Drakensalmi
Matkalla etelään
Drakensalmi erottaa Etelämantereen ja Etelä-Amerikan toisistaan. Matkaa on tuhatkunta kilometriä ja välissä virtaa maailman voimakkain merivirta. Drakensalmella myös Tyynimeri ja Atlantti yhdistyvät toisiinsa ja ilmeisesti näistä seikoista johtuen salmen olosuhteet ovat otollisia isollekin aallokolle. Etelämantereen reissulle lähtijöitä varoiteltiin jo etukäteen aallokosta, ja ensimmäisenä päivänä laivan lääkäri jakoi pahoinvointilääkkeitä kaikille halukkaille. Turhaan käytiin siis itse ostamassa napit Ushuaista. Menomatkalla saatiin nauttia alueelle poikkeuksellisen rauhallisesta neljän metrin aallokosta, eikä suurempaa pahoinvointia vielä esiintynyt. Keli oli pääosin aurinkoinen, ja aikaa kulutettiin kannella lintuja bongaillen. Alue on tunnettu albatrosseistaan, jotka lepäämättä liitävät eteläisillä merialueilla ja kylmien merivirtojen ympäristössä. Suurimpien albatrossien siipien kärkiväli voi olla lähes 4 metriä. Ainakin yksi varma havainto albatrossista tuli tehtyä, mutta havainnon ajankohdasta ei ole varmuutta. Ensimmäisellä kerralla tunnistettiin lintu ihan itse albatrossiksi, mutta laivan lintuspesialisti oli eri mieltä. Toisella kerralla taas lintu ei näyttänyt yhtään albatrossilta, mutta lintuspesialisti kivenkovaan väitti sen olevan albatrossi.
Työntekijät vaikuttivat muutenkin todella omistautuneilta työlleen. Jokainen piti oman alansa luentoja, ja erityisen innokas oli laivan nisäkästutkija Marla. Yhdellä kumiveneajelulla meidän kuskina ollut Marla alkoi yhtäkkiä huutaa ja hihkua ja osoitti taakse. Oltiin varmoja, että siellä on vähintäänkin miekkavalas ilmaan hypänneenä tai jotain muuta äärimmäisen jännittävää. Tuolla tuolla! Katsokaa katsokaa! Ei nähty muuta kuin valkoinen lokinkokoinen lintu ja muuten pelkkää merta ja jäätä. Tässä vaiheessa Marla huuteli jo havainnostaan radiopuhelimeen ja kutsui muita veneryhmiä tähystämään alueelle. Kyseessä oli snow petrel eli suomeksi niinkin hienosti nimetty lintu kuin lumimyrskyliitäjä. Ehkä oltaisiin osattu olla enemmän innoissaan, jos oltaisiin tiedetty linnun noin vakuuttava nimi. Samalla antaumuksella työntekijät painoivat hommia aamusta iltaan. Ainakaan suomalainen työnaikalainsäädäntö ei moista työtahtia suvaitsisi, mutta ei se näyttänyt porukkaa häiritsevän.
Myös muut matkustajat tuntuivat olevan asialleen omistautuneita. Meidän tavoin moni muukin oli hakemassa seitsemättä mannerta, joten jonkinlaista matkailukokemusta löytyi yhdeltä jos toiselta. Parin kolmen vuoden reissaajia oli jonkin verran ja jotkut olivat olleet yhtäjaksoisesti reissussa yli viisi vuotta. Yksi yli viisi vuotta matkaillut britti oli reissussa hyvällä asenteella. Hän oli esimerkiksi hakenut Amatsonille töihin tutkimuslaitokselle, joka ilmoituksen mukaan haki fluenttia portugalia puhuvaa biologia. Mies oli hakenut paikkaa, vaikka ei puhunut sanaakaan portugalia eikä tiennyt biologiasta peruskoulun oppimäärää enempää. Hakemalla paikka oli irronnut ja nyt taipui jo portugalikin ihan kelvollisesti. Tästä tyylistä olisi itselläkin opittavaa.
