Finsskituristina
Matkalla sattuu ja tapahtuu
Susien ja Carlin pihalle hummeri-illalliselle päätyminen oli yksi pyöräreissun tähän asti hienoimmista hetkistä. Noin kolmen viikon pyörämatkaan Jenkeissä on mahtunut muitakin hienoja ja erikoisia hetkiä, joista otetaan tähän jokunen esimerkki. Tässä on muutama syy sille, miksi päädyttiin matkaan taas pyörällä. Tosin ennakkoon ei tiedetty sitä, mihin kaikkeen voi päätyä matkaillessaan maassa, jossa tulee toimeen paikallisen väestön kanssa yhteisellä kielellä.
Linssipataa ja popkorneja kommuunissa
Junen ja Darrelin tiluksilta lähdettiin polkemaan kohti Machiasia, josta yritettiin löytää Junen suosittelema Beehive-kommuuni. Junen kuvauksen mukaan kyseessä olivat modernit hipit. Ennen paikan löytymistä päädyttiin puutyöverstaan ja omakotitalon yhdistelmän pihalle kyselemään Beehiven sijaintia. Paikalla ei näkynyt ketään, kunnes pihaan kaartoi vanha Volvo. Iloinen heppu peace-merkki ojossa ja pizza-laatikko kainalossa hyppäsi ulos autosta. ”Great to see you guys!” huusi Timothy, joka puuverstasta pyöritti. Siinä on tyylikäs sisääntulo tilanteeseen, jossa omalla pihalla patsastelee kaksi tuiki tuntematonta turistia. Vähän aikaa juteltiin ja saatiin opasteet Beehiveen. Tiedettiin siis paikasta tasan sen verran, mitä Junen kuvauksesta ja paikan nimestä voi päätellä. Saatiin majapaikka yöksi ja meidät kutsuttiin illallistamaan muun porukan kanssa vanhaan farmariyhdistyksen taloon. Beehiveen kokoontuu taitelijoita tekemään kantaa ottavia ja valtavankokoisia taideteoksia. Meidät otettiin lämmöllä vastaan ja vietettiinkin hauska ilta ja yö mielenkiintoisessa seurassa. Illan päätteeksi katsottiin japanilaista tuotantoa oleva elokuva, mutta parasta elokuvissa oli 20 kilon säkki popkornjyviä. Siitä riitti hyvin poppailtavaa useammalle nälkäiselle elokuvakatselijalle, ja mässynhimoiset taiteilijat osasivat arvostaa poppailutaitoja.
Pulskat motellin pyörittäjät
Atlantin rantaa ajellessa myrsky alkoi puskemaan päälle, joten käännyttiin läheisen motellin pihaan etsimään suojaa rankkasateelta. Vapaita huoneita ei ollut tarjolla, mutta eipä sellaista etsittykään. Sen sijaan päädyttiin omistajapariskunnan omaan keittiöön nauttimaan virvokkeita. Pariskunta oli melkeimpä hämmästynyt, kun ei tunnistettu heitä. Olihan naisen setä näytellyt alkuperäisessä Psyko-elokuvassa pankkiiria, ja miehen serkku oli Beatlesista tunnettu George Harrison. Onneksi kyseiset asiat selvisivät kuitenkin jo esittelyvaiheessa. Mies oli luonut omaa musiikkiuraa Yhdysvalloissa ja sitä ennen kunnostautunut panemalla jonoksi asti riittäneitä Beatlesin bändäreitä. Onneksi nuo asiat tuli toimitettua jo silloin, sillä nykykunnolla jo sadan metrin kävely oli suorituskyvyn äärirajoilla. Hikoileva ja punakka mies totesi kävelyn olevan haitallista itselleen. Sateen loputtua jatkettiin matkaa mukana levyllinen miehen esittämää klassista kantria. Miehen ulkomuoto ja lauluääni ei kyllä täsmää. Hienosti soi kantri ja laulu kulkee kevyesti.
