Neljässä tonnissa

Orrella

Orrella

Uuden vuoden rahojen laskemisen jälkeen oltiin sitä mieltä, että meillä on vielä hyvin pätäkkää jatkaa matkaa. Kun vuoristotaudin oireetkin jo Cochabambassa hellittivät, päätettiin ottaa bussi La Paziin. Bussimatka alkoi Boliviassa hyvinkin tyypilliseen tapaan eli lakolla. Ensimmäiset päivän bussivuorot ajettiin illalla kello 9 maissa, ja sitä voi arvailla millaista kaupungista oli lähteä, kun ulos änki samaan aikaan ihan muutama rekka ja bussi. Seisottiin pakokaasun käryssä muutamia tunteja ennen kuin päästiin kunnolla vauhtiin.

Cochabambaa

Cochabambaa

Ei oltu varattu kaupungista minkäänlaista majoitusta etukäteen, vaan suunnistettiin bussiasemalla tavattujen hollantilaisten suosittelemaan aamupalamajoitukseen. Matka paikan päälle oli joitakin kilometrejä, ja reitti kulki kaupunginn ytimen läpi. Alueen pääväylä oli suljettu, koska paikalliset olivat täysin vallanneet sen. Paikalla oli myös kovaääninen mielenosoitus. Ei kuitenkaan jääty sen koommin selvittelemään tilannetta kaikkine kamoinemme. Jotenkin sitä on aina todella epämukava olo, kun on liikkeellä tungoksessa koko karderoobinsa kanssa. Kyllähän sitä tottakai silloin herättää huomiota normaaliakin enemmän.

La Paz

La Paz

Päivien kuluessa paljastui kuitenkin, että La Paz on suhteellisen turvallinen paikka. Paikallisten mukaan siellä voi illalla ja yön pimeydessä kävellä rauhassa itsekseen, ja sitähän me tehtiin melkein joka ilta. Kaupunki tarjoilee erikseen turisteille suunnatut matkatoimistot ja kadun pätkät, mutta muuten La Paz ei juurikaan häikäise turistisuudellaan. Ja se jos joku miellytti meitä.

Ostettiin ensimmäisenä iltana meille liput Death Roadin pyöräilyreissulle, ja sen jälkeen vaan reuntouduttiin. Ei mahduttu hollantilaisten suosittelemaan majoituspaikkaan, joten meidät ohjattiin lähellä olevaan hotelliin. Hotelli Flamingo oli ihan kelvollinen. Ikkunasta näkymät olivat sanoinkuvaamattoman hienot: pytinkiä pytingin perään kymmenissä kerroksissa pitkin vuoren reunaa. Jäätiin katselemaan vastapäätä olevan talon katolla touhuavia miehiä. Kavereilla oli kasa leikkiautoja, jotka saivat miesten käsittelyssä kiiltävän uuden värin. Jälkeenpäin selvisi, että vastapäätä oleva rakennus oli kuuluisa San Pedron vankila. Kyseiseen paikkaan tehdään turistiretkiäkin, vaikka niiden järjestäminen on lähtökohtaisesti jo kielletty ja lopetettu. Päätettiin kuitenkin skipata vankilavierailut tällä kertaa ja tarkastella paikkaa turvallisesti yläilmoista. Vaikka tottakai finsskituristia olisi kovastikin kiinnostanut mennä katsomaan vankilan meininkiä, joka vaikuttaa olevan melkoista touhua.

Rakastuin La Paziin heti, kun saavuttiin kaupunkiin ja laskeuduttiin bussilla vuoren reunustaa kaupungin ytimeen. Alueen arkkitehtuuri vaan osuu ja uppoaa, enkä voi lakata ihmettelemästä sitä, miten kaupunki on ylipäätänsä pystytty perustamaan tällaiselle paikalle. Ensinnäkin, itse kaupunki on jo todella korkealla vuoristossa, mutta että kaupungin sisälläkin on valtavat korkeuserot. Taloille vie kapeat kujat ja jyrkät portaat ja rakennuksia on limittäin, lomittain ja päällekkäin valtavana jatkumona silmän kantamattomiin. La Pazin kaupungin leviäminen muistutti meitä Mexico Citystä, joka tosin nähtiin vain lentokoneesta. Ikkunasta tarkastellessa ihmeteltiin joka puolelle loputtomasti jatkuvaa kaupunkia.

La Pazin hienous on ehdottomasti kaupungilla vaeltelu ja paikallisen elämän tarkkailu. Bolivialaiset ovat ystävällistä ja muutenkin mukavaa kansaa. He suhtautuvat elämäänsä tietyllä rentoudella ja ovat selkeästi luontaisesti kaupustelijoita. Minkäänlaista tuputusta ei kuitenkaan ilmene. Kaduilla vilisevät minivanit, bussit ja taksit, mutta kaupungin hienoin kulkuneuvo on ehdottomasti köysiratahissi! Linjoja on jo nyt monta, ja niitä on myös suunnitteilla monta uutta. Vietettiin melkein kokonainen päivä ajellessa köysiratahisseillä edestakaisin. Yhdensuuntainen matka maksaa vain 3 pesoa eli käytännössä ei juuri mitään. Kaupunkia pääsee kyseisellä kulkuneuvolla tarkastelemaan aivan uudesta perspektiivistä. Näkymä on kerrassaan upea. Suunnitelmissa oli käydä katsomassa yläilmoista myös kaupungin pimenevää iltaa, mutta väsyneinä päätettiin kuitenkin jättää väliin kyseinen kokemus.

Toivottavasti kuvista välittyy La Pazin hienous! Tänne tullaan uudelleen kun loputkin linjat on saatu valmiiksi. Siihen voi tosin mennä vielä tovi.

– Mirva