Kissanainen

Kuka keittiössä vaanii?

Kuka keittiössä vaanii?

Saatiin Paratyn saarihyppelyllä kutsu orgaaniselle farmille Rion lähiseudulle. Jenkkipariskunta oli muuttanut vajaa 20 vuotta sitten Rioon, josta matka oli vienyt sitten myöhemmin kohti maaseutua. Innostuttiin tottakai ideasta. Ollaankin sanottu kaikille meidät luokseen kutsuville, että kannattaa olla varovainen. Me nimittäin tullaan, jos meidät kutsutaan! Siispä Sao Paolon prepartien jälkeen suunnattiin farmille. Matka kävi Rion kautta, jonne saavuttiin aikaisin aamulla. Siitä sitten paria bussia alle ja aamupäivällä kolkuteltiin farmin ovea. Valitettavasti pariskunnan mies Joe ei päässyt paikalle enää meitä morjenstamaan, mutta meidät otti iloisena vastaan Alicia, kissanainen.

Jaa, että miksi kissanainen?

Ensimmäisenä meille esiteltiin talo, jonka pariskunta oli itse suunnitellut ja rakennuttanut. Talossa oli tietynlaista siirtomaameininkiä. Se oli valtavankokoinen ja kerrassaan hienosti sisustettu. Talon sydän oli keittiö, jonka keskellä oli valtava pöytä. Tämähän ei niinkään vielä ole minkäänlainen yllätys, mutta että pöydällä ja huoneen reunustoilla olevilla pöydillä oli vähintään toista kymmentä kissaa. Kyllä siinä riitti meikäläisillä ihmeteltävää. Kissoja oli siellä ja kissoja oli täällä, myös melkein kaikissa muissakin huoneissa.

Juteltiin ensin pitkät tovit Alician kanssa. Samalla kissa kiehnäsi vasten naisen olkapäätä. Harmittaa, ettei tullut otettua tilanteesta kuvaa. Ajattelin, että näitä nyt varmasti tulee, mutta ei tullut. Kissat nimittäin elävät melko omaa elämäänsä talossa ja sen ympäristössä. Yhtä kissaa lukuun ottamatta kaikki on pelastettu kadulta.

Talossa on kuitenkin muitakin, nimittäin koiria. Niitäkin oli sen verran, että piti ihan alkaa laskemaan. Ilmeisesti omia koiria pariskunnalla on neljä tai viisi, mutta ruoka-aikaan koirien määrä lähes tuplaantuu.

Yksi paikka talossa kuitenkin oli, minne kissat tai koirat eivät olleet tervetulleita. Se oli meidän huoneisto. Saatiin ihan oma makuuhuone kunnon pesuhuoneella. Kyllä siellä kelpasi viettää yö.

Päivä farmilla hurahti hetkessä ja yöunet olivatkin sitten parhaimmat aikoihin. Raikas ilma on melkonen unen parantaja. Päivällä käytiin katselemassa tiluksiakin ja syötiin marjoja ja hedelmiä suoraan puista. Illalliseksi olikin sitten myös erinomaiset pöperöt ja naapurin leipoma suklaakakku.

Niin se vaan sitten tuli, aika taas jatkaa matkaa. Maaseudun rauha olisi kyllä houkutellut pidemmäksikin aikaa, mutta nyt oli mentävä kohti Rioa. Siellä kun karnevaalit olivat alkamaisillaan ihan näillä näppäimillä, eikä prepartytkaan mitkään huonot ollu, ainakaan Sao Paolossa!

Matkaan taas lähden nyt!

-Mirva