Pyöreä pariskunta
Hipit happotripillä Portlandissa
Portlandin kirjaston pihalla törmättiin pariskuntaan, jotka olivat levittämässä pyöräilyn ilosanomaa kaupunkiin. Pyöräilyaktivistit vaikuttivat olevan jonkin vahvasti ja positiivisesti mielialaan vaikuttavan aineen alaisena, vaikka voihan se olla, että he olivat muuten vaan niin elämäniloista sakkia. Meitä pyydettiin liittymään seuraan ja suuntaamaan kohti meren rantaa piknikille. Eihän tällaista tilaisuutta voinut jättää käyttämättä, joten lähdettiin polkemaan iloisesti laulavan ja hyvää fiilistä huokuvan pariskunnan perässä ties minne. Molly oli onnistunut dyykkaamaan paikallisen meksikolaisen ravintolan ylijäämäruuat ja muutaman oluenkin, ja näistä eväistä nautiskeltiin rantakallioilla yhdessä. Parivaljakon esittämässä ruokarukouslaulussa kiiteltiin kaikki Harekrishnasta Vishnuun ja Albert Hoffmanniin. Mie kiitin paikallispanimon antimista ja erinomaisesta ruuasta. Kirjaston edessä meillä oli ollut suunnitelmissa lähteä jo yösijan etsintään, mutta piknikin aikana aurinkokin ehti jo laskemaan. Molly soitti kaverilleen Lukelle, jonka luo päästiin majoittumaan. Molly tosin ei ollut ikinä Lukea tavannut, mikä selvisi miulle vasta kun oltiin jo Luken kämpillä ja pyykit pyöri pesukoneessa. Itseasiassa Molly soittaessaan Lukelle esitteli itsensä Lukeksi, ja sen jälkeen totesi ”No ei tietenkään täällä oo Luke, siellä on Luke!” Käyhän se homma näinkin. Ennen töihin lähtöä Luke kokkaili meille loistavan aamupalan, jonka voimin jatkettiin matkaa kohti Bostonia.
Lukaali Long Islandilla
Viimeisenä Connecticutin yönä suunniteltiin reittiä Long Islandin puolelle ja bongattiin Warmshowersista Tony, jolla oli majoitus sopivasti reitin varrella. Tonylla tosin oli profiilissaan maininta, että majoitustarpeesta olisi hyvä ilmoitella jo pari päivää aikaisemmin. Päätettiin kuitenkin laittaa viestiä ja saatiinkin vastauksena tarkempi osoite. Ovet on kuulemma aina auki, mutta kaveri itse ei ole välttämättä kotona. Oltiin kuitenkin tervetulleita majoittumaan. Vaatimattomasta profiilista saatiin hieman todellisuudesta poikkeava mielikuva pienestä mökistä saarella. Paineltiin Heremapsin opastamana paikallle lukaaliin, jossa oli hehtaarin puutarha. Ovet oli auki ja autossa avaimet paikallaan, mutta Tonya ei näkynyt. Asetuttiin taloksi ja ihailtiin kolibrien lentoa pihan kukissa, ja kauriiden käyskentelyä puutarhan perällä. Laiteltiin viestiä, mutta mitään ei kuulunut. Kokkailtiin iltaruuat Tonyn keittiössä paikallisen farmin tienvarsikojun antimista. Jossain vaiheessa iltaa kaveri tuli paikalle, heitti moikat ja sanoi painuvansa tuota pikaa pehkuihin. Aamulla heräiltiin tiluksilta kahdestaan, kun Tony oli startannut jo viiden maissa töihin. Rauhallisen aamupalan jälkeen ajeltiin Long Islandin hiekkarannoille nauttimaan lounaaksi saaren nimikkojuomaa, mutta kyseinen jäätee ei tosin sisältänyt jäätä eikä teetä. On se hienoa, että netin välityksellä voi kohdata näin mahtavia ihmisiä.
Poliisit pyörävahdissa
Long Islandilla etsittiin toiseksi yöksi majapaikkaa, mihin saatiinkin apua parikymppiseltä Adamilta. Päädyttiin juttelemaan pihalla röökiä vetävän nuorukaisen kanssa, minkä seurauksena hän lähti näyttämään meille telttapaikkaa rannan tuntumasta. Kun paikkaa ei meinannut löytyä, Adam pysäytti poliisiauton kysyäkseen sopivaa spottia telttailuun. Saatiin lupa telttailla laittomalla alueella, sillä poliisimies lupasi ohjeistaa muita vuorossa olevia olemaan häiritsemättä meitä. Hetken aikaa juteltiin, ja Adamin puhelin soi. Äiti oli huolissaan, ettei vaan olisi mitään sattunut. Niin erikoisen pariskunnan matkaan poika oli lähtenyt. Mitä lie kirvesmuhaajia, oli kuulemma ollut kommentti luurin toisessa päässä. Adamin lähdettyä kotiin käytiin vielä hakemassa iltapalaa lähikaupasta. Puodin pihalla sattui olemaan juuri äskettäin tapaamamme poliisi ja kolme muutakin partiota. Yksi kertoi juuri muille juttua kahdesta pyöräilijästä, kun satuttiin tulemaan paikalle. Pyöriä ei kuulemma tarvinnut lukita, sillä meidän iltapalan ajan Nopsaa ja Crescentiä oli vahtimassa neljä poliisipartiota.
