Ladareissu pakettiin
Varvaskaasulla mennään
Baikonur – Nekala lyhkäisyydessään
Jätettiin Mirva ja Lauri laukasun jälkeisenä päivänä Toretamiin ja lähdettiin Tommin kanssa hiukan haikein mielin kohti kotia. Välillä katseltiin takapenkille ja tuntui oudolta kun siellä oli tyhjää… Aika pitkä matka tiedossa ja vähän jo heräteltiin sellaista ideaa, että ruvetaan heti alkuun vetämään pitkää siipaletta kohti Venäjän rajaa. Alkuun piti kuitenkin taas käydä rengashuollossa eli Shinomontaassissa hoitamassa yön aikana tyhjentynyt edellisenä päivänä korjattu vara-shino kuntoon. Takuuseen tietty. Hommat ei menneet nyt kyllä ihan nappiin ja jouduttiin maksamaan jollekkin naapurin rekkapenalle 2000 tengeä (n. 8 euroa), kun se hoiti käytetyn uuden sisärenkaan meille. Työt meni kyllä sitten takuuseen. Lähdettiin pikkuisen scheissen maku suussa paukuttaa highwaylle hiekkamyrskyn sekaan ja päätös vuorokauden siirtymästä Venäjän puolelle alkoi jo kypsyä.
Ei päästykään montaa kymmentä kilometriä kun poliisit tuli vastaan ja kurvas perään. Auto seis ja kuski uudenkarhean poliisi-Skodan etupenkille kattomaan ruudusta repeatillä kun Larsson painaa 14 km/h ylinopeutta vastapalloon. Meidän Larsson. Ylinopeutta. Nyt finnskiturist sai laittaa kovat piippuun (kuvainnollisesti), että selviäisi 27 000 tengen (n. 111 euron) sakoista, joita jo poliisi herkutteli ja esitteli. Nytkö joudutaan antautumaan..? Eihän nyt toki.
Antautuminen ei ole finnskituristin juttu. Vastus olikin loppupeleissä yllättävän helppo ja jo 10-15 minuutin päästä päästiin taas starttailemaan huojentunein mielin. Eipä vaan päästy pitkälle. Lada oli tienpientareelle pysähtyessä jäänyt juoksuhiekkaan jumiin ja yleensä hyvin rauhalliselta kuskilta pääsi nyt kyllä voimasana. Pakko myöntää, kahden sekunnin turhautuminen. Pihalle toteamaan, että kohtuu syvällä ollaan. Tulosuunnasta näkyi lähestyvän auto ja ruvettiin viittelöimään. Ukot pysähtyivät, Kazakstanissa jo tutut kättelyt kaikkien kanssa ja vetoliinaa sovittelemaan. Larsson nousi hiekka pöllyen takaisin asvaltille. Rahmetit jäbille, Ska-kansio soittimeen ja nyt sinne Venäjälle!
Noin vuorokaudessa oltiinkin sitten Uralskin kaupungin lähellä Venäjän vastaisella rajalla. Oltiin tultu 200 km:n vuorotuksella koko yö toisen nukkuessa apukuskin penkillä, selkänoja ala-asennossa. Matkalla tehtiin vierailu Aralskissa, josta ostettiin hyvää ja halpaa vodkaa litran pullo sekä hevosmakkaraa. Hevospiimää olisi ollut isoissa pulloissa, mutta päätin jättää tällä kertaa väliin. Sen jälkeen tultiinkin pitkää siipaletta yhden varpaan tekniikalla (bensaa ja kuskin nilkkaa säästävä kaasupolkimenkäyttötekniikka). Välillä pidettiin kuskinvaihtotauko, tankattiin ja syötiin sekä kerran käytiin tienvarsirampilla tsekkaamassa alusta. Oli komeeta rullata Ladalla Kazakstanin parasta baanaa kohti auringonlaskua ja Venäjää. Matkalle mahtui vielä 6 miliisistoppia, jotka taisivat muuten mennä ihan kivasti, paitsi aamuyöllä Aktoben kaupungin alueella siviilissä olleen poliisin tekemä kiilauspysäytys. Nyt *****. Todella säälittävää ja ärsyttävää rahankerjäystä. Ei auttanut kuin pitää pää kylmänä ja finnskituristin luonteenpiirteet mielessä. Tyhmä, köyhä sekä kohtelias. Se poikikin sitten päivällä Kazakstanin viimeisessä miliisistopissa hedelmää, kun koppalakki antoi kuskille omenan. Omena huiviin poliisien seurassa, dokumentit taskuun ja rajalle. Raja-asemaa ennen pysähdyttiin tankkaamaan, jotta saataisiin tankki täyteen halpaa Kazakstanin bensaa. Asemalla meinasi vielä syntyä kaupat jo lähes Pietarista asti mukana olleista Mikon Skodan vanteista. Kaupat olivat lähempänä kuin koskaan, mutta kariutuivat ilmeisesti taas jostain syystä. Tuotiin sitten vanteet lopulta Suomeen asti.
