Etiopia
Macciato
”Ethiopia the land of our fathers” alkaa Etiopian kansallislaulu, jonka esittää myös The Ethiopians bändi. Siinä olikin suurimmat syyt lähteä Etiopiaan. Sen verran sukututkimusta on nimittäin tullut tehtyä, että tarpeeksi monta sukupolvea takaspäin mentäessä meidän molempien isoisoisoiso……isovanhemmat löytyvät juurikin Etiopiasta, Omo-joen mutkasta. Ja kaikille lukijoille tiedoksi, nykyisen tieteen käsityksen mukaan sama pätee myös teihin. Mielenkiintoista ajatella, että täällä on tallustanut parisataatuhatta vuotta meikäläisten esi-isät. Laji on ollut täsmälleen sama, mutta kulttuuri melko erilainen.
Matkalla pohjoiseen
Ja palataan vielä siihen bändiin. The Ethiopians on levyttänyt kovan kappaleen Hong Kong flu joskus 70-luvulla. Yhellä Pietarin reissulla kuunneltiin Hong Kong fluuta uudestaan ja uudestaan pietarilaisen lähiön neukkukompleksissa, ja sen jälkeen bändi onkin kuulunut vakiintuneelle soittolistalle. Jamaikalaisella bändillä itsellään ei ole Etiopiaan muita siteitä kuin nimi ja kunnioitus, mutta onhan sitä jo siinäkin.
Etiopia on nimittäin mustassa Afrikassa siitä erikoinen maa, ettei se ole ollut siirtomaa-aikaan eurooppalaisten hallussa. Maa pystyi säilyttämään itsenäisyyden Italiaa vastaan sodassa, jonka etiopialainen menestystarina vetää vertoja talvisodalle. Myöhemmin toisen maailmansodan aikaan Italia onnistui miehittämään maan muutamaksi vuodeksi, mutta sitä ei lasketa. Ei ainakaan etiopialaisten mielestä. Eikä kannatakaan. Muihin Afrikan satoja vuosia kyykytettyhin maihin verrattuna Etiopia on lajissaan omaa luokkaa koko mantereella.
Luostarimatkalla
Etiopiassa ollaan kristittyjä oikein kunnolla. Täällä on luettu raamattu huolella, eikä esimerkiksi ison kirjan vastaisesti syödä saastaista sian lihaa. Kristinuskoa on harjoitettu jo ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien ja maan kirjoitettu historia juontaa juurensa aikaan tuhansia vuosia ennen ajanlaskun alkua. Maan tunnetuimmat nähtävyydet ovat pääasiassa kirkkoja, luostareita tai muita vastaavia. Joitain näistä käytiin katsastamassa ja useimpia ei. Esimerkiksi Lalibelan kuuluisat kivikirkot päätettiin skipata hinnoittelun vuoksi.
Luostari
Etiopiassa kukkii kenties räikein kaksoishinnoittelu, mitä on tähän mennessä nähty. Linnaan maksettiin sisään 200 birriä, kun paikallisten pääsymaksu samaan laitokseen on 10 birriä. 20 kertainen hinta ihon värin perusteella. Suomessa laitettaisiin linnaan, jos joku kokeilisi samaa. Niissä Lalibelan kirkoissa hintaero on vielä härskimpi. Paikalliset pääsevät sisään ilmaiseksi ja turisteilta veloitetaan 50 dollaria. Kaksoishinnoittelua esiintyy pääsymaksujen lisäksi myös esimerkiksi hotelleissa. Siellä komeilee painetussa hinnastossa omat hinnat länkkäreille ja toiset paikallisille. Suomessa tätä kutsuttaisiin rasismiksi ja Etiopia kuuluukin rasistisimpiin maihin, joissa on käyty. Onko sitten oikein veloittaa samasta palvelusta toisilta enemmän rahaa pelkän kansallisuuden tai ihonvärin perusteella? Toki tällekin käytännölle löytyy puolustajia, mutta meitä on moneen junaan. Itse kun on kasvanut tasa-arvoa korostavassa kulttuurissa, niin kyllä ärsyttää maksaa 20-kertaista hintaa muihin verrattuna.
Linnoilla
Suomalaisille Etiopiasta mieleen taitaa tulla ensimmäisenä nälkää näkevät lapset Punaisen Ristin mainoksessa. Mielikuva on osaltaan faktaa ja osaltaan ei. Etiopiassa tälläkin hetkellä elää noin viisi miljoonaa ihmistä aliravittuna, mutta toisaalta satamiljoonaisesta kansasta se on vain pieni siivu. Väkiluku on tosiaan siinä sadan miljoonan paikkeilla ja kasvuprosentti maailman huippuluokkaa. Yli 3 prosentin väestönkasvu tarkoittaa väkimäärän tuplaantumista parissakymmenessä vuodessa. 1990-luvulla väkiluku olikin selvästi alle puolet nykyisestä. Nykyisestä väestöstä 50 miljoonaa on alle 25-vuotiaita eli parhaassa lisääntymisiässä. Ei ihan ongelmaton yhtälö maassa, joka ei nykyiselläänkään pysty ruokkimaan väestöään. Toisaalta talouskasvu on kovaa ja kehitys nopeaa. Etiopian BKT kasvaa reilun 10 prosentin vuosivauhtia. Se tarkoittaa talouden yli 25-kertaista kasvuvauhtia Suomeen verrattuna. Sillä kasvulla pystyy jo jokusen ruokkimaankin.
