Safari reissuna
Pikku abe
Millainen safari sitten oli reissuna? Lähdetäämpä liikkeelle ihan alusta. Kun kartoitettiin safareita, haluttiin löytää jotain edullista, mutta myös tottakai laadukasta. Monen matkatoimiston reissut liikkuivat hintaluokassa 300-400 dollaria per naama ja päivä. Bobby Toursin tarjoama safari oli kilpailijoihinsa nähden yllättävänkin halpa, joten oltiin alusta saakka melko skeptisiä. Toisaalta haluttiin kuitenkin antaa paikalle mahdollisuus. Paikan ulkoinen olemus nettisivujen ja kommenttien perusteella kun tuntui olevan kunnossa.
Astuttiin hämyiseen toimistoon, jossa meitä odotti intialaistaustainen hyvinkin mukava mies. Netistä oltiin jo nähty, että käynnissä on jonkinlainen kampanja, jolla safarireissut saa normaalihintaa halvemmalla. Kyseisestä nettisivuhinnasta mies ei kuitenkaan tullut enää alaspäin. Sattumalta toimistolle saapui juuri hyvinkin tyytyväinen safariporukka, joilta saatiin myös hieman referenssiä. Päätettiin kuitenkin vielä miettiä ja tulla uudelleen takaisin, jos niikseen tulee. Mies ei tuputtanut, ei laskenut hintaa, ei tuntunut hermoilevan, vaan vaikutti silmin nähden varmalta siitä, mitä oli tarjoamassa. Mietiskeltiin, että jos firma on ollut olemassa 30 vuotta, siinä täytyy olla jotain hyvää.
Palattiin paikan päälle seuraavana päivänä. Selvisi, että yritys omistaa yhteensä 60 safariautoa. Ei siis mikään pieni lafka. Jossain kommentissa luki, että kuskeja kohdellaan huonosti, tai että kuskit säästelevät bensaa, koska joutuvat itse maksamaan tankkauksen. Noh, päätettiin olla melko rehellisiä. Otin puheeksi omistajan kanssa netissä olevat kommentit renkaiden ja auton rikkoutumisesta, ja kysyin, mitä tapahtuu, jos auto hajoaa. Onko meidän matka pysähdyksissä niin kauan, että auto saadaan korjattua. Mies vakuutteli, että auto vaihdetaan asap ja vararenkaitakin löytyy. Mies oli edelleenkin kovin tyytyväisen ja varmanoloinen. Ilmeisesti kuitenkin skeptisyys kannatti. Saatiin kuskiksemme yrityksen kokenein ja samalla myös vanhin kuski, Casper. Tämä tosin selvisi vasta sunnuntaina safarilta tullessa, kun päädyttiin syömään omistajaperheen kanssa intialaista karria. Yksi Afrikan parhaista ruuista! Sovittiin samalla, että nähdään seuraavan kerran matkamessuilla Helsingissä, jonne isä tulee poikansa kanssa promoamaan safareitansa. Olivat kuulema olleet tänä vuonnakin.
Rentoa menoa
Mitä kuuluu, mitä ei
Viiden päivän ja neljän yön safari kustansi meille 850$/lätty. Hintaan kuuluivat puistomaksut, safariauto, kuski, kokki, leiriytymisvälineet (teltta, peitto, makuupussit), 3 ruokailua/päivä ja kiikarit. Hintaan eivät puolestaan kuuluneet juomat, joten ostettiin matkalle kunnon paketti vettä, vähän kaljaa ja tanzanialaista inkiväärijuomaa, Tangawizia. Aamupalana tarjoiltiin milloin mitäkin uppopaistetuista taikinapalloista munakkaaseen ja teehen. Lounaalla nautittiin kolmen tai neljän ruokalajin illallinen, joka alkoi alkupalapopkorneilla. Sen jälkeen syötiin keitto ja lopuksi maittava liha- tai kasvisruoka lisukkeineen. Jälkiruuaksi oli hedelmiä. Illallinen meni samalla kaavalla. Pöytä oli aina hienosti katettu ja pimeällä leirintäalueella kokki toi oikeen pöytään valaisimenkin, jotta näki syödä.
Hippo ja possu
Telttana meillä oli kuuden hengen teltta, jonka pystytyksessä kokki aina auttoi pyytämättäkin. Teltta oli arvatenkin valtavankokoinen ja siinä oli eteisen lisäksi kaksi ”huonetta”. Makuupusseina meillä oli omat reissussa olleet kevyet pussit, joilla tarkeni hyvin savannilla helmikuussa. Makuupussit olisi kuitenkin voinut ottaa itse palveluntarjoajaltakin. Ngorongoron kraatterin reunalla yö oli kylmä, joten kysyttiin valmiiksi jo lähtiessä mukaan kunnon peitto.