Saattue New Yorkiin
Seuraavana päivänä New Yorkin lähistöllä ohiajavasta tummasta autosta mies kyseli, mihin ollaan menossa. Heppu ajoi auton tien sivuun ja kysyi, sanottiinko tosissaan Miamiin. Mies kertoi olevansa New Yorkin poliisista ja veti virkamerkin esiin. Seuraavaksi saatiin opasteet New Yorkin Queensiin, jonne oltiin suuntaamassa. Lähdettiin matkaan, mutta jo parin sadan metrin päässä samainen auto oli taas parkissa, ja mies ulkona odottamassa. Kuulemma neuvottu reitti ei ollutkaan sittenkään hyvä ja jotain uutta pitäisi keksiä. Tilanteen turvaamiseksi poliisimies keksi uuden ratkaisun, ja sitten ajettiin kohti Queensia vilkut päällä ajavan auton perässä. Kyllä täällä pidetään turistista hyvää huolta, kun poliisisaattueessa päästään lähiöiden läpi kaupunkia kohti. Lähempänä määränpäätäkään ei meinattu vielä päästä avustajasta eroon. Oltaisiin saatu aurinkolasit ja pyöräilyhanskat, mutta kieltäydyttiin varusteista kohteliaasti. Sen sijaan meitä ei laskettu lähtemään ennen kuin oltiin syöty poliisimiehen juuri ennen meidän kohtaamista itselleen ostama lounas. Tästäkin kunniasta kieltäydyttiin viidesti, mutta loppujen lopuksi tässä maassa lienee viisainta tehdä kuten virkavalta vaatii.
Partyt Philadelphiassa
Philadelphiasta oli tarkoitus ajaa vain läpi, joten etsittiin sopivaa läpimenoreittiä joen varrelta. Puistoon menevä tie osoittautui kuitenkin umpikujaksi, joten päätettiin kääntyä takaisin tietä kohti. Tutunoloinen frisbee-peli herätti kuitenkin kiinnostuksen ja jäätiin hetkeksi ihmettelemään pelin kulkua. Puistossa oli piknikillä isohko seurue, jossa mukana oleva Emily huuteli meitä tulemaan kaljoille. No miksei sitä yhdet ehtisi ottamaan, vaikka ajatuksena olikin ehtiä Philadelphian ulkopuolelle ennen pimeän laskeutumista. Väki tuntui olevan innoissaan pyörämatkasta Kanadasta Miamiin ja kohta meidät oltiinkin esitelty koko seurueelle. Frisbeepelin sijaan päädyttiin pelaamaan ruotsalaista mölkyn korviketta, joka oli itse asiassa erittäin viihdyttävä peli. Ensimmäisen pelin kirvelevän tappion jälkeen heittokäden kalibrointi onnistui, ja peli lähti kulkemaan. Voittava joukkue jäi kentälle, joten ei siitä ehtinyt vielä matkaa jatkamaan. Erittäin mukavaa porukkaa oli juhlissa, ja päästiin helposti fiilikseen mukaan. Juhlat oli järjestetty Melanien synttäreiden kunniaksi, minkä vuoksi päätettiin myös lahjoittaa juhlakalulle salmiakkiaski. Tämän jälkeen aski kiersi ringissä, ja meitä nauratti porukan maisteluilmeet. Pimeyskin ehti laskeutua kaiken tsillailun, grillailun ja syömisen lomassa. Juhlimassa oleva Rachel lupasi meille yöpaikan kommuunista, jossa hän asusteli yhdessä seitsemän muun ihmisen kanssa. Paikka sijaitsi kuitenkin mein reitin kannalta hieman harmillisesti juuri kymmenen mailia väärään suuntaan, joten mielenkiintoiselta kuulostava tilaisuus jäi käyttämättä. Onneksi kyseessä ei ollut ainut majoitusmahdollisuus. Päädyttiin samoissa kemuissa tapaamamme Andrewin kämpille yöksi noin mailin päähän juhlapaikasta. Jälleen kerran oli tarjolla ensiluokkaista majoitusta ja mukavaa seuraa. Seuraavan aamun lähtö hieman venyi hyvistä juhlista ja aamun jutustelusta johtuen, mutta ei sillä väliä.
Ei teeveestä tuttua New Yorkia
Ensimmäisen yön New Yorkin majoitus ei tullut varsinaisena yllätyksenä, sillä se oli sovittu etukäteen Warmshowerin kautta. Yllätyksenä tuli sen sijaan se, että isännäksi sattui aikoinaan maahan laittomasti tullut kolumbialainen punkkibändin laulaja. Mies veti meille sellaisen opastetun kierroksen, ettei Manhattanin turistikojuilta vastaavaa löydy. Vaikka New York onkin jo ohitettu, palataan aiheeseen vielä toisessakin tarinassa. Nyt ollaan viettämässä puolen matkan pyöräilytaukoa roadtripin merkeissä. Jenkkireissu on lähtenyt kyllä niin hyvin käyntiin, että suurella mielenkiinnolla odotellaan pyöräilymatkan jatkoa.
-Finsskituristit
New Yorkissa ajelemassa