Kahden kopla
Kalahommia
Monelle seuraava on varmasti tuttu lause, varsinkin reissaamisesta: “mutta se oli kyllä kaiken sen arvoinen”. Useimmitenhan homma on juuri näin, mutta aina reissatessa tapahtuvat sattumat eivät kuitenkaan ole sen kaiken arvoisia. Kerrottakoon siis nyt yksi sellainen tarina.
Tulipa kerran päivä, kun meidän piti pakata tavarat ja lähteä tuosta Afrikan matkaajan keitaasta, Miramontista. Vaan kuinkas ollakaan, ennen kuin edes saatiin aloitettua pakkausrupeamaa, meille kerrottiin, että porukka on huomenna lähdössä snorklaamaan viereisen saaren kirkkaisiin vesiin. Reissusta innostuneina ja asiaan tarkemmin aikaisemmin jo tutustuneina, haluttiin mekin lähteä mukaan. Otettiin siis yksi lisäyö Sansibarissa. Näin helppoa se on, kun elää päivästä päivään ilman sen suurempia suunnitelmia tulevasta.
Kalastusta
Seuraavana päivänä lähdettiin innosta piukeina snorklaamaan. Rannalle päästiin hetkessä. Sitten vaan vene alle ja plumpsis, siellä me oltiin turkoosissa vedessä! Näkyvyys oli erinomainen, mutta kalaparvia lukuun ottamatta muita mereneläviä ei mainoskuvien veroisesti näkynyt. Alueella oli myös valtava määrä muita snorklaajia ja sukeltajia, mutta eipäs soimata sitä väkimäärää vielä. Nimittäin… Veden pinnalla vaani pieni kaveri. Niin pieni, että meistä kukaan ei sitä nähnyt, eivätkä paikallisetkaan viitsineet asiasta erikseen ilmoittaa. Tuo sinisen sävyissä vaaniva pääosin läpinäkyvä meduusa sitten yllätti mut. Ja arvata saattaa, ettei siinä hyvin käynyt. Olin juuri lopettanut snorklauksen. Lauri kiipesi portaita jo takas veneeseen, kun mä päätin heitellä vielä muutamat kuperkeikat ja nauttia vedestä ennen veneeseen nousua. Niin se meduusa sitten poltti, ja mihinkäs muuhun kuin mun naamaan.
Ai kamala, mikä tunne. Apua, onko jollain etikkaa?! Voisko joku pissata mun… öö.. naamalle… eiku ei. Yäk! Ei naamalle.. Miten hitossa mä saan tän poltteen pois?!
Kuvan meduusa ei liity tapaukseen, kuva: Thor Ben
Meduusasta jäi palasia myös vasempaan käteen, jossa polte yltyi vielä voimakkaammaksi kuin naamassa. Vedellä huuhtominen auttoi pienen pienen hetken, kunnes löysin enkelini: sukeltajien veneen! Ah ihanuutta! Siellä oli pullo etikkaa, josta sitten kaadettiin mulle oma pieni satsi. Ei muuta ku kädet etikkaan ja hivelemään herkkää hipiää. Helpotus hetkeksi, ja taas se alkaa.
Poltto jatkuikin sitten monen monta tuntia. Illallisella naamaa ei enää kuumottanut, mutta käteen särki niin vietävästi. Nyt ei siis enää ollut kyse mistään poltosta, vaan ennemminkin luihin saakka menevästä särystä. Sitä jatkui sitten koko yö, eikä auttanut särkylääkekään. Naamaan ja käteen jäi vielä jäljet muutamaksi päiväksi. Polte ja särky tosin onneksi lakkasi aamuyöllä.
Eipä ollut tällä kertaa snorklausreissu ihan tän kaiken arvoista, vaikka onneksi melko pienistä vaurioista tässäkin puhutaan. Ens kerralla ois kiva, jos joku ilmottais meduusojen olemassaolosta. Niitä kun sitten näkyi vedessä enemmänkin. Vaan ei siinä vielä kaikki.
Kun sitten Miramontilta lähdettiin taas takasin mantereelle ja Daar Es Salaamin kautta Arushaan, bussissa ihan yhtäkkiä tuli melkosen heikko olo. Tuskaset tunnit ei kuluneet ollenkaan, ja kun vihdoin 8 tunnin päästä oltiin perillä, en enää meinannut jaksaa edes pystyssä pysyä. Ensimmäinen ilta menikin sitten meidän Arushan hostaajan Jarin luona sängyn pohjalla, mutta onneksi Laurista oli sentään seuraa. Harmitti aivan vietävästi, etten voinut maistaa erinomaista meitä varten tehtyä ruokaa. Ei vaan oikeen tehnyt mieli. Erinomaista pientä napsittavaa sain kuitenkin sängyn reunalle, nimittäin poppareita!