Drakensalmen ylityksen aikana oli myös aikaa keskittyä saunomaan. Itse asiassa ei tullut käytyä koko reissun aikana oman hytin suihkussa, koska sauna oli kuumana aamusta iltaan. Saunan ikkunasta sai ihailla lumisia vuoria ja jäälauttoja. Mikäs siellä oli lauteilla istuessa, vaikkei löylyvesi meinannut merenkäynnin takia kiulussa kestääkään. Paluumatkalla tuli puheeksi saunominen ja yksi työntekijöistä suorastaan riemastui: ”So you are the sauna couple!” Meidän ahkeran saunomisen oli siis pannut merkille joku muukin.
Keskustelua saunomisesta
Paluumatkalla aallokko alkoi kasvamaan yöllä, joten aamulla herättiin merenkäynnin ollessa jo melko reipasta. Pimeässä hytissä oli mielenkiintoista matkata vessaan ja takaisin. Laivan asennosta riippuen kävely oli joko huomattavan hidasta tai sitten se meinasi kuin itsestään muuttua juoksuksi. Aamupalan jälkeen oli molempien syytä ottaa matkapahoinvointinappeja. Aallokko oli noin kuusi metristä, joka ei sekään ole poikkeuksellisen rajua tälle merialueelle. Suhteellisen pienellä laivalla tuollainen kuuden metrin aallokko tuntui jo kuitenkin aika reippaalta keliltä. Lounaalla sai istua ihan rauhassa, kun kaksi kolmasosaa matkustajista vietti aikaansa hyteissään. Tai olisi voinut istua rauhassa, jollei Mirvalta olisi lähtenyt tuolikin alta. Tuolit olivat kuitenkin onneksi ketjulla kiinni lattiassa, joten kovin kauas ne eivät laivan keinuessa siirtyneet. Laivan pääkokki oli aikaisemmin työskennellyt yksityisjahdilla, jossa hän oli kuulemma kovalla työllä ja tuskalla saanut illallisen loihdittua rajusta merenkäynnistä huolimatta. Muutaman kymmenen hengen seurueesta syömään oli kyennyt hänen lisäksi vain kaksi muuta. Tuon kokemuksen jälkeen ei kuulemma hirveästi harmittanut, vaikka yli puolet porukasta jättääkin kokkailut kokematta.
Paluumatkalla oli vielä muutamia presentaatioita ja käytiin huutokauppaa. Hyväntekeväisyyshuutokaupan huudot lähtivät hieman lapasesta, kun eräskin brittiheppu innostui huutamaan Etelämantereen niemimaan kartan itselleen 1300 dollarilla. Toki summa kokonaisuudessaan siirtyi arktisten alueiden tutkimystyöhön. Meidän osallistuminen huutokauppaan jäi pelkkien korotushuutojen muotoon ja hetkittäiseen pelkoon siitä, että mitä jos kukaan ei huudakaan lisää. Tuleeko sitä ostetuksi puoli litraa jäätiköstä sulatettua vettä parilla sadalla vai kenties hikinen vanha lippis kuudella kympillä? Onneksi innokkaita huutajia oli sen verran, ettei tarvinnut omia huutoja lunastaa.
Etelämantereen matka on suhteellisen arvokas reissu ja tämä näkyi osaltaan myös matkustajissa. Valtaosa oli hyvätuloisissa ammateissa ja korkeasti koulutettuja. Valitettavasti loogista ajattelua tai järjen käyttöä koulutus ei näytä kaikkien osalta parantaneen. Paluumatkalla käytiin nimittäin läpi matkan aikana kysyttyjä kysymyksiä ja tässä on reissun parhaita paloja:
- Mitä jäävuorelle tapahtuu, kun se sulaa?
- Kuinka korkealla merenpinnasta nyt ollaan? (kysymys esitetty laivalta mantereelle ajavassa kumiveneessä)
- Onko saari kokonaan veden ympäröimä?
- Nukkuuko myös henkilökunta laivalla?
- Lasketaanko ankkuri meren pohjaan asti?
- Ylettääkö saari meren pohjaan asti?
- Onko olemassa naaraspuolisia kaskelotteja (englanniksi sperm whale)?
- Tuottaako laiva itse oman sähkönsä?
- Onko tämä sama kuu kuin se, jonka näemme Teksasissa?
- Nähdäänkö tällä reissulla jääkarhuja?
-Lauri
Kymmenen vuorokautta Drakensalmella tälläkin purkilla