Venäjän rajalla vähän ihmeteltiin, kun ei tarvinnut tehdä auton tullilappuja ollenkaan. Muutenkin rajahommat meni iisisti ja lähdettiin paukuttaa pari sataa kilsaa kohti Samaraa. Oli muuten jännä fiilis, kun Venäjälle tulo tuntui kuin kotiin olisi tullut. Jotenkaan ei enää ollut niin karua ja poliisit ei heti hyökänneet kimppuun. Russki style kyllä alkoi heti liikenteessä ja nähtiin muutama aika tiukka ohitus matkalla. Rengasrikkojakin nähtiin. Ensimmäinen meni muutama kilometri rajasta, toinen 100 km päässä ja kolmas taas 100 km päässä eli Samaran lähiöissä. Oltiin ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa kuudesta renkaasta oli vain kolme ehjänä. Onni onnettomuudessa. Shinomontaas löytyi 200 metrin päästä ja sieltä saatiin todella hyvää palvelua perjantai-iltapäivän päätteeksi. Ihan helmi äijä, jonka kanssa rupateltiin venäjäksi vaikka mistä.
Eikä muuten tarvinnut rengastöitä enää koko loppureissulla tehdä. Paineltiin sitten hotelliin ja myöhemmin käppäilemään Volgan rantaan ja Samaran kaduille, josta löytyi lopulta reissun paras Shawerma. Parit bisset ja yöllä uni maittoi lähes 30 tuntisen ajosession päälle. Aamulla käytiin vielä varmistamassa Shawermamestan taso. Kyllä Samara, Venäjän Tampere, todella on Venäjän Shawerma-pääkaupunki. Kunnes toisin todistetaan.
Päivällä ajeltiin lähikaupunkiin Toljattiin ja Ladan tehtaille. Ei varmaan Larsson arvannut siinä vaiheessa kun särkänniemen puutarhuri oli sitä paalin viemässä, että pääsee vielä kotona käymään. Siinä otettiin fotot Ladan pääkonttorin edessä ja samalla pidettiin pissatauko. Ei ole muuten mikään ihan pieni tehdas. Tehtaan työntekijöille on aikanaan rakennettu tehtaan yhteyteen kohtalaisen iso lähiö. Vielä visiitti AutoVAZ-museoon, jossa oli jäätävä kokoelma Neuvostoliiton sotakalustoa aina suuresta sukellusveneestä Mi-26 helikopteriin. Jostain syystä Lada-osasto oli suljettu ja pääkohteet jäi tällä kertaa näkemättä.
Seuraavana olikin vuorossa yöslaissi Nizhniy Novgorodiin Penzan kautta. Matkalla ajettiin Moskovan valtaväylää, jossa oli tietöitä ja liikennettä liiaksi. Poikettiin kantateille ja päästiin rallattelemaan kauniiseen mäkimaastoon hyvällä asvaltilla. Vielä kun olisi ollut vähän valoisampaa. Hyvää longboardseutua. Oltiin muuten asennettu yöksi Ladaan sisätilanlämmitys. Eli poistettiin ennen reissua asennettu u-putki ja johdettiin lämminvesiputket lämppärin kennolle. Ei tullut sinä yönä holotna, vaikka sisätilanpuhallin ei toimikaan. Saavuttiin Nizhniyyn aamu kuudelta ja täräytettiin Lada Kremlin eteen parkkiin. Kremli oli korkealla kukkulalla Volgan ja Okan risteyskohdassa. Komeat maisemat ja hieno kaupunki! Kun lähdettiin keskustasta liikkeelle, niin Larssonin mittariin pyörähti 10 000 km Lappeenrannasta. Heitettiin kunniakierros Maksima Gorgogon aukion ympäri ja heti päälle Mäkkiin scheisset. Tietysti vielä vodka-ryypyt, ettei vaan Mäkkäristä tarttunut mitään. Puuttin oli muuten laittanut mäkkärin tiukkaan syyniin Venäjällä meidän ruokamyrkytyksen jälkeen. Se siitä.
