultu jo etukäteen. Toisesta, Snow Canyonin state parkista, saatiin vihiä pyöräilijältä, jonka kanssa vaihdettiin muutama sananen Arizonan tuulisessa säässä.


Yosemiten kansallispuisto on valtava, reilun 320 000 hehtaarin alue, joka sijaitsee Pohjois-Kaliforniassa. Puistossa vierailee vuosittain vaatimattomat 3,8 miljoonaa turistia, joista suurin osa viettää aikansa Yosemite Valleyssa. Laaksossa, joka on hiirulaisenkokoinen alue koko kansallispuistosta. Yosemitessa on lumihuippuisia vuoria sekä hyvin suomalaistyyppistä mäntymetsää. Yllättäen ne teki meihin taas vaikutuksen.

Matkalla Yosemiteen kopattiin tien varresta muutamakin liftari. Ensimmäisenä autoon kömpi kokenut liftari Norris, joka halusi kertoa meille Jeesuksesta, ja lopun aikojen tulemisesta. Saatiinkin kuunnella melkoinen monologi siitä, miten väkivalta on lisääntynyt ja vain kasvaa kasvamistaan. Liekö tämä sitten totta Norrisin maailmankuvassa, todellisuudessahan väkivalta on kuitenkin vähentynyt Norrisin elinvuosien aikana ja trendi näyttää laskevalta. Päätettiin kuitenkin tässä vaiheessa olla sotkematta uskoa ja tietoa, eikä me mitään kyllä keretty muutenkaan miehen sanojen väliin sanomaan. Tilanteesta ehkä kertoo hieman myös se, että mies yritti kovasti riuhtoa itseänsä ulos autosta irroittamatta turvavyötänsä. Lauri avusti kuitenkin hienovaraisesti ja avasi turvavyön. Juttu ei kuitenkaan katkennut ennen kuin vedettiin ovi kiinni.

Miehen ura liftaajana oli alkanut siitä, kun oman auton kytkin oli hajonnut. Kun rahaa korjaamiseen ei ollut, oli liftausuran alkaminen selkeä merkki luojalta. Oli myöskin tarkoitettu, että moni kuski otti hänet kyytiinsä, vaikka ei normaalisti liftaajien luo pysähtynytkään. ”Kuitenkin minun kohdallani he totesivat, että heistä tuntui siltä, että nyt täytyy pysähtyä.” Merkki luojalta tai ei, mielenkiintoisinta miehessä kuitenkin oli se, ettei miehellä ollut tarvetta päästä liftaamalla paikasta toiseen. Meidän ajaman reitinkin mies oli liftannut jo samana päivänä kertaalleen. Tärkeintä Norrisille oli päästä jakamaan jumalan sanaa aidosta lähimmäisen rakkaudesta.

Seuraavaksi poimittiin tienposkesta matkaan kaksi nuorta saksalaista poikaa, joita muuten täällä reissussa riittää. Pojilla oli vielä puolen päivän jälkeen Halloween-maskit naamassa, joten oletettiin, että Halloween-bileet on ollu hyvät. Kun sitten tutustuttiin tarkemmin, selvisikin, että kaksikko jätti pesemettä naamansa aamulla siksi, että pääsisi helpommin jonkun kyytiin. Nooo, täytyy sanoa, että maskeilla pojat ei meidän kyytiin päässeet. Ehkä onni olikin juuri se, että ei kiinnitetty maskeihin huomiota ennen kuin oltiin jo pysäytetty auto.

Vietiin pojat aina Yosemiten laaksoon saakka, kun itse sitten jatkettiin katsomaan Tioga passia, joka olisikin tarina aivan erikseen. Tietä reunustivat upeat, kirkasvesiset järvet, erilaiset vihreät metsäalueet ja komeat vuoret. Näkymät olivat kerrassaan upeat ja tien kuntokin kiitettävä. Näkymät Tioga Passin toisella puolella olivat myös sanoinkuvaamattomat.

Mammuttipetäjät

Isot puut ovat jotenkin aina kovin kiehtovia. On mielenkiintoista, mitä kaikkea ne ovat kokeneet elämänsä aikana. Päästiin Yosemitessa ihailemaan mammuttipetäjiä, jotka voivat olla halkasijaltaan valtavia, yli 17 metrisiä. Puun juurella arvatenkin tunsi olevansa hyvin mitätön niin kooltaan kuin myös iältään.

Yksi kuuluisimmista mammuttipetäjistä on Grizzly Giant, joka on tilavuudeltaan yli kolmesataa kertaa isompi kuin iso meikäläinen mänty. Kyseisestä puusta saisi yli 2000 heittomottia halkoja, joilla lämmittelis saunaa jo jonkin aikaa. Eikä kyseessä ole edes yksi suurimmista lajinsa edustajista. Tällä kertaa ei kuitenkaan päästy ihastelemaan kyseistä puuta lähialueen remontin vuoksi, vaan päädyttiin katsomaan muita alueen mammuttipetäjiä. Yhden läpi oli jopa rakennettu aikanaan tie, melkosta.

Matkailuauto

Pienestä nelivetoautosta (ainakin Jenkkien mittapuulla) tuli meidän reissun todellinen matkailuauto. Vietettiin reissun jokainen yö auton kontissa makuupusseihin kietoutuen. Takapenkit taittamalla tila oli juuri sopivan tasainen ja kokoinen meille kahdelle. Nukuttiin yöt Walmart-supercentereiden pihoissa, jotka on muuten ilmaisia ja laillisia majoituspaikkoja automatkalaisille. Iltaisin pihaan kaartaa liuta matkailuautoja, -vaunuja, henkilöautoja ja jopa jokunen rekka. Harvinaisen hyvä paikka majoittua, kun kaikki palvelut on vieressä  ja auki parhaimmillaan jopa yön yli.

Las Vegas

Matkan kolmantena iltana valloitettiin Las Vegas. Kaupungista on mahdollisuus löytää hyvinkin edullisia majoituksia arkena. Meitä se ei tosin tällä kertaa hetkauttanut, saavuttiin nimittäin kaupunkiin viikonloppuna. Ajettiin auto parkkiin Circuscircus-kasinon lähistölle ja lähdettiin hakemaan amerikkalaista unelmaa eli äkkirikastumista ilman kovaa työtä. Aluksi oltiin reilusti voitolla, mutta tarina sai kuitenkin hyvin tyypillisen lopun. Hävittiin koko pelikassa, ja ainut mukava, lämmin paikka joka kaupungista löydettiin oli kolikkopyykki. Siispä vietettiin yö hotellihuoneen sijaan mukavassa puhtaan tuoksuisessa pesulassa.

Saipahan siinäkin vielä tuntea sen kasinolta tutun fiiliksen, kun raha katoaa viihdekoneiston rattaisiin. Vaatteista tuli kuitenkin puhtaita, joten ei mennyt ihan hukkaan tämäkään yö. Pesulassa oli myös aikaa päivittää blogia pesun hintaan sisältyvän wifin voimin. Saatiin siis tällekin tuhlaripojan ja -tytön tarinalle edes jotenkin säädyllinen loppu.

-Mirva