Reitillä
Päiväohjelmaan kuuluu 1–2 safariajoa. Ensimmäinen päivä ajettiin Arushasta Tarangeriin, jossa vietettiin päiväaika norsuja bongaillen. Iltapäivällä saavuttiin leirintäpaikalle pystyttämään teltta ja syömään iltapalaa. Seuravana päivänä ajettiin pitkä matka Serengetiin. Parasta matkalla oli se, että pysähdeltiin paljon katsomaan eläimiä. Lounas syötiin lammen rannalla seeproja, antilooppeja ja lintuja ihaillen. Yöpyminen hoidettiin puistossa olevalla leirintäalueella, josta oli helppo suunnata seuraavina päivinä tarkastelemaan eläinten elämää. Kolmantena ja neljäntenä päivänä ajeltiinkin sitten Serengetin pikkuteitä eläimiä bongaten. Välillä lähtö oli aikaisin aamulla, välillä vasta klo 10 maissa. Iltapäivällä lähdettiin liikkeelle muutama tunti lounaan jälkeen ja ajeltiin ympäriinsä aina klo 6-7 saakka. Illaksi puisto suljetaan ja eläimille annetaan oma rauha. Viimeisenä päivänä herättiin Ngorongoron reunalta leirintäalueelta, jossa puhveli tuli myös käymään kylässä. Ngorongoroon mentiin aamulla aikaisin ja siellä viivyttiin koko päivä. Sitten olikin jo aika jatkaa takaisin alkupisteeseen.
Kokki, opas ja Lauri
Kaikki reissun matkat hoitaa sama kuski ja käytössä on koko ajan sama auto. Kaikki on sovittavissa, mutta me skeptisinä todettiin heti alkuun, että halutaan kirjoitettu päiväaikataulu, jotta kuskikin tietää, miten homma on sovittu. Välillä kuski sitten halusikin mennä hyvinkin kirjaimellisesti suunnitelman mukaan, vaikka me oltais haluttu sitä muuttaa. Miehellä oli kyllä vahva mielipide siitä, milloin mitäkin kannattaa tehdä, ja vaikka usein todetaan, että aamu on paras aika nähdä eläimiä, me emme päässeet todistamaan tätä. Eläimiä näkyi eniten iltapäivällä.
Marssimassa tien yli
Podin alusta saakka huonoa omatuntoa siitä, että meillä oli kahdestaan käytössä koko iso kahdeksan henkilön safariauto. Kyydissä oli tottakai kuskin lisäksi myös meidän kokki, mutta silti meille jäi koko auton takaosa omaan käyttöön. Seisoin autossa pääosin penkkien päällä kurkkien avoinna olevasta katosta. Laurin ei tarvinnut edes penkeillä seistä. Tarvittaessa pystyttiin myös sisällä liikkumaan auton puolelta toiselle. Sama ei olisi onnistunut täydessä autossa, eikä varsinkaan autossa, jonka katto oli pakattu täyteen leiriytymiskamoja ja matkalaukkuja.
Rehellisesti sanottuna meillä kävi myös kyllä mieletön tuuri. Nähtiin kuuluisan big fiven lisäksi melkoinen määrä muitakin eläimiä, ja päästiin hyvinkin lähelle tarkkailemaan niiden puuhia. Uskomaton fiilis.
Reissu ylitti meidän odotukset täysin. Vaikka hinta olikin suolainen, rahan kuluminen ei enää harmita. Tuli nimittäin vietettyä semmonen viispäivänen, että samanlaista ei oo luultavasti enää koskaan tiedossa!
Turistit kuittaavat Tanzaniasta ja päättävät postauksen tulipalokuviin. Savannilla nimittäin kärysi toisena Serengeti-päivänä. Arvotukseksi kuitenkin jäi oliko kyseessä tahallinen vai tahaton palo. Joka tapauksessa me paineltiin autolla katto auki sankan savun läpi. Melkosen voimakas kokemus oli se, mutta seuraavaksi jatketaan Maasai-kylä Malamboon.
– Mirva
Ai niin! Safarilla tavattiin myös mies, joka otti meistä salakuvan ja lupasi laittaa sen sähköpostilla tulemaan. Hong Kongista kotoisin oleva mies oli hieman tyyriimmällä lomamatkalla.
Kaks turistia
Noniin, tässä postauksessahan tulikin kaikki vastaukset kysymyksiini ja ihmetyksiini. Kiitos oikein kattavasta ja informatiivisesta kirjoituksesta, vaikuttaa olleen aivan huippukokemus! 🙂 -Ida
Hehe, kerkesit ennen meitä! Hyvä, että oli informatiivinen paketti. Jos mitä tahansa muuta infoa kaipaat, niin ota ihmeessä yhteyttä 🙂 Zimbabwen reissu kuulostaa kyllä hienolta! Onhan sieltä tulossa blogipostausta?
– Mirva & Lauri