Rion karnevaaleissa

Sambadromossa
Turisti-info toisensa jälkeen oli sitä mieltä, ettei Rion karnevaaleilla nähdä kulkuetta ensimmäisenä päivänä. Me ei kuitenkaan luovutettu. OItiin ajatuksissamme ostettu lentoliput Riosta Saksan kautta Afrikkaan karnevaalin pääviikonlopulle, minkä vuoksi saatiin heittää hyvästit ajatukselle nähdä sambakilvan voittajat “valkoisella matolla”. Vaan kyllä vaan löydettiin paikka, joka möi lippuja myös ensimmäisen päivän kulkueeseen.

Panostettu on
Tyypilliseen finsskituristin tapaan ei tietenkään ostettu lippuja heti, vaan lähdettiin käymään itse tapahtumapaikalla, Sambadromella katsomassa, jospa liput vaikka saisi hieman halvemmalla. Lipunmyynti oli kuitenkin kiinni ja jäätiin ilman biljettejä. Ei kuitenkaan huolestuttu. Kaduilla riitti sen verran myyjiä, että kyllä heidän lipuista meillekin riittäis, jos ei lipunmyynnistä itse tapahtumapäivän aamulla lippuja saataisikaan.
Perjantai iltana kello kahdeksan maissa me istuttiinkin sitten Sambadromen katsomossa. Tapahtumajärjestelyt olivat vielä tuolloin kesken, mutta päätettiin kuitenkin jäädä seuraamaan niitä. Kenelläkään kun ei tuntunut olevan aavistusta siitä, mihin aikaan tapahtuman oli määrä alkaa.
Valkoisella matolla
Sambadrome on karnevaalien päätapahtumapaikka. Se muodostuu katsomoista, joiden keskelle on rakennettu valkoinen tie. Karnevaalikulkueet kävelevät noin kilometrin matkan tietä pitkin Sambadromen päästä toiseen, ja keskellä olevat tuomarit antavat kullekin sambakoulun kulkueelle pisteet. Näiden pisteiden perusteella valitaan sitten loppuen lopuksi voittajat ja häviäjät. Kilpailu on kovaa. Jo pelkästään sade voi pilata esityksen. Vieressämme istuneen samba-asiantuntijan mukaan näin tapahtui viime vuonna, kun kärkikaartikoulun kulkue ajoittui rankkasateeseen. Esitys epäonnistui ja koulu tipahti takaisin divariin.

Sambadromella
Ensimmäisen illan tapahtumassa kouluja oli seitsemän. Aikaa kunkin kulkueen siirtymiselle tien päästä toiseen päähän meni vajaa tunti. Kun tapahtuma iltayhdeksän aikaan alkoi, viimeinen koulu lopetti kulkueensa viiden maissa aamuyöstä. Kulkueiden välillä ei ollut suurta breikkiä, mutta kyllä hetken aikaa sai aina odotella, että kulkue saavuttaa meidät.
Kulkueet muodostuvat esitanssijoista ja monien kymmenien ellei satojen tanssijoiden ryhmistä ja ryhmittymistä. Jokaisen koulun kulkue on niin pitkä, että oletin ensimmäisen kulkueen kohdalla nähneeni jo kolme kulkuetta. Pukuihin ja muuhun kalustoon on panostettu. Jokaisen kulkueen taustalla on tarina, jonka kertomisen pääroolissa ovat yksittäiset tanssijat ja tanssiryhmät.

Telineillä
Meille kerrottiin jo etukäteen, että ensimmäisen illan kulkueet eivät ole pääkulkueiden veroisia. Siksi liputkin ovat edullisempia. Vaan kyllä karnevaali ylitti meidän kaikki odotukset. Ja mikä ihmeellisintä, se sai meidät tuntemaan, että meidän on palattava tänne vielä! Puvut kaikessa loistokkuudessaan olivat upeata katseltavaa, kuten myös tanssijat ja heidän intonhimonsa sambaa kohtaan. Tuhannet rumpalit ja muut soittajat saivat aikaan mielettömän tunnelman. Yleisö tanssi ja kannusti ja tanssijat antoivat parastaan. Ja sitten ne kulkuneuvot! Ensimmäisten kohdalla pidätin hengitystä. Laitteet olivat kerrassaan valtavia ja viimeisen päälle tehty. Niihin rakennetut valtavat eläimet ja ihmiset aukoivat suutaan ja silmiään ja heiluttivat päitään. Apuva, pysyykö tuo hökkeli pystyssä laisinkaan?Parhaimmillaan kulkuneuvon päällä kun tanssi satoja ihmisiä. Koko kulkuneuvokin oli jo niin raskaskulkuinen, että apuna käytettiin ihmisvoimaa: työntäjiä. Laitteiden edessä oli aina tyyppi, joka ilmoitti kuskille, koska ja kuinka paljon sai ottaa eteenpäin. Laitteet kun liikkuivat hyvin pieniä matkoja kerrallaan.