Päätettiin jatkaa pienempiä teitä ohi Moskovasta ja suunnattiin kohti Yaroslavlia. Matka meni leppoisasti. Ostettiin mustikoita, Shawermaa ja Borschia. Juotiin yhdet Shiguliini-kaljat (Lada-bisse) ja autettiin taas muita tielläliikkujia. Meiltä ei tosin tällä kertaa löytynyt sopivaa klemmaria pulassa olleille. Yaroslavlissa käytiin jäähallilla kunnioittamassa lento-onnettomuudessa menehtyneen 2011 vuoden joukkueen pelaajien ja henkilökunnan muistoa. Olipa siellä vielä yleisöluistelu, johon allekirjoittanut kävi osallistumassa vuokraluistimilla. Hieno kokemus. Biitsin kautta kohti Danilovia, josta täydennyksiä ja reissun toiset mikro-shawermat. Tämä kylmänkuuma mikroshawerma vei kyllä jumbotilan. Ehdoton vodkan paikka.
Nokka kohti Cherepovetsia Nokiamapsin ehdottamaa oikoreittiä. Nokiamaps on todellakin elementissään Moskovasta pohjoiseen. Reitti oli maalaisidylliä parhaimmillaan. Lähempänä Cherepovetsia etsimme telttaspottia, kunnes päälle vyöryi ukkosrintama. Näytös oli komea ja saimme tallennettua dashcamilla hienoja salamia tummalla taivaalla. Telttailut kuitenkin unohdettiin sateessa ja ajettiin vielä Cherepovetsiin. Kaupunki oli aavemaisen hiljainen ukkosrintaman jälkeen. Autoja oli kyllä liikkeellä, mutta ne eivät pitäneet mitään ääntä. Ihmeteltiin hiljaisuutta samalla kun ajeltiin kaupungin halki sekä sen ohi, kunnes sammuttiin pellon laitaan lopen uupuneina.
Seuraavana aamuna Pietariin läpi tuttujen näköisten metsien ja tietöiden. Siis käytännössä jo kotiin. Ennen Pietaria poikettiin Shisselburgiin. Se on pikkukaupunki Nevan suulla Laatokan rannalla. Käytiin uimassa maksullisella biitsillä Laatokassa ja vedetiin asemankojusta kaks Shawermaa mieheen. Tommin mielestä ne oli parhaat Shawermat ikinä, etenkin Lavash-leivän sisään tehty. Tilanne muuttui siis niin, että nyt Samara ja Shisselburg jakavat kunniakkaan Venäjän shawermapääkaupungin tittelin Kalugan ollessa tiukasti kannoilla. Pietarissa helteisessä sykkeessä painettiin suoraan vanhaan tuttuun luottohostelliin Ulitsa Nekrasovalle. Larsson parkkiin kadun varteen ja rattilukko inee. Vähän piti paikallisilta kysellä apuja, että päästiin rautaovista pimeeän rappukäytävään ja tokaan kerrokseen hostelliin. Hostelli oli vielä voimissaan ja diilit hoidettiin tuttuun tyyliin google transleittörin avulla. Mimmi ei jostain syystä tajunnut, että näiltä finnskituristeilta taipuu nykyään jo fluentti venäjä. Kamat hulppeeseen 1800-luvun dormiin ja metrolla Ploszhad Muszhetsvalle Pietarin halvimpaan banjaan. Keski-ikä 65. Nopee reilu tunnin banjasetti pappojen kanssa ja liikenteeseen tapaamaan Sergei. Sergei löys puhtaat bisseä naukkailevat finnskituristit Moskovan aseman läheltä Nevski Prospektin varrelta. Paineltiin georgialaiseen ravintolaan syömään hatsipureja ja hinkaleita. Setin maun tasoa voisi luonnehtia sanalla överi. Georgialainen keittiö toimii. Sitten parin baarin kautta Nevan rantaan, jossa nähtiin kun sillat nousivat ylös. Pietarin sillat nousee joka yö ylös, jotta isot laivat pääsee seilaamaan Pietarin ohi. Jos olet esim. Vasilin saarella ja pitäisi päästä pois niin pitää vain odottaa aamu viiteen, jolloin sillat taas laskevat. Pimeän Nevan ylitystä ovat myös varmaan urheimmat kokeilleet. Kunnon yökävelyn jälkeen uupuneina hostellille nukkumaan.
