Elämää irti verkosta

Farmilla

Farmilla

Amerikassahan kaikki on suurta ja hienoa, mutta silti tämän postauksen aiheena ei ole suuri ja hieno vieraanvaraisuus ja yltäkylläisyys, joka meitä kohtasi heti ensimmäisenä yönä Yhdysvaltojen puolella. Tarkoituksena ei ole siis käsitellä sitä, kuinka saatiin käyttöön luksusvarusteltu oma talo merinäkymillä ja päästiin nauttimaan tuoreista ja loistavan makuisista talon oman maan antimista illallisella. Jätetään vielä käsittelemättä sekin seikka, että alakerrassa oli talon isännän itsepanemaa ensiluokkaista olutta tynnyrillinen vapaassa käytössä. Tässä on tarkoituksella käsitellä sitä, kuinka talo ja tilukset toimivat ilman valtakunnan verkosta saatavaa virtaa.

Off-the-grid

Off-the-grid on täkäläinen ilmaisu tilanteelle, jossa taloon ei tule sähköjohtoja tai vesiputkia valtakunnan verkosta. Tällaisen hankkeen ovat toteuttaneet meidän Yhdysvaltojen ensimmäisen yön majapaikan tarjoajat, warmshowerin kautta bongatut June ja Darrel. Pariskunta muutti Floridasta Maineen ajatuksenaan hankkiutua eroon maan nykyisestä menosta ja mahdollisimman hyvin myös öljyriippuvuudesta, joka onkin yksi Yhdysvaltojen ja myös muun teollistuneen maailman suurimmista haasteista. Öljyn tuotantohuipulle löytyy monta ennustajaa, mutta optimistisimmatkin ennusteet ajoittuvat noin 2020-luvulle. Suurin osa ennusteista ajoittuu vuotta 2010 edeltävälle ajalle. Tämän jälkeen suuntana on siis pelkkää alamäkeä. Öljy ei ole loppumassa, se on varmaa. Halpa öljy sen sijaan voi olla käymässä vähiin lähivuosikymmeninä, eikä varteenotettavaa korvaajaa ole vielä löytynyt. Yhdysvallat, kuten myös kaikki muut länsimaat, ovat riippuvaisia öljystä ja ennen kaikkea tuontiöljystä. Öljyn hinta ja ruuan hinta kulkevat pitkälti käsikädessä, joten omavarainen energian tuotanto ja omavarainen ruuan tuotanto antaa vapauden elää omaa elämää riippumatta muun yhteiskunnan ongelmista tai haasteista. Tämä on ollut pariskunnan merkittävin motiivi toteuttaa mahdollisimman omavarainen hanke, joka näyttää kyllä erinomaisen hienolta. Täysin energiaomavaraisuudessa näillä tiluksilla ei eletä, mutta suunta on hieno.

Aurinkoenergiaa majan katolta

Aurinkoenergiaa majan katolta

Talon sähköntuotanto toimii yhdistetyn vierastalon ja autotallin katolla olevilla paneeleilla, joita on katolla 2kW:n edestä. Aurinkopaneleiden määrä on suunniteltu kesäkäyttöä varten. Talvikäyttöä varten kapasiteetti on suunnitelmissa kaksinkertaistaa. Aurinkopanelit syöttävät sähkön alakerrassa oleville akuille, joitan on yhteensä 12 kappaletta. Jokainen akku on kapsiteetiltaan 225Ah 6 voltin jännitteellä. Akut on kytketty neljän akun ryhmissä rinnan, ja nämä rykelmät sarjaan, jolloin saadaan 24 voltin jännitteellä toimiva paketti aikaiseksi. Aurinkopanelit syöttävät sähköä akuille, kunnes 100 prosentin varaus on saavutettu. Mikäli varaus pääsee putoamaan 80 prosenttiin, käynnistyy varavoimana toimiva dieselgeneraattori automaattisesti ja pyörii kunnes 100 prosentin varaus on taas saavutettu. Generaattorilla on oma 200 litran tankki, joka täytyy täyttää nykyisellä käytöllä noin kerran vuodessa. Kylmäkoneet, kaasuhella ja yllättäen myös kuivausrumpu toimivat propaanilla, jota käytetään pullotavarana vaihtopulloista. Kaasulla toimivat jääkaapit ovat kyllä miellyttävän hiljaisia sähkökäyttöisiin verrattuna, eikä kaasuhellan toiminnassakaan ole valittamista.