Hyviä teitä
Etiopiassa on myös reissun rajuimmat härvääjät. Kenties juuri siksi, että niille 50 miljoonalle alle 25-vuotiaalle ei ihan kaikille riitä järkevää tekemistä. Aivan uskomattoman rasittavaa sakkia sattui ainakin meidän matkalle. Rahaa koitetaan nyhtää kaikin mahdollisin keinoin ja paikallisittain aivan järjettömiä summia pienistä hommista. Itse itsensä värvääviä oppaita löytyy joka kaupungista. Bussiasemalta lähimmälle hotellille kulkiessa joku lähtee matkaan ja hotellilla sama kaveri seisoo sitten käsi ojossa pyytämässä rahaa palveluksestaan. Hänhän oli toki näyttänyt meille sen hotellin, johon oltiin muutenkin menossa. Bussikuskin ojentessa laukkua Mirvalle yksi kaveri riuhtaisi kassin kuskilta ja ojensi sen sitten Mirvalle. Sen jälkeen kaveri seisoo käsi ojossa pyytämässä service chargea. Vaikkei olisi pitänyt, niin annettiin kaverille hiluja tästä ”palveluksesta”. Kiitoksen sijaan alkoikin hirveä valitus siitä, että rahaa on liian vähän. Nyt voit työntää ne service charget hanuriis ja lähteä kiitämään!
Oppaan kanssa Addiksessa
No pääasiassa ihmiset olivat ystävällisiä, mutta nämä härvääjät saavat veren kiehumaan. Samalla härvääjät tekevät hallaa kaikille muille, kun keneenkään ei enää uskalla luottaa himpun vertaa. Onneksi kuitenkin tavattiin monta asiallista tyyppiä, jotka vetivät kuvaa etiopialaisista positiivisempaan suuntaan. Esimerkiksi heti lentokentällä tavattu ensimmäinen paikallinen heitti meidät omalla autollaan keskustaan hotellille, vaikka kysyttiin vain reittiä bussipysäkille.
Prätkäreissulle, pyörämatkalle tai lonkkariretkelle Etiopia on ihannemaa. Tiet mutkittelee hienoissa maisemissa vuoristossa ja asfaltin pinta on erittäin hyvää. Suorastaan hämmentävän hyviä teitä löytyy Etiopiasta. Addis Abeban ulkopuolella ihmisillä ei juurikaan ole henkilöautoja, joten hyväkuntoiset tiet ovat suurimmalta osin moottoriliikenteestä vapaita. Eläimiä sen sijaan pitää liikenteessä varoa. Kymmenet tai sadat lehmät, vuohet ja lampaat kulkevat isoina laumoina tiellä tai tien yli. Pikkubussit odottelee eläinten etenemistä ja pikavuorot painaa torvi pohjassa lauman läpi vuohet bussin kylkiä kolisten.
Muistoja menneestä
Kansallislajeja tuntuu olevan kaksi: juoksu ja biljardi. Juoksukisoja tulee joka tuutista, ja juoksijat komeilee mainoskuvissa. Ensimmäinen autokuski esitteli Addis Abeban hotelleja: Tässä on tän ja tuossa on ton juoksijan omistama hotelli. Bilistä voi pelata jokaisessa baarissa, ja pöytiä löytyy ihmeellisistäkin paikoista: Aavikon reunalla oli leikkimökin kokoinen aaltopeltikatos ja sen alla bilispöytä. Muita rakennuksia ei näkynyt lähimaillakaan.
Etiopia ei ole missään nimessä helpoin matkakohde, mutta mielenkiintoinen kylläkin. Maisemat on hienoja, kulttuurikohteet mielenkiintoisia ja ruoka on aivan hemmetin hyvää. Ruuan yleinen taso vetää vertoja Malesialle. Jokainen vajaan kuukauden aikana syöty ruoka-annos oli vähintään hyvä. Suurin osa ruuista oli kuitenkin aivan loistavia. Etiopialainen ruoka perustuu teffiin, joka on vain kyseisellä alueella yleisesti käytettävää viljaa. Teffistä leivotaan iso pyöreä leipä, jonka päälle lisukkeet asetellaan tai kipataan. Ruoka on mausteista ja maukasta. Ja paikallinen leipä sopii kaikille ruokatrendi-intoilijoille, koska se on jo vakiona gluteiinitonta. Oltiin liikenteessä juuri pääsiäistä ennen, jolloin Etiopiassa paastotaan. Paaston aikana kyllä syödään, mutta vain vegaanista ruokaa. Vegaaniruokakin oli erittäin hyvää, mutta normaaliaikaan verrattuna ravintolan vaihtoehdot oli karsittu kolmestakymmenestä kolmeen. Toisaalta joistakin hotelleista sai ruokaa koko menun laajuudelta ja muslimiravintoloihin voi aina luottaa. Niissä ei paastottu ja ruoka sekä palvelu loisti laadullaan. Hinta-laatusuhteeltaan etiopialainen ruoka vetää helposti ykkössijan. Paikallisessa ravintolassa nautitusta neljän hengen hyvästä illallisesta maksettiin yhteensä noin euro.
-Lauri
Mökkeröitä