Aamulla nukuttiin pitkään. Puolen päivän maissa lähettii kaupungille pööpöilemään. Ostettiin antikvariaatista neuvostoliittolaisia postikortteja ja kahvakuula. Kortit postiin ja Larssonia käyntiin. Nokka kohta LuoteisPietaria ja Sergein työpaikkaa. Käytiin OKEI-hypermarketissa ostamassa setit kuntoon illan grillailuja varten. Ostettiin myös tuliaisia. Shiguliini-kalja oli ilman kanta-asiakaskorttia 10 ruplaa kalliimpi pullolta. Meillä oli 60 pulloa kärryssä. Oli siis pakko hankkia OKEI-card. Venäjällä kyllä homma hoituu. Lopulta FT:n ei tarvinnut täyttää mitään lappuja ja sitoumuksia tullakseen anonyymiksi kanta-asiakkaaksi. Säästettiin yli 1000 ruplaa. Sitten ajettiin peräkkäin Sergein Focuksen kanssa kohti Terijokea ja siitä vielä ohi tuttuun Peskiin Sergein mökille. Morjestettiin äitimuori ja napattiin grillaukseen tarvittavat välineet mukaan. Lähdettiin kolmeen pekkaan Larssonilla läheiselle järvelle uimaan ja grillaamaan. Vesi oli todella puhdasta ja kirkasta sekä luonto ympärillä oli siistiä ilman roskia. Rannoilla oli kuitenkin paljon camping-porukkaa. Pisteet kotiin. Rillattiin 2 kg Shashlikia, juotiin Shiguliinia ja pidettiin nuotiota. Aika nätti viimeinen ilta reissulle.
Saslikia parhaimmillaan
Aamulla herättiin jo seiskalta, Sergeille hyvästit ja lähdettiin Viipuria kohti. Viipurissa Shawermat linkkuasemalla ja Karusellista viimeiset ostokset. Ennen rajaa vielä tankki täyteen ja jerrykannu puoleenväliin ysikakkosta, koko reissun ajan käytettyä Ladan virallista oktaaniainetta. Venäjän tullissa olivat pikkuisen ihmeissään, kun tullipapereita kysyttäessä kaivoin Abhaasian rajalta saadun tulliselvityksen. Larssoni tutkittiin moottoritilaa myöten ja kopissa selviteltiin jokunen tovi hommaa. Lopulta leimoja lappuun ja no mans landille. Suomen tullissa jonottelujen jälkeen ei mitään probleema ja rajavirkailijan Pajehali!-karjaisun saattelemana koti-Suomen kamaralle. Larsson tuli takaisin Suomeen. Uskomatonta. Kyllä me Tommin kanssa taas pyöriteltiin päitä. Monennenkohan kerran..
Lappeenrannassa jätettiin Mirvan ja Laurin kamoja Laurin porukoille ja jatkettiin kohti Lahtea. Nastolassa pysäytti poliisit. 36. stoppi. Oli kyllä hieno nähä suomalaisia poliiseja. Aamuiset vodkaryypytkään eivät heilauttaneet alkometriä ja jäätiin rupattelemaan reissusta mukavan parivaljakon kanssa. Hetken päästä selvittiinkiin Lahteen. Meikäläinen jäi pois ja Tommi jatkoi Tampereen kautta Poriin. Muuten, 12 000 km Nekalasta meni ennen jo Tamperetta rikki..
Larsson siis selvisi elämänsä ensimmäisestä Baikonurin reissusta ja toisesta Porin reissusta ehjin nahoin, ensimmäistä kertaa. Ei voi muuta sanoa, ku hattuu nostaa.. Lada on siirtynyt nykyään käyttöauton tehtäviin ja mittariin on kertynyt viikossa jo yli 500 kilometriä tiukkaa ajoa. Tällä hetkellä käytetystä polttoaineesta löytyy 35 % etanolia. Tuulivoima ja biopolttoaine, niillä se meidän Lada kulkee. Kuljettaja lopettaa nyt tähän. Kiitos Mirva, Lauri ja Tommi. Kovaa reissua kovalla staililla!
-Tuomo
Don’t forget this song)))
Антон Лирник и LirnikBand – Жигули – Это машина
Yep, never ever forget. Thanks for the great time guys! :))