Heinäkuun huippuhetket
Sojuz-raketin polttoainejäämät kivasti taivaalla
Kuluneiden viikkojen aikana on tapahtunut taas vaikka ja mitä, joten päivitellään tännekin hieman infoa, kun on kerran internettikin käytössä. Viimeaikojen kohokohtia:
Route26
Ehdoton ykkönen Kazakstanin reiteistä on legendaarinen route26, joka yhdistää Aktobe-Atyrau ja Aktobe-Almati väliset tiet. Route66:sen ajajia on pilvin pimein, mutta harvassa on route26:sen selättäjät. Ja harva kulkupeli moiseen pystyykään. Ehdoton ykkönen tälle reitille on tietysti alle 10 cm:n maavaralla varustettu Sigulin Pitjorka eli suomalaisittain Lada. Muita tiellä kulkijoita olivat maaoravat, maakotkat ja yksi nosturiauto. Tais siellä joku muukin välillä mennä, mutta harvassa on liikenne. Lähes 400km pelkkää nautintoa tarjoava route26 on todelinen ajajan tie.
Baikonurin kosmodromi ja Sojuzin lähtö kansainväliselle avaruusasemalle
On siinä ihmettelemistä, kun yön pimeydessä lojahtaa rakettimoottori käyntiin. Muuta niin typerää laitetta kuin rakettimoottori, ei ihminen ole varmaan edes keksinyt. Heitetään jotain taaksepäin kovalla vauhdilla, että itse päästäisiin eteenpäin. Kokeilkaapa samaa soutuveneellä ja kasalla kiviä, niin huomaatte, kuinka nerokkaasta laitteesta on kyse. Mutta näyttävä se on, siitä ei pääse mihinkään. Yön pimeydessä se näyttää ihan auringonnousulta kaukaa katsottuna ja kohta se valaiseekin nousteessaan koko tienoon. Matala jyrinä täyttää äänimaailman, kunhan ääni ensin ehtii katsomispaikalle asti. Kymmenien metrien lieskat nousevat huimaa vauhtia taivaalle, ja pikku hiljaa Sojuzin etääntyessä se muuttuu pieneksi tähden näköiseksi pisteeksi taivaalle. Lähtöä patsasteltiin sillalta, noin 20 kilometrin päästä. Sinne paineltiin Ladalla kivikasojen yli. Pakkohan Ladanki oli päästä paraatipaikalle. Tätä on päästävä katsomaan uudestaan ja lähempää. Seuraavaksi Nivalla Murmanskiin.
Couchsurfingmajoitus Novosibirskiläisessä lähiössä
Päästiin osallistumaan venäläiseen keittiöremonttiinkin ja ihmettelemään muutenkin paikallista rakennustaidetta. Materiaalina lähinnä muovia ja pääpointtina on se, että hommat näyttäisi ulospäin hyvältä, eikä pohjien tekemiseen paljon panosteta. Siinä sitä suoraa pintaa haetaan, kun lastulevyistä keittiönkaapin ovea sahataan käsisahalla puolen sentin tarkkuudella olevien merkkien mukaan. Toisaalta onneksi niissä kaapeissa olevasta ruuasta saa loihdittua loistavia salaatteja, kuten Venäjällä monesti muutenkin on tarjolla. Päästiin myös itse näyttämään taidot kokkailun osalta ja ruoka onnistuikin erinomaisesti. Tosin isäntä taisi olla eri mieltä, kun kuulemma mausteita oli vähän reippaanlaisesti. Paikallinen paprikamauste tuntuis olevan chilimaustetta, ainakin voimakkuutensa puolesta. Vettä taisi upota pari litraa ruokailun lomassa. Lisäks päästiin maistelemaan uunituoretta venäläistä herkkua, Romavaja babaa. Lauri löys uuden lempi leivonnaisensa.
Kaiken kaikkiaan couchsurfing on nerokas keksintö, tai ainakin täällä Venäjällä se toimii hyvin. Siinä pääsee ihan eri tavalla kiinni paikalliseen kulttuuriin, kun ollaan ihmisten kotona vieraana. Lisäksi tietysti hotellimajoituskulut jää pois, mikä sekään ei varsinaisesti haittaa. Omat kulunsa tulee tietysti viemisistä ja aktiviteeteistä hostien kanssa, mutta ennen kaikkea suurin hyöty on juuri tuo ihmisten kohtaaminen ja paikalliseen kulttuuriin tutustuminen. Siinä sitä voi sitten jutustella iltateen lomassa vaikka Venäjän nykyisestä ulkopolitiikasta ja ihmetellä näkemyseroja asioihin.
Pyörien kuskaaminen junalla
Siinä saa täyttää lappua jos jonkinlaista, että saa pyörät siirrettyä junalla Baikonurista Irkutskiin ja välillä meinaa mennä melkein viikko siihen, että saisi pyörät pois edellisestä junasta seuraavaan junaan lastausta varten. Lippuja, lappuja ja leimoja kysellään, katsellaan, annetaan ja keräillään. Kaikesta säädöstä huolimatta pyörät on edelleen ehjät ja tallessa. Pyörien kuljetuksesta olikin jo jonkin verran tarkempaa sepostusta junalippuihin liittyvässä postauksessa.
Irkutskin majapaikka Balalaika-hostel
Poikkeuksellisen siisti kämppä, äärimmäisen ystävällistä henkilökuntaa ja ennen kaikkea mukavaa porukkaa majoittumassa. Yksi sankari oli matkaamassa skootterilla Koreasta Portugaliin, muut junailemassa kuka mihinkin suuntaan. Täällä majoittumisen jälkeen meille on tarjolla majapaikat Etelä-Koreaan pariinkin eri kaupunkiin. On hienoa tavata saman mielisiä ihmisiä ja saada vinkkejä paikoista, jotka on hienoja. Ja kun vielä hostellihenkilökunta on mukana meiningeissä, bileet on valmiit! Siispä ei unta tänäkään yönä. Hieman levänneinä olikin sitten hyvä jatkaa reissun pyöräilyetappiin, josta myöhemmin lisää.
– Lauri ja Mirva
// Osa kuvista on Tommin ottamia, kiitos siis Tommille varsinkin raketista otetuista kuvista. Meikäläisten kamera ei taipunu moisiin.
