Yö savannilla

Pystytyshommissa

Pystytyshommissa

Meidän safarireissuun kuului neljä yötä telttamajoituksessa. Ensimmäinen yö vietettiin järjestäjäfirma Bobby Toursin omalla leirintäalueella, jossa oli meidän majoituksen lisäksi pystyssä vain yksi muu teltta. Seuraavat pari yötä vietettiin Serengetin yhdellä leirintäalueella ja viimeinen Ngorongoron kraatterin reunalla Simba Campissa.

Ensimmäinen yöpaikka

Ensimmäinen yöpaikka

Ensimmäisenä yönä meidän seuralaisena oli innostunut lahkeeseen tarttuva pentukoira, kun taas toisena ja kolmantena yönä leirintäpaikan luona telmivät hauskaakin hauskemmat mangustit. Vitsi että voikin olla mielenkiintoista seurata kyseisten eläimien laumatyöskentelyä. Tältä porukalta ei mielenkiintoa ja uteliaisuutta puuttunut.

Kolmantena yönä heräsin kovaan pissahätään. Ihan normaaliin tapaan olin nousemassa ylös, kun aloin tarkemmin kuulostella ympäristöä. Tarkemmin sanottuna tuntui siltä, että olisin juuri päässyt osaksi Leijonakuningasta. Ympärillä kuului hyeenamaista hekotusta. Eikös sitä niin sanota? Tuo kavala ja inhottava Leijonakuninkaasta tuttu hekotus. Yäk! Mietiskelin jo tovin, että uskallanko lähteä ulos ollenkaan. Kun sitten totesin, ettei muutakaan vaihtoehtoa ole, herätin vieressä olevan Laurin ja lähdettiin yhdessä yölliselle kävelyretkelle. Vaikkei tuo matka vessoille ollut kuin muutamia kymmeniä metrejä, se oli todellakin mieleenpainuva. Taivas oli täysin kirkas ilman yhtäkään pilveä. Yläpuolella näkyi koko Linnunrata upealla tähtimerellä, edessä oli täysi pimeys ja ympärillä kuului hervotonta hekotusta ja ”ulvontaa”. Hyeenat olivat arviolta parin kolmen kymmenen metrin päässä, mutta ei niitä yön pimeydessä näkynyt. Huih. Kun jatkettiin eteenpäin taidettiin saada myös antilooppilauma pakenemaan paikalta. Sen verran tuttua ääntä kuului myös heinikosta, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Ehjin nahoin päästiin niin pytylle kuin myös takaisin telttaan.

Viimeisenä yönä Ngorongoron kraatterin reunalla koettiin kunnon kaatosade. Harmiteltiin ensin aikaista leirintäpaikalle saapumista, mutta kun sade yllätti, ei oltu enää yhtään harmissamme, että meillä oli ollut hyvin aikaa pystyttää teltta. Täytyy nyt vielä ilolla todeta, että meidän teltta oli ja pysyi kovassa myrskyssä kuin kivitalo. Ei heilunut, kiilat eivät lennelleet, eikä teltta häipynyt sen sileän tien. Samaa ei voi sanoa kaikista muista teltoista.

Vettä tulossa

Vettä tulossa

Vettä tulloo

Vettä tulloo

Yö oli viileä, joten oltiin mukavasti makuupussissa ja viltin alla. Juuri sopivan lämmin ja kaikki on hyvin, kunnes… Herään yöllä siihen, että joku hengittää äänekkäästi korvan vieressä. Henki on lämmin ja tulee ulos voimakkaasti, tasaisesti. Sitten kuuluu rouskaus ja rouskutus jatkuu vielä muutaman kerran. Nyt kulkusuunta selkeästi muuttuu. Rouskutus siirtyy eteenpäin ja nurmikko lyhenee lähempänä Lauria. Kun ollaan toisissamme kiinni keskellä telttaa, majoituksen mun puoleinen naru löystyy ja teltta menee lommolle. Mitä hittoa? Se tulee ihan kohta sisään, ihan varmasti! Nyt se jo vei yhden telttanaruista! Osuko sen sarvi teltan naruun vai menikö koko telttanaru parempiin suihin?  Ulkoa kuuluu vartijan ääni: ”Pysy siellä vessassa! Teltta-alueella on puhveli. Telttaan ei nyt ole turvallista mennä.” Mitä, ei oo turvallista? Ja me ollaan täällä teltan sisällä… Kuunnellaan isoista sieraimista puskevaa hengitystä. Rouskutuskin jatkuu edelleen aivan vieressä. Pystyn kuvittelemaan elukan suun aukaisun, minkä jälkeen rouskutus jatkuu. Välillä sarven kärki tökkää telttakangasta. Apua! Kohta se viiltää sarvillaan telttakankaan rikki! Koitan nukkua, mutta siitä ei tule mitään. Mitä jos se ei tunnista telttaa ja astelee sen päältä? Puhveli tonnin elopainollaan ei varmasti tunnu kivalta vieraalta. Onko niitä enemmän kuin yksi? Mutta onhan meillä vartija onneks. Onks sillä pyssy? Entä osaaks se käyttää sitä? Eiks se tyttö nyt pääse takas telttaansa? Kuinka kauan se joutuu odottamaan? Siellähän on kylmäkin.

Odottelu tuntuu ikuisuudelta. Meidän teltan ympärillä on epäilemättä parhaat apajat. Eiks se nyt vois jo siirtyä pois, kunnes… Aamu valkenee. Heräillään vällyjen välistä. Onks se elukka jo poissa? Ulkona taitaa olla muitakin. Kurkataan teltan oviaukosta, eikä puhvelista ole muistona kuin löysänä roikkuva telttanaru. Huh, se olikin vain kiila, joka irtosi. Huhheijaa, mikä yö!

-Mirva

Vieraita

Vieraita