Sao Paulossa parteissa

Koko kolmikko

Koko kolmikko

Jälleen kerran kontaktit pelittivät, vaikka muisti meinasikin pettää. Natalia, yksi Berliinin tutuista, asuu Sao Paulossa ja tämä asia tuli ilmi meidän ollessa Manauksessa. Kiitos tästä kuuluu Amylle, jonka luona vierailimme noin vuotta aikaisemmin Perthissä. Ei oltu vielä tehty sen tarkempia jatkosuunnitelmia, joten otettiin suunnaksi Sao Paulo. Matkalla käytiin tutustumassa parin päivän ajan Paratyn turistikylään, josta jatkoimme bussilla Sao Pauloon. Saman päivän kaikki yhteydet oli tosin myyty loppuun, joten meidän piti matkata muutamalla vaihdolla vähän erikoisempaa reittiä. Päädyttiin viimein Sao Pauloon aamuyöstä.

Nataliaa ei aamuöinen saapumisaika haitannut, vaan siellä hän oli meitä vastassa kaverinsa Neton kanssa. Hypättiin kyytiin ja lähdettiin kohti Mogi das Cruzia, jossa molemmat asustavat. Mogi on noin 40 kilometriä Sao Paulosta sivussa oleva puolen miljoonan asukkaan kaupunki. Edellisen päivän bussikikkailun aikana meitä huolestutti yksi asia, nimittäin sambakarnevaalien preparteista myöhästyminen. Onneksi ei myöhästytty, ja ehdittiin vielä nukkua melkein kokonainen yö ennen juhlien alkua.

Illan hämyssä

Illan hämyssä

Karnevaaleissa on tunnelmaa, ja niiden vietto alkaakin jo hyvissä ajoin ennen varsinaisia karnevaaleja. Rion lisäksi muun muassa Sao Paulossa järjestetään Blocoja eli avoimia katufestareita. Katu suljetaan ja kadun pätkälle ajetaan musavehkeitä pullollaan oleva rekka. Sitten alkaakin armoton sambaaminen, ja juhlien jälkeen siirrytään jossain muualla kaupungissa käynnissä oleviin tai tuota pikaa alkaviin seuraaviin bileisiin. Karnevaalien juhlijoita ei näytä työhuolet painavan. Yksi meidän tapaamamme nainen valitteli, että Brasiliassa on mahdotonta rakennuttaa taloa marras-huhtikuun välillä. Työntekijöitä ei vain löydy. Ensin on joulu, sitten kuukausi pari karnevaaleja ja kohta onkin jo pääsiäinen.

Musarekka

Musarekka

Blocoja on monenlaisia ja eri teemoilla. Erityisesti Mirvaa ilahdutti ensimmäiset bileet, joissa bändi veti Beatlesiä sambasovituksella. Juhlat oli keskellä päivää keskellä katua, joten lämpöä riitti. Virvoituksesta Blocoissa vastaa monet juomakärrien työntäjät ja kylmälaukkujen kantajat, jotka kauppaavat kylmää kaljaa kohtuullista korvausta vastaan. Brasilialaiset muuten tykkäävät juoda kaljansa erittäin kylmänä. Osassa tölkeistä on ihan omat lämpömittarinsa. Kun logo on sininen, kalja kelpaa juotavaksi. Paikallisiin tapoihin kuuluu puristaa kaljatölkkiin myös limeä ja ripotella tölkin reunukselle suolaa. Ja tähän kelpaa mikä tahansa keskari, ei tarvi olla meksikolaista pullokaljaa.

Dinoraiders!

Dinoraiders!

Taas kerran tuli selväksi se, että paikallisoppaan kanssa matkailusta saa paljon enemmän irti. Eipä olisi näihinkään bileisiin osattu tulla, eikä varsinkaan oltaisi oltu liikenteessä niin isolla porukalla. Lisää Natalian kavereita tuli paikalle ja kohta meitä oli pitkälle toista kymmentä seurueessa. Sambaaminen on niin aikaa vievää puuhaa, että oltiin takaisin Mogissa vasta aamulla.

Seuraavana päivänä otettiinkin vähän rennommin ja vietettiin päivää Neton uima-altaalla grillailun merkeissä. Brasilialaiseen tyyliin lihaan ei lisätty muuta kuin suolaa, mutta niin hyviä grillipihvejä on tuskin koskaan aiemmin tullut syötyä. Varsinkin ensimmäiset pihvit oli grillattu juuri sopivalle kypsyydelle ja liioitellulta vaikuttanut suolaus osuikin aivan nappiin. Tuskin on parempaa komboa toipua sambaamisesta kuin grilliruoka, pari kylmää kaljaa ja uima-allas.

Grilliruokaa

Grilliruokaa

Maanantainen työpäivä teki selväksi sen, minkä takia ne hommat ei Brasiliassa tähän aikaan vuodesta valmistu. Molemmat meidän paikallisoppaista skippasivat duunit ja lähdettiin rannalle. Näin se homma käy! Paikallisoppaiden opastuksessa löydettiin helposti alueen parhaat biitsit. Päädyttiin suojelualueeksi luokitellulle saarelle, johon pääsee vain rajallinen määrä ihmisiä kerrallaan. Päivä sai koomisen päätöksen, kun toinen meidän ”palaverissa” maanantaitaan viettävä kaveri onnistui polttamaan itsensä auringossa nukkuessaan. Siinä on tiistaina hyvä kertoa töissä, miten onnistui palamaan kiireisen ja palaverien täyteisen työpäivän aikana.

Ja jos ei tässä olisi ollut vielä juhlaa kerrakseen, niin juhlittiin illalla vielä Natalian isän syntymäpäiviä koko perheen kanssa. Suomalainen Paljon onnea vaan -laulu, joka muuten meni ainakin melkein nuotilleen, oli ehdoton juhlahitti. Vähän aikaisessa meidän piti lähteä juhlista, mutta saatiin bussiasemalle sankat saattojoukot. Jälleen kerran nautittiin suunnattomasti vieraanvaraisuudesta ja jatkettiin matkaa kohti Rioa kiitollisena uusista kokemuksista ja hienosta ajasta Sao Paulossa.

-Lauri