Meillä oli vieressä hyvinkin asian tuntevaa seuraa. Oltiin erittäin kiinnostuneita kulkueen köyhimmältä kaupunginalueelta tulevasta koulusta. Mihin heillä on varaa? Miten heidän panostuksensa eroaa muista kouluista? Mutta hei, kulkueeseen oli panostettu vähintään yhtä paljon kuin muillakin, ja heidän kulkuneuvot yhdistettyinä pukuihin olivat ihan meikäläisen suosikkeja.

Estradilla
On oikeastaan mahdotonta pukea tapahtumaa sanoiksi. Sen voisi oikestaan kuvata niin, että jokaisen täytyy kokea karnevaalit kerran elämässään. Sillä ei ole mitään väliä, kiinnostaako samba vai ei. Karnevaalien jälkeen se luultavasti alkaa kiinnostamaan, ja vaikka ei alkaisikaan, niin jo pelkästään kaupungin tunnelma karnevaalien aikaan on vertaansa vailla. Ihmiset ovat iloisia ja nauttivat hyvästä säästä ja musiikista. Ja kyllähän sambaamassa näkyy jos jonkinlaista porukkaa. On hienoa, että brasiliassa ei arkailla vartalon kanssa. Tanssimassa on niin tukevaa kuin myös laihaa. Persus taitaa olla täällä se juttu, ja siihen panostetaan.











Kyllähän mäki Saksan Octoberfesteille menin ja kiskaisin toista litraa bisseä naamariin, vaikken kyseisestä juomasta tykkääkään tai sitä normaalisti juo. Niin se vaan vei tunnelma meikäläisen mukanaan. Täytyyhän sitä jotain olla, mitä heilutella ja kaataa kurkkuun, kun yhdessä lauletaan livebändin vetämänä. Mutta ei tuo Octoberfest yllä lähellekään Rion karnevaaleja. Kyllähän siitä kertoo jo se, että ympäri maailman ihmiset kokoontuvat katsomaan Rion sambakoulujen mittelöä. Siis hetkinen, kyllä, ihmiset tulevat katsomaan pelkästään Rion alueen, ja vielä sambakoulujen, kilpailua. Kilpailussa ei siis ole mukana koko maailman sambakouluja. Toisaalta samaa voisi sanoa saksalaisista Octoberfesteistä: ihmiset ympäri maailman tulevat juomaan tapahtumaan saksalaista kaljaa. Mutta hei, panostus on kuitenkin pikkusen eri tasolla. Ja edelleenkin kyseessä on samba eli todella marginaalilaji.









Päivittäin kadut täyttyvät miljoonista ihmisistä ja itse Sambadromellakin porukkaa riittää. Täytyykin sanoa, että näin tuottajana olisi mielenkiintoista katsoa sivusta, miten kyseinen kokonaisuus tässä maassa järjestetään. Ja nimenomaan sivusta, sillä varsinkin aikataulujen, budjetin ja työntekijöiden suhteen touhu saattaa olla hyvinkin erilaista kuin esimerkiksi meikäläisten Ruisrockissa. Vaikka kyllä kai sitä tulis haaste otettua vastaan, jos semmosta tarjottais.

Karnevaalien värilostoa
Me toivomme, että postauksen kuvista saa näkemyksen siitä, minkälaista sambadromella on. Parhaimpien koulujen kulkueissa meininki on varmasti potenssiin monen monta. Kamerat joutu kuvailussa koville. Meidän objektiivien valoteho kun ei meinannut iltahämärässä riittää. Mutta viis siitä, me oltiin Rion karnevaaleilla!
-Mirva
Tervetuloa seuraamaan Helsingin sambakarnevaaleja kesäkuun toisena lauantaina! 😉
Ehdottomasti tullaan, jos vaan ollaan silloin Suomessa 😊