Amerikkaa autoillen
Baseball-matsissa, Pittsburgh
Yksityisautoilun ja muun kumipyöräliikenteen luvattu maa Yhdysvallat piti päästä kokemaan myös autoilijan näkökulmasta. Otettiin siis viikon tauko polkemiseen ja päällysmiesten tavoin hypättiin Chevrolettiin. Kantrisvengi soiden lähdettiin sulattamaan highwayn pintaa matkalla kohti Pittsburgia.
Pesäpalloa Pittsburgissa
Viime kesän Siperian reissulla tavatut Nastya ja Maxim suunnittelivat tuolloin muuttoa Jenkkeihin. Nyt pariskunta oli hankkeen toteuttanut ja ainakin hetkeksi he ovat asettautuneet Pittsburgiin. Viime kesänä suunniteltiin vierailua heidän luonaan Jenkeissä, ja nyt oli aika toteuttaa suunnitelma. Tällä kertaa ohjelmanumeroksi oli valittu Baseball-matsi, joka sopi meidänkin matkaohjelmaan. Meillä nimittäin oli suunnitelmissa katsastaa joku amerikkalainen urheilutapahtuma, ja tässähän se tuli hoidettua ikään kuin itsestään. Ennen pelin alkua kerrattiin säännöt ja sitten oltiinkin valmiit kannustamaan Buckseja kohti voittoa. Muuten ihan viihdyttävää tapahtumaa vaivasi kaikkia muitakin pallopelejä koskeva ongelma. Matsit on liian pitkiä. Neljä tai viisi vuoroparia olisi mennyt ihan mukavasti, mutta niitä pelataan normaalisti yhdeksän. Tässä ottelussa niitä tosin pelattiin 15. Neljän tunnin pelin jälkeen tosin poistuttiin stadionilta, joten viimeiset viisi paria jäi näkemättä. Suureen urheilujuhlaan kuuluu toki oleellisesti virvokkeiden nauttiminen, jolloin pelissä viihtyy helposti pidempäänkin. Tosin 12 dollarin tölkkihinnoittelu yhdistettynä rajalliseen budjettiin piti huolen siitä, ettei edes kaljaa kiskomalla viihynyt stadionilla viimeisten vuoroparien ajan.
Niagaran putouksilla
Ajeltiin Erie-järven rantaa Niagaran putouksille ihmettelemään veden virtaamista. Kyseessä on yksi maailman tunnetuimmista matkailukohteista, joten siellä oli meidän lisäksi muutama muukin turisti. Eikä kyllä mikään ihme, sillä yli 50 metriset putoukset ovat vaikuttava näky. Vaikka iso osa virtaamasta käytetään nykyään sähköntuotantoon, niin silti vettä riittää virtaamaan vapaastikin melkoisen paljon. Parhaiten putoukset näkee laivasta käsin, joten hypättiin kyytiin ja käytiin ottamassa raikkaat suihkut putousten alla. Jos tänne sattuu päätymään, niin ehdottomasti kannattaa ottaa paatti alle ja käydä ihailemassa putoukset alapuolelta käsin.
Davisin motellilla
Yksi tavoitteista tuli jälleen täytettyä, kun päästiin yöpymään oikein kunnolliseen amerikkalaiseen motelliin. Davisin motellin respatyöntekijä oli jo seitsemäs Davis putkeen samassa hommassa. Paikka oli juuri niin tyypillinen motelli kuin se meidän mielikuvissa vain saattoi olla. Palvelu respassa oli loistavaa ja saatiin vinkkejä lähialueen kohteista. Avaimien lisäksi meille annettiin vielä tervetulopaketti ja säkillinen jäitä. Pohjois-Amerikan reissun ensimmäisen maksetun yön kunniaksi laitettiin kaljat kylmään ja oikein telkkari päälle. Viereisessä rekkaparkin amerikan dinerissa käytiin syömässä överiannokset. Ravintolan nimikkoannos oli uppopaistettu juustohampurilainen. Hemmetin iso purilainen siis, joka oli leivitetty jollain ja dipattu kokonaisuudessaan rasvakeittimeen. Siinä se meni sitten ilta motellin sängyllä pötkötellen ja hampparia sulatellen.
Karhubongarit luonnonpuistossa
Mustakarhua ei onnistuttu näkemään Kanadassa, joten jatkettiin sen bongailua tässä maassa uudemman kerran. Shenandoahin luonnonpuistossa karhuja kuulemma riittää, joten lähdettiin suuntaamaan sitä kohti yli Appalakkien. Philadelphian kemuissa tapaamamme Rachel suositteli meille Blue Ridge Parkwaytä, joten päätettiin ajaa luonnonpuistoon sitä kautta. Jätettiin isot tiet suosiolla väliin, kun kiirettä ei ollut. Etsittiin kartasta pieniä mutkaisia teitä, kunnes kartanluku keskeytyi Mirvan huutoon: ”Me nähtiin se! Me nähtiin se!” Ja siinä se tosiaan paineli tien yli: ihan oikee karhu. Hetkeksi otus pysähtyi kattomaan mein menoa, mutta paineli sitten pusikkoon. Matkaa luonnonpuistoon oli tässä vaiheessa vielä muutama sata kilometriä. Ei se mikään iso karhu ollut, mutta karhu kuitenkin. Ajeltiin vielä hetki ja jäätiin tienvarrella olevalle piknikalueelle yöksi. Yöllä ei lisähavaintoja karhuista tehty, eikä kyllä sitten seuraavana päivänä luonnonpuiston puolellakaan.
Blue Ridge Parkway
Aamulla kun oltiin tekemässä lähtöä, tuli paikalle kolme lava-autollista hillbillyjä ja koiria. Mirva oli juuri kävelemässä piknikalueen huussille, kun sinne tulikin yhtäkkiä jono. Niin sitä voi löytää itsensä vessajonosta, vaikka olisi Appalakeilla keskellä korpea. Edelliseen 12 tuntiin ei oltu nähty yhtään ketään. Ajeltiin kohti Blue Ridge Parkwaytä ja matkalla satuttiin pysähtymään pikkuisen New Castlen kaupunkiin, jossa päädyttiin jälleen kerran uutisiin. ”New Castlen autonäyttelyssä vieraita Suomesta asti!” Ohessa kuvia ja videokin Blue Ridge Parkwayn varrelta. Ei ihme, että Rachel tätä meille suositteli.
-Lauri
Tässä minuutin ajomatka, jonka taustalla soi motellivisiitiltä matkaan saatu Harrisonin Scottin levy.
Loppukevennyksenä vielä muutama kuva matkalta löytyneistä nälkäisistä kavereista. Saattaa olla, että muutama pala valkosta leipää on menny näihinki masuihin.
Beautiful pictures~ A journey of a lifetime…good luck and we’ll keep following…
Ray (Myrtle Beach and the GNAT)…
Teillähän on kunnon kantri video.Terveisin Ekiolkku.
Joo. Kantri soi ja matka jatkuu!
Huikee video ja mahtavia kuvia! Joonas kysyy mikä joukkue on bucks?
Bucksit on Pittsburghin piraatteja
Joonas kiittää 🙂
Me kiitämme myös.