Puhetta pitämässä

Afrikan reissu aloitettiin heti Dar es Salaamin lentokentältä alkaen arvovaltaisessa seurassa. Meitä oli noutamassa yliopistolta kuskin hommiin hätyytetty David, joka työskentelee yliopistolla matematiikan professorina. Kyseistä herraa ei oltu ikinä ennen tavattu, mutta David oli kuitenkin käynyt pelaamassa mölkkyä Laurin porukoiden mökillä. Davidin oli hätyyttänyt kuskiksi toinen proffa, Isambi, joka ei kiireiltään ehtinyt meitä hakemaan. Isambi taas oli meille molemmille jo ennestään tuttu Suomesta. Hän vietti kuusi vuotta Lappeenrannan yliopistolla opiskellen itsensä ensin maisteriksi ja sitten tohtoriksi. Opintojen ja tutkimuksen ohella Isambi tutustui suomalaiseen kulttuuriin esimerkiksi hiihdon ja mölkynpeluun merkeissä Laurin vanhempien opastuksella.

Vastineeksi saatiinkin meille kattava opastus afrikkalaiseen kulttuuriin. Kun vieraanvaraisuutta on kehuttu milloin missäkin maanosassa, niin otetaan tällä kertaa käsittelyyn tansanialainen äärimmäisyyteen menevä vieraiden kunnioitus ja loistava kohtelu. Isambi järjesti meille kyydit, majoituksen hienossa talossaan sekä täyden päiväohjelman Dar es Salaamissa oloajalle. Oltiin suunniteltu vierailun pituudeksi kahta päivää, mutta päädyttiin viettämään Isambin ja hänen vaimonsa Jestinan sekä muiden talossa asuvien sukulaisten kanssa melkein viikko.

Kolmantena päivänä David haki meidät yliopistolle ja etsittiin salia, jossa Isambilla oli luento kesken. Löydettiin oikea paikka ja jäätiin odottelemaan luennon loppua, jolloin saatiinkin kutsu noin viisisataapäisen yleisön eteen esittelemään itsemme ja kertomaan, miksi olemme nyt täällä. Pieniä kulttuurisia eroavaisuuksia oli ilmassa, kun yritettiin selittää irtisanoutumisen syyksi mahdollisuutta toteuttaa pitkä reissu ympäri maailmaa. Samalla kerrottiin yleisölle hieman Suomesta, ja Mirva kierteli salissa keräämässä kysymyksiä yleisöltä. Ensimmäistä kertaa tuli pidettyä puhetta näin isolle porukalle, mutta ilmeisen hyvin se meni. Muutama opiskelija tuli nimittäin heti meidän lopetettua kysymään Isambilta, miksei hän kutsunut meitä puhumaan jo heti tunnin alusta.

Ehkä tansanialaiseen kulttuuriin ei kuulu esimerkiksi hyvästä työsuhteesta irtisanoutuminen matkustamisen vuoksi, mutta ei se vaikuta kuuluvan missään muuallakaan. Melkein joka maassa meille on sanottu, että täällä samanlainen irtiotto ei ole mahdollista. Tätä kuultiin erityisesti Jenkeissä, vaikka pitkällä reissulla olevia amerikkalaisia on nähty ainakin toistakymmentä. Japanin työkeskeisessä kulttuurissa ei varsinkaan voi laittaa työuraa tauolle moisen haihattelun takia, mutta silti maailmalla riittää nuoria japanilaisia pitkillä reissuillaan. Mietityttää vaan, että kuinkahan montaa suhteellisen helpostikin toteutettavaa asiaa itse pitää mahdottomuutena. Ihan vaan siitä syystä, kun sellasta ei nyt vain täällä voi tehdä.

Myös Dar es Salaam on tunnettu ainakin ajallisesti pitkistä matkoistaan. Yhtenäkin päivänä madeltiin kaupungin ruuhkassa neljän tunnin ajan. Aamulla sama matka oli mennyt vajaaseen tuntiin. Ruuhkia on paljon, eikä kaupungin infraa ole mitoitettu mitenkään nykyiselle väestölle tai autokannalle. Kaupunki kasvaa lisäksi jatkuvasti, ja ihmiset saavat joka päivä lisää autoja Japanista. Vasemmanpuoleisessa liikenteessä valtaa pitää käytetty tuonti-Toyota. Muita paikallisia kulkupelejä on Bodabodat, Bajajit ja Daladalat. Bodaboda on mopotaksi, jonka kamikaze-henkisten kuskien kyytiin hyppäämistä ei edes harkittu. Daladala sen sijaan on pikkubussi, joka ajaa omaa reittiään ilman minkäänlaista aikataulua. Daladalan kyyti on halpaa lystiä, sillä yksi kyyti maksaa 400 shillinkiä. Kahdella Daladalalla eli noin 40 sentillä pääsee 30 kilometrin matkan kämpiltä keskustaan. Bajaj on intialaista tuontitavaraa ja tarkoittaa samaa asiaa kuin Intian riksat tai Bangkokin tuktukit.

Bajaj on näppärä ottaa alle vaikka uuden akun hakemista varten, jos auto sattuu hyytymään kesken reissun. Muutaman kilometrin matka tällä vekottimella maksaa noin puolitoista euroa paikallistaksalla. Turistitaksaa ei Dar es Salaamissa kokeiltu. Akun vaihtaminen ei ole ainut remontti, jota autoihin joutuu tekemään. Tiet ovat paikoitellen todella surkeassa kunnossa, mutta se ei kaikkia kuskeja näytä hidastavan. Isambilla on suunnitelmissa isomman nelivetoauton ostaminen, eikä ratkaisu viikon vierailun jälkeen yhtään ihmetytä. Monta kertaa päivässä Toyotan maha laahasi maata vasten ja välillä jäi suojamuovit matkasta keskelle lätäkköä.

Meillä oli puhetta Suomesta ja ulkomaalaisena Suomessa elämisestä. Jestina, Isambi ja David ovat viettäneet yhteensä aikaa Suomessa yli kymmenen vuotta, eikä meidän iloksi kukaan ole kohdannut rasismia Suomessa. Kukaan tästä porukasta ei kaivannat ruisleipää, mutta suomalaisista ruuista kaikki kaipasivat eniten kebabia, joko rullakebabia tai kebabia ranskalaisilla. Myös mummon salaatti, piimä ja lohi kermaviilitillikastikkeella olivat listalla korkealla. Isambi on tulossa tänä vuonna Suomeen jatkamaan hommia yliopistolla, ja luvattiin mennä lentokentälle vastaan. Nimikyltin sijaan lupasimme pidellä ylhäällä Isambin nimellä varustettua rullakebabia. Tabascoa kiitos, mutta ei valkosipulia.