Päädyttiin Jarin luo Tanzaniasta kotoisin olevan ystävämme Isambin avustuksella. Jos vielä muistatte, Isambi opiskeli matematiikan tohtoriksi Lappeenrannan yliopistossa, ja tällä samalla keikalla hän myös tutustui Jariin. Meillekin Jari on jokseenkin tuttu, oltiin kyllä kuultu monta kertaa perhepiirissä hänet vaimoineen mainittavan. Ja kyllähän Jari on ihan nähtävyys jo Tanzaniassa. Hänen luonaan kun ovat Tanzanian reissulla majoittuneet aikaisemmin niin Laurin veli kuin myös vanhemmat. Siispä Isambi soitti Jarille, ja hetkessä tapaaminen oli sovittu. Mahtavaa!
Arusha ilta-auringossa
Mutta jatketaanpa vielä siitä huonosta olosta. Näistä ei itse asiassa varmaan ihan hirmusesti oo täällä blogissa avauduttukaan, vaikka on meillä ollu jos minkälaista kevyttä turistiripulia matkan aikana. Tällä kertaa huono ja heikko olo, varsinkin vatsassa, jatkui myös vielä seuraavana päivänä. Iltapäivää kohden kuitenkin olo piristyi sen verran, että lähdettiin porukalla Jarin tutun Jarkon luo ihka oikeaan suomalaiseen saunaan. Saunahan se on paras voitehista. Jos ei sillä pöpöt lähde, niin sitten paikallisella Tankawizi-inkiväärijuomalla tai sitten ei silläkään. Illan makasin Jarkon sohvalla voimia keräillen. Mutta oli kyllä hienoa päästä suomalaiseen saunaan!
Päästiin muuten Jarin luona semmoseen lukaaliin, että oksat pois. Aamupalalla tarjolla oli niin paljon eri ruokavaihtoehtoja, että oltiin aluksi vaihtoehtojen kanssa ihan solmussa. Ja hei, leipäkorissa oli myös korvapuusteja! Ah ihanuutta! Saatiin jopa pistellä niitä naamariin ihan kunnolla, koska Jari itse oli lähdössä viikon päästä takaisin Suomeen. Työkomennus Tanzaniassa kun oli tulossa tällä kertaa loppuunsa.
Kun kolmantena vierailupäivänäkään en vielä ollut normaali, päätettiin piipahtaa läheisessä sairaalassa. Siellä se sitten selvisi: Mulla on ameba. Kamala, että sitä nainen säikähtääkin moista. Jari tosin rauhoitteli, että se on melko yleinen näillä main ja lähtee lyhyellä lääkekuurilla. Kyllähän se lyhyt olikin. Yleisen neljän päivän kuurin sijaan mulle annettiin yhden päivän lääkekuuri, koska lääkärin määräämää lääkettä ei löytynyt kyseisen sairaalan apteekista. Siispä mun kuuriin kuului ottaa neljä isoa pilleriä kerralla, ja toivoa, että epämiellyttävä asukas lähtee tiehensä. Lisäksi sain myös kasan lääkkeitä vatsan kouristeluun ja mylläämiseen.
Mistä tuo ameba sitten tuli, sitä on vaikea arvailla. Oletettavasti joka tapauksessa ruuasta tai vedestä. Veden kanssa kun täällä saa olla tarkkana. Lääkäreille ameba näytti olevan normaalijuttu, ja sen sijaan, että olisin saanut antamieni näytteiden tutkijalta minkäänlaista sympatiaa, sain puhelinnumeron. Joo-o, apteekista lääkkeitä noukkiessani hoitaja vinkkas mulle, että voisin tulla käymään, kunhan olen valmis. Oletin näkeväni kakkanäytteeni mikroskoopilla, en kyllä tiedä miksi. Joka tapauksessa olin yllättynyt, että hoitaja kertoikin seuraavaa: “I just wanna be your friend.”
Loppu hyvin kaikki hyvin. Sain ystävän ja Jari pääsi turvallisesti kotiin. Kiitos Jari ja Jarkko, me todella nautimme tästä suomalaisesta luksuksesta! Jos Isambi antoi meille hyvän perehdytyksen tanzanialaiseen kulttuuriin, niin Jarin ja Jarkon tapaamisen jälkeen aletaan olla täällä jo melkosia konkareita. Ja tämä tarinahan jatkuu vielä. Saunomisen lomassa tehtiin nimittäin Jarkon kanssa diili tulevalle viikolle. Siitä kuitenkin lisää tuonnempana.
– Mirva