Puusta lämpöä

Farmilta löytyy puu-uuni, joka on suomalaisesta näkökulmasta katsottuna hieman yllättävässä paikassa. Uuni nököttää nimittäin omassa rauhassa pihan perällä ja näyttää siltä, että ensikertalainen saattaisi luulla sitä vaikka paskahuussiksi. Uunista lähtee kolme lämmituskanavaa, joilla huolehditaan autotallin, kasvihuoneen ja talon lämmityksestä. Kasvihuone toimii ympärivuotisesti tuottaen tuoreita vihanneksia omien tarpeiden lisäksi myös myyntiin. Kesäaikana lisätuotannosta vastaa kasvimaa. Autotallin nurkalta löytyy myös mehiläispesä, jossa asusteleva yhteiskunta huolehtii kasvien pölytyksestä ja tuottaa samalla hunajaa. Kyllä oli tomaatit ja muut vihannekset aivan eri luokkaa kuin täällä kaupasta ostetut vastaavan näköiset eväät. On se hienoa syödä tuoretta ja myrkyistä vapaata ruokaa. Ruuan tuotannossa pariskunnalla on apuna wwoofferi Scott, joka myöskin on matkannut Maineen pakoon Floridan kuumaa kesää. Wwoofferi työskentelee luomutiloilla majapaikkaa ja ruokaa vastaan. Näitä paikkoja voi tarkastella osoitteesta http://www.wwoof.net/. Paikkoja on tarjolla ympäri maailmaa ja esimerkiksi Tongalla tavattiin itävaltalainen wwoofferi, joka oli ollut tongalaisilla tiluksilla töissä jo useamman kuukauden. Myöskin Kanadassa tapaamallamme Henryllä oli töissä pari wwoofferia.

Omavarainen elämä vaikuttaa kyllä kerrassaan hienolta. Tähän täytyy itsekin panostaa tulevaisuudessa ehdottomasti lisää. Meidän oli tarkoitus olla tiluksilla vain yksi yö, mutta jäätiin vielä toiseksi yöksi ja käytiin tutustumassa myös paikallisen intiaanireservaatin hankkeisiin. Darrel toimii konsulttina reservaatin kasvihuonehankkeessa ja satuttiin sopivasti juuri kokouspäiväksi matkaan mukaan. Kuvaaminen oli yhteisössä kielletty, joten kuvia tästä reissusta ei juuri saatu. Samalla reissulla tavattiin kaveri, joka oli perehtynyt juoksemaan 100 mailin matkoja. Mielenkiintoista oli 100 mailin matkalle tehtävä harjoitus. Juoksemista näin pitkälle matkalle ei kuulemma kannata harjoitella, mutta pari kuukautta ennen juoksua alkaa henkinen valmistautuminen. Kaikkea sitä oppii, kun intiaanin kanssa keskustelee. Joskaan intiaani ei ole poliittisesti korrekti termi, vaan kyseessä oli Amerikan alkuperäiskansojen edustaja. Amerikan reissun alku onnistui siis täysin yli odotusten ja päästiin heti finnskituristille tutulla tyylillä matkaan tässäkin maassa. Rajallakaan meitä ei sen kummemmin tutkittu, vaan matkatavaroita enemmän virkailijoita kiinnosti matkasuunnitelma pyörällä Miamiin. Tähän auttoi myös varmasti pienen pieni raja-asema, jossa vallitsi melko leppoisa ja epävirallinen tunnelma.

Viimeisenä aamuna ennen matkan jatkumista tiluksila syötiin vielä tukevaksi aamupalaksi kunnon pinot mustikkapannukakkuja ja vaahterasiirappia, joiden voimin oli hyvä jatkaa itärannikon pyöräilybaanaa etelää kohti.

– Lauri