Varas taskuilla

Hiekkajesse

Hiekkajesse

Viimeinen vuorokausi Riossa lähti vauhdilla käyntiin. Heti aamusta suunnattiin hiekkarantoja pitkin kohti Sambadromoa hankkimaan lippuja illan esitykseen. Päivän pääteemana oli myös blokoissa pyöriminen, joten päätettiin jättää arvotavarat, maksukortit ja muu vastaava omaisuus kämpille. Sambalippujen hinnasta meillä ei kuitenkaan ollut varmaa käsitystä, joten otettiin reilusti käteistä mukaan. Itse asiassa jätettiin kämpille vain lentokenttäbussiin ja muutamaan vissypulloon riittävät rahat.

Sambaliput saatiin hankittua yllättävän halvalla ja suunnattiin rannalle valmistautumaan seuraaviin blokoihin piknikin merkeissä. Syötiin, juotiin ja naurettiin. Laskettiin laskeutuvia lentokoneita ja tuettiin virvokemyyjien bisnestä ostamalla lisää kylmiä juomia. Hyvin syödyn piknikin jälkeen lähdettiin kiipeämään kapeita kujia pitkin kohti ensimmäisiä blokoja, joissa jouduttiin heti keskelle pahinta kaaosta. Portaat nousivat kadulle, josta oli juuri mennyt ohi sambarekka. Sitä seurasi yhtenäinen ihmismassa, eikä meillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin liikkua virran mukana järjettömässä tungoksessa.

Pahimmassa ryysiksessä paikalle saapui myös pahamaineinen riolainen kombo: vikkeläsorminen poitsu ja pulska sambaava mamma. Vikkeläsorminen poika ei ollut tällä kertaa tarpeeksi näppärä, mutta lähellä oli setelinipun lähteminen poitsun matkaan. Pysäyttäjänä toiminut mamma sen sijaan oli tehtäväänsä nähdenkin ylimitoitettu. Valmiiksikin ruuhkaisessa paikassa mamma nimittäin blokkasi meidän etenemisen, jolloin poitsu lähti tunkemaan ohi. Ohi tunkiessaan poika peitti kädellään näkyvyyden alaspäin, ja samalla toinen käsi jo kopeloi rintataskujen sisältöä. Setelitukko oli jo puoliksi ulkona taskusta, kun sattumalta huomasin tilanteen. Setelit sain sullottua takaisin taskuun, mutta ei siinä tungoksessa mihinkään etenemään päässyt. Koputtelin poitsua olkapäähän, mutta tämä oli kuin mitään ei olisikaan tapahtunut.

Kun vihdoin päästiin tungoksesta pois, laskettiin omaisuus, ja kaikki oli onneksi tallessa. Suurin osa rahoista oli jemmassa rahavyössä, mutta kyllä käyttökassankin häviäminen olisi harmittanut. Taskuvarkaudet ovat Riossa erittäin yleisiä ja monessa paikassa ohjeistetaan ottamaan vain sellaista tavaraa mukaan, jonka häviäminen ei harmita. Lähes kaikilta tapaamiltamme paikallisilta on ainakin kertaalleen viety laukut, rahapussit ja puhelimet. Sen verran ammattitaitoisia nämä kaverit ovat, että taskussa olleet ohjelmavihkoset ja kartat eivät kelvanneet. Taskut oli kuitenkin avattu, joten joku oli ehtinyt tarkistaa sisällön. Ainut mukana oleva oikea arvotavara oli kamera, josta Mirva piti tungoksessa tiukasti kiinni. Kun päästiin tästä episodista ohi, pysyteltiin muissa blokoissa vähemmän ruuhkaisilla alueilla. Niissä on muutenkin miellyttävämpää, kun mahtuu rauhassa kävelemään tai vaikka ihan sambaamaan.

Ennen Sambadromolle siirtymistä juhlittiin siis useammat katufestarit alta pois ja vietettiin muutenkin reipasta elämää Riossa. Sen verran oli käteistä mukana, ettei kulutusta tarvinnut miettiä. Tai siltä se ainakin vielä päivällä tuntui. Noin kymmenen tuntia kaupungilla ja kahdeksan tuntia itse karnevaaliareenalla vietettyä huoletenta juhlaa oli kuitenkin syönyt kuin varkain käteisvarannot lähes kokonaan. Olin aamun tunteina ottamassa rahavyön loppumattomasta kassasta uutta setelinivaskaa, mutta vyössä tulikin pohja vastaan. Onneksi tämä tapahtui vasta viimeisen karnevaalikulkueen jälkeen. Aamuyön viimeinen hampurilaisateria piti jättää väliin.

Lähdettiin matkaamaan kohti toisella puolella kaupunkia olevaa hotellia, mutta käteiskassa ei riittänyt enää edes paluumatkaan. Tässä vaiheessa mietittiin vajaan vuorokauden juhlimista kaupungin sykkeessä. Muutaman kerran meitä oltiin yliveloitettu, joko tahallaan tai vahingossa. Ei jaksettu moiseen seikkaan sen kummemmin sambaamisen lomassa kiinnittää huomiota, mutta nyt noiden asioiden korjaamisella oltaisiin päästy takaisin hotellille.

Pelkkä laskutaidottumuus johtaa monta kertaa vääriin vaihtorahoihin ja yleensä yhtä usein niin yli- kuin alimitoitettuihin. Päässälasku ei kuulu näissä piireissä yleensä vahvuuksiin. Kalja maksaa neljä realia kappale, ja niitä on tiskillä kaksi. Tässä vaiheessa myyjä lähtee pyörimään ympäri kauppaa etsien taskulaskinta. Kun laskin on löytynyt, siihen naputellaan neljä plus neljä. Kyllä, hintaa tulee kahdeksan realia. Kympin kouraan saatuaan myyjätär ihmettelee hetkisen asiaa ja naputtelee sitten laskukoneeseen kymmenen miinus kahdeksan. Ja näin saadaan vaihtorahat oikein. Jos tälläisessa yhtälössä ei ole laskinta käytössä, voi vaihtoraha olla mitä vain.

Kovaa menoa Sambadromella

Kovaa menoa Sambadromella

Joka tapauksessa nyt rahaa ei ollut tarpeeksi. Metroon vielä päästiin päivällä ostetulla metrokortilla, mutta metron jälkeiseen bussimatkaan piti hoitaa rahat matkalla. Ensimmäinen erä koottiin metroaseman edustan jalkaritilän välistä, mutta sieltä löytyi vain yhteen matkaan tarvittavat rahat. Loput pummattiin portugalin alkeita soveltaen metron vierustovereilta, jotka hyvillä mielillä antoivat meille vähän ylimääräistäkin. Siinä sitä oltiin. Kun Riossa varoitellaan taskuvarkaista ynnä muista, niin siellä sitä oltiin aamun tunteina itse pummaamassa rahaa paikallisilta.

Päivällä vielä pätäkkää

Päivällä vielä pätäkkää

Päästiin bussiin, jonka reitti vei suoraan meidän kotifavelan portille. Favelat on Rion kuuluisia lähiöitä, joihin järjestetään myös aseistettujen vartioiden turvaamia turistiretkiä. Meille sen sijaan viime hetken majoitusvaraajina karnevaaliaikaan ei löytynyt järkihintaista majoitusta muualta kuin favelasta. Säästettiin siis samalla sekä majoitus- että aktiviteettikuluissa. Favelakierrosta tuli nähtyä yllinkyllin, kun vain lähti hotellista pihalle.

Bussin reitti tosiaan vei suoraan sinne portille, mutta epähuomiossa jäätiin itse pois kyydistä jossain ihan muualla. Huomattiin asia samalla, kun bussin perävalot jo etääntyivät. Jouduttiin siis taivaltamaan kohti kämppää vähän pidempi matka. Eipähän ainakaan tarvinnut sitä pelätä, että joku tulisi ja ryöstäisi rahat. Itse asiassa kävely kämpille ei ollutkaan yhtään hullumpi. Aurinko alkoi jo kajastaa horisontissa ja kaduilla oli suhteellisen rauhallista. Favelan portin poliisimiehityskin oli puolitettu. Kiivettiin ylös jyrkkää rinnettä kämpille, josta avautuu hieno maisema merelle. Hotellin katolla ihailtiin Atlantin aaltojen takaa nousevaa aurinkoa. Riossa on siitä hauska ilmiö, että köyhimmillä asuinalueilla on monesti parhaat maisemat. Ei ollut valittamista meidänkään maisemissa. Auringonnousun jälkeen ehdittiin vielä nukkumaankin melkein kaksi tuntia, ennen kuin bussi lähtisi kohti kenttää.

Rion sambat menee kyllä ehdottomaksi ykköseksi niistä maailmanluokan kemuista, joissa tähän mennessä on käyty. Tänne tullaan ehdottomasti uudestaan ja paremmalla ajalla! Nyt harmitti lähteä pois, kun todelliset karnevaalit olivat vasta alkamassa. Lentolippuja Boliviassa hankkiessa ei nimittäin tullut mieleenkään tarkistaa karnevaaliohjelmaa. Eikä harmitukseen yhtään auttanut se, että Condorin kone oli hajonnut ja saatiin tilalle Hiflyn karvalakkimalli ilman minkäänlaisia viihdykkeitä. Videot siellä taisi olla, mutta yhtään vhs-kasettia ei Condorin lentoemännillä ollut matkassa. Ensimmäinen kuulutus tuli englanniksi ja siinä kerrottiin koneen täyttävän eurooppalaiset turvallisuusmääräykset. Sitä seurasi kuulutus saksaksi, jossa kerrottiin koneen käyneen huollossa Stuttgartissa. Ei tosin kerrottu, oliko se ennen vai jälkeen Saksojen yhdistymisen. Turvallista lentoa Atlantin yli!

-Lauri